Brisingr

En henkilökohtaisesti pitänyt tästä kirjasta yhtä paljon kuin edellisistä osista, vaikka teos sisältäkin enemmän yllättävyyttä ja toimintaa. Mielestäni itse-asiassa juuri toiminta pilaa kokonaisuuden. Kirjassa ei asetuta hetkeksikäön aloilleen ja kuvata tilannetta syvällisesti, vaan hypätään toimintakohtauksesta toiseen. Suosittelen jos pidät toiminnallisuudesta.

Mielestäni huonompi kuin aiemmat osat, oli jotenkin niin pitkäntuntuinen kun kokoajan oli sotaa. Mutta hyvä kirja, ei siinä mitään.

Hyvä kolmas osa, vaikka olikin välillä kolmansille osille tyypillistä jaarittelua -varsinkin alussa- mutta loppua kohden toimintaa alkoi ilmestyä. Hyvä osa kokoinaisuudessaan :)

Ihana kirja ihanaan sarjaan! <3! 5/5! Lukekaa! <3

Tämä on lempiosani tästä sarjasta tähän mennessä. Siinä oli vaihtelevuutta ja tapahtumat etenivät vauhdilla. Oli mukava seurata Eragonin puuhia. Lukekaa ihmeessä.

Tämä on kaikista kolmesta Perillinen-sarjan kirjoista(siis niistä kolmesta ilmestyneestä) se, joka lässähti. En jaksanut lukea tätä edes puoleen väliin, koska en oikein jaksanut innostua Eragonin "yksinäisestä matkasta" ilman Saphiraa... pakkohan tämä on kuitenkin joskus lukea, aijon nimittäin syntymäpäivälahjaksi toivoa neljättä ja viimeistä(?) kirjaa. On siis hyvä tietää, mitä tuossakin tapahtuu.

Ja taas ihana kirja tähän sarjaan. Rakastan näitä kirjoja sillä niitä lukiessa tulee aivan uskomaton tunne, tunne siitä että parempaa luettavaa saa taas etsiä jonkun aikaa. Brisingr oli luettu aika vakuuttavasta sivumäärästään huolimatta aivan liian nopeasti.

Perillinen-sarjan piti alun perin olla trilogia. Viimeinen osa jaettiin kahtia "pituuden takia", ja Eragonin ja Esikoisen jälkeen Brisinkerissä haiseekin ylimääräisen hiomisen ja editoinnin haju. Paolini on oletettavasti kasvanut ja kehittynyt kirjoittajana, mikä näkyy siinä, kuinka tarinaa viedään eteenpäin. Kun ensimmäiset kaksi osaa menivät köykäisenä perusfantasiana, kolmosessa pistetään pöytään twistejä edellisosien paljastuksiin. Lisäksi hahmoja asetetaan entistä kompleksisempiin tilanteisiin ja maailmaa etäännytetään kornimmista fantsutropeista. Propsit yrityksestä. Kuitenkaan kirjaa ei saa sen paremmaksi kun edeltävien osien taustatyö antaa myöten; kun tarina on kulkenut miten onkin, muutokset hyppäävät silmille vähän tekemällä tehtyinä. Lisäksi ärsyttävät hahmot ovat yhä ärsyttäviä, ja osa rukkauksista saa etenkin Eragonin itsensä käyttäytymään suorastaan 'out of character' (hahmoja vaivaavista Gary Stu -viboista en nyt vaivaudu väittelemään). Perillisen tarinan runko rakentui edellisissä osissa alkuperäiseen Tähtien sotaan, ja Brisingrissä paistavat ironisesti sama vika kuin prequelitrilogiassa: kolmas osa tuntuu hyvältä jatko-osalta jo pelkästään, koska se on edellisiä parempi. Lopputulos on kahtiajakoisen yritteliäs, vielä kömpelö mutta jotenkin tyydyttävä, ja antaa toivoa että Paolini pääsee joskus eroon lapsuusfantasioistaan kirjoittamaan kunnollisesti pohjustettua, kokonaan uutta materiaalia.

kirja ei taaskaan jättänyt minua kuin nalli kalliolle. se tempaisi minut mukaansa heti ensimmäisestä tavusta alkaen. haltijat ylittivät taas odotukseni ja kääpiöiden henkilö kuvat ja kulttuurikin sai osakseen kaikki spektrin värit. kirja jaksoi yhä uudestaan yllättää minut, saada kyyneleet muodostamaan putouksia ja en yhtään ihmettelisi vaikka välillä nauruni olisi kuulunut itse Alagnësiaan. hirmu surullisia kohtia tasapainotti Eragonin inhimilliset tunteet. jos hän tappoi, hän mietti sitä eikä kovettunut tappokoneeksi. Eragon rakasti, vihasi ja tunsi niinkuin minäkin. tähän hahmoon on helppo sulautua. pian tunnen samaa kuin hänkin ja vaikka olen nuori, pystyn silti kokemaan hänen kanssaan kaikki ne seikkailut. tunne tuulen kasvoillani lentäessäni Hadarcin autiomaan yli ja maistan nalgaskin huulillani. olen rakastunut tähän juoneen.

Jatkuu edelleen mahtavana suosikkisarjanani. Edelleen mahtavaa kuvailua ja tekstiä. Edelleen hyvä juoni. Hyvin ajateltu Eragonin ja Saphiran toimiminen erillään. Että Eragon menisi urgalin kanssa kääpiöiden luokse ja Saphira jäisi puolustamaan vardeneita. Viimistä kirjaa odotellessa...

