Taru Sormusten herrasta

Kirja on ehdoton klassikko, jonka jokainen fantasiakirjallisuudesta pitävän kannattaa lukea. Tarina on kiehtova kertomus siitä, miten pienikin voi vaikuttaa eikä tarinan sankarin tarvitse olla perinteinen sankarityyppi.

Tämä on ollut oma suosikkini jo lapsesta lähtien. Luin nuorempana kirjan joka kesä serkkujen luona, koska tätini oli aikoinaan ostanut erittäin näyttävän ja vanhan version kirjasta (tämä siitä huolimatta, että siinä vaiheessa kirja löytyi jo omasta hyllystäkin).

Taru sormusten herrasta on fantasiakirjallisuudessa sellainen kulttiteos, että se kuuluu jokaisen harrastajan lukemistoon. Siltikin sitä on hirveän vaikea arvostella kirjana, kun kirjan elementit ovat levinneet laajaan käyttöön ympäri fantasiagenreä ja viittauksia kirjaan tapaa usein. Tarinana Taru sormusten herrasta on mahtipontinen ja polveileva. Lähtöpisteestä päästään kauas, tullaan takaisin ja lähdetään jälleen liikkeelle. Kirjan selvänä heikkoutuna on sen lievä raskaslukuisuus ja hetket jolloin ei hirveästi muuta tapahdu kuin taivalletaan eteenpäin. Maailma on luotu erinomaisella tarkkuudella ja jos siihen haluaa tutustua tarkemmin niin, silloin kannattaa lukea muita Tolkienin kirjoittamia Keskimaahan sijoittuvia tarinoita.

Elokuvien suurena fanina minulla oli suuret odotukset trilogialle, mutta kirjoissa tapahtumat etenevät paikoittain aivan liian hitaasti ja Tolkienin kuvaileva kirjoitustyyli on vähän puuduttavaa. En ole jaksanut lukea trilogiaa ihan loppuun asti, mutta rakastan elokuvia ja Tolkienin luomaa fantasiamaailmaa! Suosittelen silti lukemaan tämän klassikon ja testaamaan koukuttaako se mukaansa, itselleni kirjat olivat kuitenkin hieman pettymys. 

Mitä tästä nyt voi sanoa. Olin nähnyt ensin elokuvat, ennen kuin luin tämän. Kirja on täydellinen seikkailukertomus maailmassa, jolle vetää vertoja vain J.K Rowlingin Velhomaailma ja Christopher Paolinin Alacnesia. Aihe on sen verran laaja, että en käy sitä juonellisesti selittämään. Luullakseni kaikki tällä sivulla kuitenkin tuntevat sen läpikotaisin, jos ei kirjana, niin ainakin elokuvina. Kannattaa ehdottomasti lukea. Plussaa vielä lopussa olevista liitteistä. 

Huh, tämän kirjan lukemisessa kesti kauan. En ole luultavasti koskaan lukenut yhtä teosta niin kauan kuin tätä, vaikka paksumpiakin on tullut luettua. Rakastin jo valmiiksi Tolkienin luomaa maailmaa ja olin tutkinut sitä paljon ennen kuin edes vilkaisinkaan tätä Tolkienin ehkä kuuluisinta teosta. Minulla oli suuret odotukset kun lähdin lukemaan kirjaa, nimittäin rakastin suuresti Peter Jacksonin ohjaamia elokuvia. Alussa olin turhautunut ja pettynyt, alku ei lähtenyt kovinkaan menevästi. Silti roikuin mukana ja se kannatti. Juuri niin kuin toivoinkin, kirja oli täynnä kohtauksia joista en tiennyt mitään aikaisemmin, joita Jackson ei ottanut elokuviin. Ja myönnän itkeneeni useammin kuin kerran kirjan monissa koskettavissa kohdissa. Kirjassa oli toki omat vikansa, itse en ole koskaan pitänyt mm. Frodosta, jonka mukana kuljimme melkoisen paljon. Monta kertaa oli houkutusta hypätä muutama sivu. Tähän saattoi myös tietysti vaikuttaa se että kohtaukset olivat suurinosa jo tuttuja, ei siis ollut jännitystä siitä mitä tapahtuu seuraavaksi. Mutta kyllä Tolkien sortui mielestäni muutamissa kohdissa liikaan selittelyyn. Kyllähän tilanteita pitää kuvailla, mutta välillä kuvailut tuntuivat kestävän monta sivua. Laitan tämän nyt virheineen kaikkineen suosikiksi viidellä tähdellä, koska muihin lukemiini kirjoihin verrattuna Taru sormusten herrasta on yksi parhaista ja lähellä sydäntäni. Suosittelen lukemaan.

