Sudenlapset (Pohjankontu #2) - Helena Waris10

Kirja-arvio :: Sudenlapset

Kirjoittanut aatos

Helena Wariksessa on ainesta Suomen Robert Holdstockiksi; yhtäläisyydet eivät muuten ole välttämättä kovin suuria, mutta molemmilla on poikkeuksellinen taito kuvata maailmansa niin elävästi, että sen läsnäolo tuntuu haju- ja tuntoaistia myöten ja pysyy katkeamattomana yllä koko kirjan ajan. Wariksen luoma todellisuus tuntuu jatkavan olemassaoloaan myös teosten itsensä asettamien kurkistusikkunoiden ulkopuolella, mitä ei useinkaan voi sanoa tavan fantasiavireisistä tarinoista - aivan puhtaasti siitä syystä, ettei kellään voi olla kouriintuntuvaa muistoa Disneyn satulinnasta, mutta jokainen tietää, miltä keväinen, auringonpaisteessa kylpevä metsä tuoksuu ensimmäisen sateen jälkeen. Jos kirjailija pystyy herättämään lukijassa tällaisen kokemuksen ja lujittamaan sen kuvaamaansa todellisuuteen pelkkien sanojen avulla, hän on jo vakavasti otettava tekijä. Lisäksi Waris saattaa olla ensimmäinen kirjailija, joka on todella kyennyt luomaan jotain täysin omaehtoista, uskottavaa, eikä vähimmässäkään määrin paperinmakuista todellisuutta nimenomaan suomalaisten muinaisesta myyttiperinnöstä. "Sudenlasten" ja sitä edeltävän "Uniin piirretyn polun" tarinaa ei ole pingotettu orjallisesti jäljentämään käsitystämme jostain tietystä ajanjaksosta; viime kädessä on oikeastaan mahdotonta sanoa, mihin aikaan tarina sijoittuu meidän todellisuuteemme nähden - se voisi yhtä hyvin tapahtua kaukana menneisyydessä kuin hyvin kaukana tulevaisuudessakin. Näitä ei tosin tarvitse sen kummemmin välttämättä pohtia. Omalakisena todellisuutenaan kirjojen tarina nojautuu johdonmukaisesti ja nokkelasti myyttiseen maailmaan, joka kuuluu suomalaisen kulttuurin kaukaiseen menneisyyteen. Itse koin Wariksen tarinan tästä syystä paljon elävämmäksi kuin monien ulkomaisten kirjailijoiden seikkailut samankaltaisilla alueilla - "Sudenlasten" ja "Uniin piirretyn polun" henkilöhahmot tai syvimmät mysteerit eivät tunnu pohjimmiltaan etäännyttävän vierailta vaan tarjoavat uudenlaisen näkökulman myös lukijan omaan todellisuuteen. Tuoreuden aistiminen ei silti vaadi suomalaisuutta lukijaltaan; käännettynä tarina voisi hyvinkin saada faneja myös muissa kieliympäristöissä. "Sudenlapset" on varsin selkeästi trilogian kakkososa, mikä näkyy ajoittain tietynlaisessa kiirellisyydessä. Matkat ja muut helposti puuduttaviksi muuttuvat keskeisten tapahtumien lomaan jäävät välikelaukset on leikattu terävän elokuvamaisesti roskiin, mikä on pelkkää plussaa. Tarinan varsinaisia päähenkilöitä ovat "Uniin piirretyn polun" Vornanmutkasta maailmalle paiskatut kaksoisveljekset Roke ja Karran sekä taustalla vaikuttava salaperäinen, mihinkään kuulumaton pikkutyttö Sudenmarja. Sinänsä mielenkiintoisten ja persoonallisten Roken ja Karranin kehitys henkilöinä tosin tapahtuu ajoittain vähän turhankin vauhdikkaasti, ja heidän sisäiselle maailmalleen olisi ehkä voinut uhrata muutaman sivun lisääkin. Keskeisimpään rooliin koko teoksessa vaikuttaa sen loppupuolella nousevan "vanhojen mahtien" ja näiden vastapuolten mytologia, mutta suurelta osin teoksen vetovoima on edelleen nimenomaan henkilöissä ja maailman todentuntuisuudessa. Joissain kohdin Waris järkyttää tusinafantasian ja historiallisen romaanin henkilökonventioita ehdottomasti parempaan suuntaan - nuoren Karranin ja tämän kasvattiveljen Nunon kaltaisia henkilöitä ei todellakaan ole liiemmälti viljelty miekkailevien urosten ja uljaiden soturittarien yksioikoisen ja -arvoisen tungoksen keskellä. Myös enemmän tähän sarjaan sijoittuvien Roken ja Karranin kasvattisisaren Niirin hahmoissa on kovasti enemmän särmää ja inhimillisyyttä kuin mitä yleensä on lupa odottaa. Sivuhahmoista suosikikseni nousi päällepäin kliseiden kliseeltä vaikuttava Itämannun Viisas, josta ei luojan kiitos sukeutunutkaan viidettätuhannetta Gandalf-kopiota. Sitä paitsi kirjan, jossa sanotaan vähän väliä "Perkele!" täytyy olla jo muutenkin hyvä.

Oliko kirja-arviosta sinulle hyötyä?
Kirja-arvion palautteet +1

Kirjan tilaus
Kampanja: Kokeile 30 päivää ilmaiseksi BookBeat

Sudenlapset

Sidottu, kansipaperi.

Kuvastaja-palkinto 2012.

Jatkaa osittain Uniin piirretyn polun tarinaa, vaikkakin kertoo uusista ihmisistä ja toisesta ajasta.

Noitanaisia ja uljaita ukkosmiehiä, julmia taisteluja, taikuutta ja romantiikkaa – muinaissuomalainen fantasiamaailma lumoaa kaikenikäiset

Hurja Mustarinnan soturi Roke ja kuolleiden mailla Luusuvannossa kasvanut hiljainen Karran ovat kaksoset. Kymmenen vuoden eron jälkeen he kohtaavat lähteäkseen noitasaarelle Vornanmutkaan hautaamaan äitiään, noita Terihania.

Periltä löytyy Sudenmarja, synkkä ja ahdistunut lapsi, jota kaksoset erehtyvät luulemaan pikkusisarekseen ja Vornanmutkan seuraavaksi noidaksi. Esiäideiltä Karran saa kuitenkin kuulla, että hänestä itsestään on määrä tulla Vornanmutkan ensimmäinen miesnoita.

Matkasta kohti velhoutta alkaa Sudenlasten suuri seikkailu.

Helena Waris (s. 1970) on neljän lapsen kotiäiti ja puutarhuri Ristiinasta. Hänen esikoisensa Uniin piirretty polku sai Suomen Tolkien-seuran Kuvastaja-palkinnon vuoden 2009 parhaana kotimaisena fantasiakirjana.