Kirja-arvio: Aamunkoi

Kirjoittanut Tuulenkukka - 2.0

Aamunkoi on mielestäni sarjan heikoin kirja. Vaikka en pidä muitakaan sarjan osia erityisen hyvinä, olivat ne kuitenkin sen verran mielenkiintoisia ja koukuttavia että kirjoja oli vaikea laskea käsistä. Aamunkoin suurin vika (muuhun sarjaan verrattuna) on sen tylsyys. Alku on varsin jännityksen täyteinen kun Bella ja Edward saavat toisensa ihan papin aamenella ja kakkososassa oli mukavaa vaihtaa näkökulmaa Jacobiin. Suurin pettymys on kirjan kolmas osa, jossa Bella muuttuu vampyyriksi ja Renesmee syntyy. Kolmannen osan luulisi olevan kaikista kiinnostavin, sillä oikeastaan vasta tässä osassa juoni kunnolla käynnistyy: sitä se ei ole. Sain kahlata päästäkseni kolmannen osan läpi. Jännitystä yritetään kasata, mutta loppuratkaisu on antiklimaattinen ja tunnelma lässähtää. Kirjaa vaivaavat myös samat asiat kuin aikaisemmissa osissa. Bella on yhä aika onneton pelastettava neito pulassa (kolmanteen osaan asti), Edward ylidramaattinen, mustasukkainen ja tukahduttava. Meyerin käyttämä kirjoitustyyli on rönsyilevää ja "painavaa" purple prosea, josta itse en ainakaan oikein perusta. Juoni on samaa tasoa kuin aikaisemmissa osissa: paino on Bellan ihmissuhteilla, ja juoni jää toissijaiseksi. Sarjan fanit varmaan löytävät tästäkin kirjasta jotain pidettävää, mutta tuskin tällä kirjalla Meyer ainakaan monta uutta fania saa. Suosittelen minäkin aloittamaan sarjan ihan alusta, ei vain ymmärtämisen kannalta, vaan myös siksi että Houkutus on varmaankin sarjan paras osa.
Oliko kirja-arviosta sinulle hyötyä? 
star1
star2
star3
star4
star5
star6
star7
star8
star9
star10

Tietoa kirjasta :: Aamunkoi

Stephenie Meyer Julkaistu: lokakuu 22, 2009
Tyyppi: spekulatiivinen fiktio
Tyylit: fantasiaurbaani fantasia, paranormaali romantiikka, nuoret
Avainsanat: elokuva, ihmissudet, vampyyrit

Alkuteos ilmestynyt 2008. Suomentanut Pirkko Biström. Sidottu.

”Älä pelkää”, kuiskasin. ”Me kuulumme yhteen.” Äkkiä minut valtasi tunne, että sanani olivat totisinta totta. Tämä hetki oli niin virheettömän oikeanlainen, ettei vähintäkään epäilyksen sijaa jäänyt. Hänen kätensä kietoutuivat ympärilleni, puristivat minut häntä vasten... Tuntui, kuin jokaista hermoani kihelmöisi. ”Ikuisesti”, hän myönsi.

Suunnaton intohimo ... (lisää)

Muita kirjoja joista saatat pitää

Illallinen vampyyrin kanssaBree Tannerin lyhyt elämäHoukutus (Houkutus, #1)Selviytyjät (Intertwined, #2)Epäilys (Houkutus, #3)
Paikalla 2 jäsentä ja 65 vierailijaa
_kirjakeiju_, Mustelmann
Uusin jäsen: Topi Kopakkala
Jäseniä yhteensä: 9455