'Brisingr' oli yllättävä teos. Edeltäviin osiin, 'Eragoniin' ja 'Esikoiseen' verrattuna Paolini on onnistunut kehittymään huomattavasti ja teoksen taso on paljon parempi kuin ennen. Juoni monimutkaistuu ja samalla henkilöhahmot saavat lisää syvyyttä ja muuttuvat kompleksisimmiksi. Tarina saa välistä suorastaan traagisia sävyjä. Mutta tästä huimasta tason noususta huolimatta mukana laahaa koko joukko Paolinin aiemmista osista tuttuja heikkouksia, kuten rypäs spefin kliseitä, ennalta arvattavuuksia ja heikkoja juonenkohtia, kuten Varjon synty ja kukistaminen Feinsterin linnassa. Koko juttu tuntui pelkästään hieman päälle liimaltulta kohtaukselta, koska Glaedrin kokemukset Gil'eadissa söivät suuren osan luvun keskittymispotentiaalista. Samaan lukuun ei pidä tunkea liian paljon tapahtumia ja juonenkäänteitä. Plussaa ropisee Paolinille erityisesti henkilöhahmojen syventämisestä, eritoten tämän huomasi Eragonin kohdalla, mutta myös Arya, Nasuada ja Angela syvenivät. Heistä paljastui uusia puolia, epävarmuutta ja ristiriitoja. Parhaiten tämä syvällisyys tuli esiin Eragonin ja Aryan filosofisluonteisen nuotiokeskustelun aikana, vaikkakin minusta viittaus Tohtori Kukaan oli aika mauton. Eipäs sotketa tarinan sisäistä logiikkaa. Sapphira jäi minusta yhä aika yksipuoliseksi henkilöksi, olisin suonut häntäkin syvennettävän. Kiitokset kirjoittajalle myös hyvin sujuvasta tekstistä, joka tempaisi mukaansa ja oli todella mainiota kesälukemista. Paolinilla myös kuvailu ja kerronta ovat tasapainossa. Kliseitä vain olisi yhä syytä karsia, vaikkakin Paolini on alkanutkin löytää originelleja ajatuksia ja ratkaisuja. Loistava kirja, mutta jotta tajuaisi kaiken, täytyy valitettavasti lukea myös alempitasoiset edeltävät osat. Suosittelen kaikille. Arvosana: 9.

Kaikki odotukseni täyttyivät! Erittäin henkeäsalpaava ja pulssia nostava kirja. Kun aloitin ensimmäisellä kerralla lukea tätä kirjaa en malttanut millään lopettaa. Muutamassa päivässä se tosin oli jo luettu. Harmi että kirja loppuin niin lyhyeen vaikka taisikin olla kaikista osista pisin. Erittäin onnistunut teos Paolinilta.

Brisingr täytti kaikki odotukseni. Kirja oli hyvä verrattuna aiempiin osiin. Sarja näyttää paranevan vain eteenpäin mentäsessä. Brisingr oli salaperäinen muttei liian. Osa juonesta oli ennalta arvattavaa ja osa ei. Kirjassa Eragonin miekka oli yllätys, mutta Murtagh ja Thorn eivät. Murtaghissa ja Thornissa oli se vialla, että kaikissa kirjoissa vihollinen o voimakkaampi, mutta, yllätys yllätys, hyvät voittavat. Galbatorixilla on kirjassa yhtävähän vuorosanoja kuin apinalla vaikka hänen pitäisi olla yksi juonen tärkeimmistä henkilöistä. Brisingriä suosittelen lämpimästi kaikille lohikäärmeistä ja fantasiasta pitäville!

Henkilökohtaisesti pidän kirjaa Perillinen- sarjan parhaana osana tähän mennessä. Kirja ratkaisi joukon aikaisemmissa kirjoissa tulleista ongelmista, loi aivan uusia syvyyksiä juoniin ja muutti henkilöhahmojen keskenäisiä suhteita mielestäni varsin onnistuneesti. Kirjaa lukiessani yllätyin positiivisesti siitä miten Paolinin onnistui kehittää hahmojaan ja näiden historiaansa ja Alagaësian maailmaa. Tietysti löytyi myös risuja. Pari kliseetä, ja se iänikuinen fantasia puutarhureista, latistivat kirjaa samoin se moraalisten asioiden vatvominen, joka kyllä on ihan ymmärrettävässä ja tärkeässä osassa, mutta joka toisissa kohdissa tuntui vielä hiukan liian teennäiseltä. Neljännen tähtensä kirja ansaitsee helppolukuisuudestaan, "suloisesta" huumoristaan ja siitä miten kirja vangitsi minut lukemaan itsensä koko päiväksi.

Kirja on parempi kielestäni kuin kaksi ekaa osaa. Niissä Eragon lähtee matkaan ja lopussa suuri taistelu toisin kuin nyt. alussa on pikku tappelu ja sitten vähän myöhemmin iso tappelu Murtaghin ja Thornin kanssa. kirjaa ei viitti laskea kädestään ennen kuin on lukenut sen.kirjassa tulee paljastuksia enemmän tai vähemmän. Kannattaa lukea kaikki osat niin ymmärtää paremmin. Pieniä naurun asioita oli, mutta ei paljon.