Kirja-arvio: Uusikuu

Kirjoittanut Tuulenkukka - 3.0

Kirjallisilta ansioiltaan Uusikuu on samaa tasoa kuin muutkin sarjan osat: juonta saa hakea kissojen ja koirien kanssa, ja hahmot ovat syvyydeltään lähinnä tapetti-osastoa. Meyerin kirjoitustyyli (tai muukaan tyyli) ei muutu, mikä sinänsä on plussaa, koska lukija saa varmasti sitä mitä tilaa. Omiin silmiini ottaa kielen rönsyilevyys ja sellainen tietty liika kaunopuheisuus, mikä oikeasti jo hankaloittaa lukemista ja koko kirjan nautittavuutta. Juoni on aika yksinkertainen, ellei nyt ihan olematon. Kuten koko kirjasarja, keskittyy myös Uusikuu enemmän Bellaan ja hänen henkilösuhteisiinsa kuin juoneen tai tapahtumiin. Toisin kuin muissa sarjan osissa, Uusikuussa Bella ei kyhnää suurinta osaa ajasta Edwardin kanssa. Koska itse inhoan Edwardin hahmoa ja pidän hänen vampyyriperhettäänkin parhaillaan lähinnä mielenkiinnottomina, on Edwardin ja vampyyrien poissaolo minulle iso plussa. Bella sen sijaan angstaa heidän poissaolostaan melkein joka sivulla, mikä koettelee hermoja. Jacob on mukavaa vaihtelua Edwardiin, ja hän on sellainen "suloinen pentu" -hahmo, josta on helppo pitää. Hän ja muut ihmissudet ovat myös ihan mielenkiintoisia, tai ainakin mielenkiintoisempia kuin sarjan vampyyrit. Uusikuu on suosikkini sarjan kirjoista, suurelta osin sen takia, että Edward esiintyy siinä niin vähän. Ei se mikään suuri kirjallinen ansio tai lukunautinto silti ole. Kolme tähteä on ehkä hieman liioiteltu tai liian positiivinen arvio: kirjan tasoa vastaisi paremmin ehkä vahva kaksi plus tai heikko kolme miinus.
Oliko kirja-arviosta sinulle hyötyä? 
star1
star2
star3
star4
star5
star6
star7
star8
star9
star10

Tietoa kirjasta :: Uusikuu

Stephenie Meyer Julkaistu: joulukuu 21, 2007
Tyyppi: spekulatiivinen fiktio
Tyylit: fantasiaurbaani fantasia, paranormaali romantiikka, nuoret
Avainsanat: elokuva, ihmissudet, vampyyrit

Alkuteos ilmestynyt 2006. Suomentanut Tiina Ohinmaa. Päällyksen suunnittelu: Gail Doobinin ja Sami Saramäki. Päällyksen valokuva: Roger Hagadone. Sidottu. WSOY-pokkari, 2010. Nidottu.

”Tuntui kuin olisin nähnyt hirveää painajaista, sellaista jossa täytyy juosta juoksemasta päästyään, keuhkot pakahtumaisillaan, eikä silti pääse eteenpäin niin lujaa kuin tahtoisi... Tämä ei kuitenkaan ollut unta, ja toisin kuin painajaisissani, en juossut oman henkeni ... (lisää)

Muita kirjoja joista saatat pitää

Bree Tannerin lyhyt elämäAamunkoi (Houkutus, #4)Illallinen vampyyrin kanssaEpäilys (Houkutus, #3)Jäljitetty (Susiraja, #3)
Paikalla 1 jäsen ja 49 vierailijaa
Sj
Uusin jäsen: Ari Maunu
Jäseniä yhteensä: 9329