"Rautalohikäärmeen tytär" on kaikkea muuta kuin helppo kirja. Kirjan lukemisen jälkeen on vaikea päättää, pitikö siitä vai ei. Minun itseni on kuitenkin pakko myöntää, että kaikesta huolimatta varmaan pidin siitä, koska se kuitenkin jäi mieltä kaihertamaan. Kirjan maailma on melkoinen sillisalaatti. Se sotkee termistössään fantasian, nykypäivän ja scifin, joka tekee maailmasta surrealistisen ja vaikeasti visualisoitavan. Itse tarina on kuitenkin mielestäni loppujen lopuksi "aikuisten" fantasiatarina; moderni termistö ei tee itse tarinasta sen enempää arkiproosaa kuin scifiäkään, mutta se tekee tarinan tunnelmaltaan "steampunkiksi". "Aikuisten" fantasiatarinaksi tarinan tekee lähinnä seksin keskeinen osuus kirjassa; se yltyy paikoitellen suorastaan vastenmieliseksi pornografiaksi. Toisaalta tarinan mietelmät olemassaolosta ja tarkoituksesta herättävät minussa muistoja sellaisestakin (perin toisenlaisesta) opuksesta kuin "Zen ja moottoripyörän korjausopas". Lukijalle vaikeuksia varmasti aiheuttaa se, että kirja jakaantuu useammaksi erilaiseksi episodiksi (lohikäärmetehdas, peruskoulu, yliopisto, ...). Episodien välillä vaihtuvat paitsi henkilöt ja paikat, myös paikkojen "pelisäännöt". Jatkuvuus muodostuu paitsi Janesta, myös siitä, että vaihtuvat henkilöt ikään kuin toistavat samoja teemoja, eri hahmoina, eri muodoissa, eri juonissa. Tarinan toinen päätekijä, rautalohikäärme, unohtuu välillä pitkiksi ajoiksi. Episodimaisuus voi olla monelle ongelma. Ne, jotka pitävät alusta, eivät välttämättä innostu loppupuolesta ja toisaalta ne, jotka voisivat innostua lopusta, eivät välttämättä pidä alusta. Hämmentävä kirja. Surrealistinen. Vaikeasti hahmotettava tai luokiteltava. Toiset pitävät, toiset eivät ja nekin, jotka pitävät, eivät välttämättä osaa kertoa, miksi.
Oliko kirja-arviosta sinulle hyötyä? 
star1
star2
star3
star4
star5
star6
star7
star8
star9
star10

Tietoa kirjasta :: Rautalohikäärmeen tytär

Michael Swanwick Julkaistu: elokuu 2003
Tyyppi: spekulatiivinen fiktio
Tyylit: fantasia
Avainsanat: lohikäärmeet

Alkuteos ilmestynyt 1993. Suomentanut Hannu Tervaharju. Erisnimien suomennos: Liken työryhmä yhdessä Turun Science Fiction Seura ry:n kanssa (Iida Simes ja Simo Suntila). Kansi: Eliza Karmasalo. Nidottu.

Arthur C. Clarke -palkintoehdokas 1994, World Fantasy -palkintoehdokas 1994, toinen sija Locus-palkintoäänestyksessä (fantasiakirjat) 1994.

”Mukaansatempaava, nerokas ja suureellinen kertomus.” – Washington Post Book ... (lisää)

Muita kirjoja joista saatat pitää

JäälohikäärmeVarjojen kuningatar (Throne of Glass, #4)Narrin vaellus (Narri ja Näkijä, #2)Suomea lohikäärmeille (Suomea lohikäärmeille, #1)Kulkuri, noita ja lohikäärme (Tarinoita Alagaësiasta, #1)
Paikalla 1 jäsen ja 34 vierailijaa
Pisania
Uusin jäsen: valde määttä
Jäseniä yhteensä: 9318