Kirja on uskomaton. Tämä ei ole samanlainen minkään tietämäni kirjan kanssa, niin kuin suurin osa uusimmista kirjoista. Kirja on muuten täydellinen, mutta vanhahtava puhe ja kirjan luotaan työntävä ulkonäkö vähentävät sen puoli tähteä. Ehkä ainoa kirja jonka elokuvaversio on hiukan parempi kuin kirja.

Tosi hienosti kirjoitettu kirja ja hieno fantasiamaailma vetävät todellakin mukaansa. :) Taru sormusten herrasta on klassikko jonka kaikkien fantasiasta tykkäävien pitäisi ehdottomasti lukea. Itse olen suuri Tolkien-fani ja Taru sormusten herrasta on minusta paras Tolkienin teoksista. Suosittelen ;)

Tiedän, että olen ylistänyt Tolkienin jo pilviin, mutta voisin silti jatkaa vielä vähän. Koko trilogia on ehdottomasti ykkönen kaikilla mahdollisilla listoillani. Elokuvakin on tottakai loistava. Juoni on loistava. Kysymys ei ole pelkästään yhdestä asiasta, vaan koko maan tulevaisuudesta. Epäilen, että kukaan tulee pystymään yhtään parempaan. Sormusten sormus, Tuomiovuori, hobitit, haltiat... Kaikki oli täydellisesti kasassa ja loi aivan todentuntuisen maailman silmieni eteen. Enkä ihmettele, Tolkienin valtavien taustatietojen, tutkimusten ja liiyyeiden sisältämän historia, sukupuut, tarinat, aikajanat. Kaikki se valtava työ, minkä Tolkien teki tämän trilogian eteen ei mennyt hukkaan. Ei pidä unohtaa haltiakieltä, kääpiöiden kieltä ja riimukirjoituksia. Tällaisia kirjojen pitäisi olla. Alusta loppuun täydellisiä kokonaisuuksia ja tuhansien vuosien historia ja tulevaisuus suunniteltuna. LUKEKAA!

Paras fantasiakirja mitä olen koskaan, se ensimmäinen lukemani fantasiateos, joka innoitti itsenikin fantasiaa kirjoittamaan. Mainio kirjana ja elokuvina, vaikka vertailu on vaikeaa.

Mahtava kirja!! Sain kirjan rippi lahjaksi ja piti se siinä kesällä lukea. Ensin ajattelin että ompa raskasta tekstiä et varmaan menee kauan et saa luettua. Muut mitä pitemmälle maailmaan uppouduin sitä enemmän halusin lukea lisää. Hahmot todella monisyisiä ja yksityiskohtaisia. Miten yhden ihmisen mieli voi tuottaa jotain tuollaista??

Todella parhaiden kirjojen joukossa. Tarina ja koko maailma tempaa mukanaan. Kirjaa todella ahmii, vaikka olisi lukenut kirjan jo useampaan kertaan, edelleen se on yhtä mukaansa tempaava ja jännittävä kuin ensimmäisellä kerralla. Muistan ensimmäisellä kerralla lukiessa kuinka kirja tuntui niin pitkältä, mutta myöhemmät lukukerrat kirja tuntuu melkein liian lyhyeltä :) Samaa tarinaa jaksaisi lukea tuplasti enemmän.

Kaikkkien aikojen paras fantasia trilogia<3<3

Helposti paras kirja mitä olen käsiini saanut. Vaikka tekstiä on tuhannen sivun verran (pientä tekstiä vieläpä), ei mielenkiinto juurikaan hortoile muualle koko kirjan aikana. 4 lukukertaa ei valehtele, kyseessä on mestariteos.

Paras koskaan lukemani kirja, jonka haluaa lukea aina uudestaan ja uudestaan. Siinä on vain yksi huono puoli, jonka Tolkien itsekin myönsi, se on liian lyhyt. :)

Tämä on pisin lukemani kirja. Se on hyvä, mutta katsottuani ensimmäisenä elokuvat, niin en voi sanoa kirjaa paremmaksi. Kirja on silti loistava ja nautittava lukukokemus.

