Kirja-arvio: Yösiivet

Yösiivet on loistava kertomus ihmiskunnasta ja sen luonteesta. Silverbergin kutoma maailma on sekoitus historiallista menneisyyttä ja kaukaista tulevaisuutta. Pinnallisen juonenkulun taustalla värjyy varoitus ihmiskunnan liiallisesta ylpeydestä ja moraalin rappiosta, joka hybriksenä johtaa tuhoon ja uuteen, rappeutuvaan aikaan. Tarkkaaja Wuelligikin kohtalo kietoutuu koko ihmiskunnan kohtaloon, kun hän saapuu ikiaikaiseen Roomin kaupunkiin Talyassa yhdessä siivekäs Avluelan ja muunnettu Gormonin kanssa. Ikuisessa kaupungissa, menneisyyden raunioiden, unohdetun teknologian ja viimeisen aikakauden keskiaikaa muistuttavan miljöön keskellä ratkeaa ihmiskunnan kohtalo. Pidin valtavasti Yösiivistä, kuten jo aiemmin lukemastani Purjehdus Bysanttiin. Molemmissa kaukainen scifi-tulevaisuus kietoutuu menneisyyteen ja ne sulautuvat toisiinsa. Yösiivissä voi lisäksi huomata sen olevan yhä ajankohtainen varoitus moraalin ja etiikan menettämisestä, vieraiden alistamisesta rasistisesti pelkiksi eläimiksi ja genetiikalla näpertelyn seuraamuksista. Tarina myös henkii ilmiselviä kristillisia vaikutteita, vanha Tomis saapuu Jorslemiin kuollakseen ja syntyäkseen uudestaan nuortuneena, kuten myös koko Maa ja ihmiskunta tulevat tekemään hänen perässään. Yösiivet on koskettava, kaunis ja iätön tarina rakkaudesta, rikoksesta, rangaistuksesta ja lunastuksesta. Suosittelen kaikille. Arvosana: 10.

Oliko kirja-arviosta sinulle hyötyä?