Yksi parhaista tietämistäni kirjoista, ellei jopa paras. Kertoo monipuolisesti rakkaudesta, ystävyydestä, rohkeudesta...

Tämä kirja on yksi suurimmista suosikeistani, jota voin palata lukemaan aina uudestaan, sillä tässä tarinassa on niin paljon pieniä yksityiskohtia jotka voivat yllättää uudelleen ja uudelleen. Kaikkien rotujen maailmat ovat täysin erilaisia kääpiöiden luolista ihmisten Minas Tirithiin, ja kaikki hahmot ovat persoonallisia ja erilaisia, paitsi ehkä Merri ja Pippin jotka ovat kuin kaksoset. Ainoat asiat jotka tässä kirjassa minua harmittivat oli lempihahmoni Boromirin lyhyt ilmestyminen kirjassa, sekä hahmo johon en ole millään oppinut mieltymään: Eówyn. Kaiken kaikkiaan kirja oli mielestäni hyvä ja täynnä rakastettavia hahmoja ja omanlaistaan taikuutta. Rakastan.

Taru sormusten herrasta on maailman paras kirja! Täydellistä fantasiaa. Unohtumaton lukukokemus, johon palaa aina ja aina uudelleen. Gandalf on kaikista hahmoista ehdottomasti se mahtavin (samaistun aina vanhoihin hahmoihin, varsinkin velhoihin) ja koko 1182-sivuinen järkäle sieppaa mukaansa. Erittäin nautinnollinen kokemus, kokoelmani helmi ja perusta. Kaikki kohtaukset, alku, matka, saattueen hajoaminen, kaikkien omat tapahtumat, ja sota, sekä loppu, ah, kaikki on yhdistetty niin hienosti, että ihan itkettää! Täydet pisteet!

Taru Sormusten Herrasta on ensimmäisiä kirjoja mitkä luin. Se sisältää seikkailua ja rohkeutta, rakkautta ja vihaa. Sormusten Herra on välillä jännittävä, mutta välillä pitkäveteinen. Mm. Lothlorienin kuvaus on pitkä, ja useimmat lukiat eivät jaksaa lukea sitä kokonaan. Mutta mitä kirja on ilman kuvailua? Ei mitään. Taru Sormusten Herrasta on kirjasarja joka jokaisen kannattaa lukea!

Ehdoton klassikko, jonka pitäisi lukea jokainen, joka väittää fantasiasta pitävänsä. Itse luin Taru sormusten herrasta, kun olin kaksitoista vuotta vanha. Pidin silloin jo kirjasta aivan järjettömän paljon, vaikka ajoittainen tarinan jumiutuminen olikin puuduttavaa. Nyt kun olen lukenut kirjan vähintään kolmesti ja takana ovat myös Silimarillion sun muut, jotka huomattavasti saattavat avittaa TSH:n tarinan taustoja, on kirjasta tullut yksi parhaimmista mitä olen koskaan käsiini saanut. Tarina itsessään on varsin hyvä ja tarkasti suunniteltu. Vaikkakin alkaa hiljalleen kyllästyttää fantasiakirjoissa yleiseksi tullut piirre, matkat, joille lähdetään tuhoamaan tai saavuttamaan tai etsimään jotakin, niin tämän teoksen kohdalla kyseiseen kliseeseen ei tule niin kiinitettyä huomiota yhtä paljon, eikä se myöskään raavi hermoja samalla tavalla kuin monet muut kirjat. Kirjan jaksot, joissa taivalletaan eteenpäin ovat turruttavia, myönnettäköön. Tuntuu myös että niitä on yritetty paikkailla laittamalla toimintapitoisia kohtauksia sinne tänne vähän liikaakin ja täytteenä tulevat esiin juuri nuo Tom Bombadilit sun muut. Jos nämä tämmöiset olisi jättänyt suosiolla vähemmälle, kirjasta olisi tullut varmaankin muutaman sata sivua lyhyempi ja huomattavasti kevyempää luettava. Siltikin kokonaisuutensa valossa en tästä lähtisi mitään poistamaan, sillä kaikkeen on tottunut osana uskomattoman hyvää ja mieleenpainuvaa tarinaa.

Tartuin innolla tähän kirjaan josta olin kuullut niin paljon ja jonka odotin yltävän vähintään lukemieni kirjojen top 10-listalle. Mutta kirja oli täydellinen pettymys: alku oli tappavan tylsä ja pitkä keski vaiheilla oli pelkkää tarpomista ja lopussa kävi niin kuin olin odottanutkin. Kirjan ainoa hienous oli mahtavasti kuvatut taistelukohtaukset. No, tätä mieltä olen mä moni muu on varmastikin eri mieltä asiasta. Arvosanaksi antaisin 5 1/2.

Tämä on ehdoton lempikirjani, ja mielestäni todella ansainnut asemansa fantasiakirjallisuuden klassikkona. Ensimmäistä kertaa, kun luin tämän kymmenvuotiaana, olin sitä mieltä, että jotkut matkakuvaukset olivat hieman pitkäveteisiä, mutta kuitenkin olen lukenut tämän uudestaan ja uudestaan ja ihastunut joka kerta entistä enemmän. Luin edellisen arvostelun tästä kirjasta, ja olen arvostelijan kanssa monesta asiasta eri mieltä: mielestäni dialogi on varsin hyvää ja pidän siinä välillä näkyvästä huumoristakin. Vaikka aihe on varsin vakava, sitä ei käsitellä koko ajan niin hitsin vakavasti. Aihehan on varsin perinteinen: hyvän ja pahan kamppailu, mutta olen aina ollut sitä mieltä, että TSH:n hahmot eivät ole pelkkiä pintaraapaisuja ja mustavalkoisia. Mm. Frodossa, Boromirissa ja Klonkussa näkyvät hyvän ja pahan kamppailu todella hyvin. Mitä Sauroniin tulee, hänhän on tietysti aika läpeensä paha kirjassa, mutta muistaakseni hänen taustastaan on kerrottu on tarkemmin Silmarillionissa. Siitä, kun olen lukenut tuon em. kirjan on kuitenkin sen verran aikaa, etten viitsi laittaa tähän, mitä muistaakseni siitä kerrotaan. Mielestäni on todella piristävää, ettei tässä kirjassa edetä koko ajan suorapiirteisesti loppuratkaisua kohti vaan kerrotaan mm. juuri Tom Bombadilista, joka kuuluu suosikkihahmoihini. Olen lukenut varsin monia fantasiateoksia, mutta kuitenkin TSH on säilyttänyt mielessäni paikkansa ehdottomana ykkösenä.

Tämä kirja on yliarvostettu. Se ei ole täysin huono, mutta ei mielestäni ansaitse läheskään kaikkea siitä kunniasta joka sille on annettu. Suurin ongelma ovat kirjan tylsät jaksot, joita on valitettavan paljon ja jotka ovat valitettavan pitkiä: toisinaan useita kymmeniä sivuja saatetaan käyttää pelkkään taivaltamiseen ja verrattain vähäpätöisten tapahtumien yksityiskohtaiseen kuvailemiseen. Lisäksi kerronta pomppii jatkuvasti sivuraiteille ja kertoo pääjuonen kannalta täysin merkityksettömiä tarinoita (pahamaineisimpana esimerkkinä "Tom Bombadil" -jakso), jotka saattavat aluksi lisätä tarinan syvyyttä mutta alkavat pidemmän päälle tuntua varsin puuduttavilta. Tietenkään tämä juonen polveilevuus ei ole mikään ihme, sillä kirjahan on kirjoitettu Tolkienin itsensä mukaan puuskittain usean vuoden mittaisen ajanjakson sisällä. En myöskään koskaan erityisemmin mieltynyt dialogiin, joka on enimmäkseen latteaa ja mielikuvituksetonta, ja osittain hämäräksi ja aukkoiseksi jäi koko pääjuoni, josta kuitenkin on väännetty juttua 900 (hyvin pienellä fonttikoolla kirjoitetun) sivun verran. Miksi se Sormus piti tuhota? Eikö kukaan koskaan edes harkinnut mahdollisuutta yrittää käyttää Sormusta Sauronia vastaan tarkasti valvotuissa oloissa, jos ainoana vaihtoehtona oli lähettää reilun metrin mittainen, kaikkea taistelukokemusta vailla oleva Hobitti vihollismaan sydämeen ja jäädä sitten odottamaan 99% varmuudella seuraavaa ikuista orjuutta?? Ja siitä pääsenkin vielä yhteen häiritsevään tekijään: Taru Sormusten Herrasta on naiivilla ja usein hyvin ärsyttävällä tavalla mustavalkoinen... Miksi Sauron ja hänen örkkinsä ovat niin täydellisen ja ehdottoman pahoja, miksi heillä ei tunnu olevan minkäänlaista motiivia hirmuteoilleen? Ja miksi ne pahuksen haltiat ja Gondorin ihmiset ovat niin sanoinkuvaamattoman uljaita ja ylivertaisia, todellisia puhtoisia ritareita, jotka pyrkivät kaikin keinoin pelastamaan maailman ilman vähäisimpiäkään toiveita oman etunsa edistämisestä? Paras hahmo oli Klonkku, joka oli ainoa joka todella kävi läpi minkäänlaista henkilönkehitystä...

Ymmärrän Tolkienin arvon fantasiagenren uranuurtajana, vaikken itse kaikkein eniten hänen tekstiinsä osaakaan uppoutua. Jos on intohimoinen fantasiagenren suhteen niin nämä kirjat kannattaa kyllä lukea jossain vaiheessa ihan jo pelkästään sivistääkseen itseään.

Annoin vain kolme tähteä koska meinasin nukahtaa lukiessani kirjaa

On lukuja joitan en ole tähänkään päivään mennessä tästä lukenut. Onhan se kuitenkin klassikko, yksi fantasiagenren tienraivaajista.

Upea trilogia. Isoveljeni luki nämä kirjat joskus yli vuosi sitten, eikä minua silloin kiinnostanut pätkääkään. Elokuvat nähtyäni kuitenkin kiinnostuin, ja nyt olen vihdosta viimein saanut koko trilogian luettua (yli vuosi siinä meni, mutta luin siinä välissä pari kokonaista kirjasarjaakin). Toisaalta hävettää sanoa näin, koska kyseessä on kuitenkin tosi hieno ja mulle tärkeä aihe, mutta kirjat on mun mielestä monissa kohdissa aika pitkäveteisiä. Onhan siellä joukossa sitten tietenkin myös niitä jännittäviä taistelukohtia ja hauskoja kohtia joissa melkein nauran ääneen, mutta kuitenkin. Upeat hahmot, upea juoni, upea kirjailija. Kaiken kaikkiaan upea trilogia.

Kirja on tosi hyvä mut joissain kohti vähän tylsä. Tää taitaa olla niitä harvoja sarjoja joissa leffat on ehkä vähän kiinnostavampia mut ei valittamista.

Kirjassa on liikaa tylsää tarpomista, fontti on vaikeasti ymmärrettävä ja riviväli lähes olematon. Tarina etenee jokseenkin hitaasti, mutta jos jaksaa uppoutua voi kirjasta pitää. Hahmot ovat onnistuneita. Kirjan pohjalta tehty elokuvatrilogia on kirjoja parempi.

Paras <3! Olen lukenut melkein kaikki (Huom:Melkein) Tolkienin-kirjat! Ja Taru sormusten herrasta kuuluu kyllä ykköseksi listallani! (Mulla on lista parhaista lukemistani kirjoista) Rakastan Tolkienia,Tolkienin kirjoja yli kaiken! Se hirveä urakka jonka Tolkien joutui tämän eteen tekemään, on VALTAVA! Rakastin eniten Haltijoita mutta muutkin olivat hyviä kuten Hobitit (Ehdottomia suosikkeja), Kääpiöt .D, Ja ihmiset+Gandalf joka on kyllä parhaimpien joukossa! Muistan kun sain kirjan käsiini ja ajattelin heti että ompa raskasta luettavaa mutta, uppouduin kirjaan niin että, luin sitä myöhään yölläkin! Eniten pidin Tolkienin kirjoitustyylistä ja siitä miten hän kuvaili paikkoja esim:Lotlorienia (En osannu kirjottaa) ja muita paikkoja. Kirjat ovat unohtumaton lukukokemus jonka voi lukea aina vain uudelleen ja uudelleen, koskaan kyllästymättä! Ainoa huono juttu on, kirjan raskaslukuisuus! Mutta silti pysyy ehdottomasti ykkösenä listallani! Suosittelen rakkaudella kaikille jotka ovat vähänkän kiinnostuneita fantasiasta (Itse olen 100prosennttisesti fantasia-fani)