Verenhimo : suomalaisia vampyyritarinoita (Teos, 2011) -novellikokoelma sisältää parisenkymmentä kotimaista kertomusta verenimijöistä. Juri Nummelinin toimittamassa teoksessa julkaistujen novellien tekijäjoukkoon lukeutuvat nykykirjailijoistamme mm. Harri István Mäki, Sari Peltoniemi, Johanna Sinisalo. Lisäksi mukaan on otettu muutamia arkistojen aarteita menneiltä vuosikymmeniltä; novellikokoelman vanhin edustaja on Mika "Kristian Korppi" Waltarin Egypti-aiheinen "Muumio" vuodelta 1926. "Verenhimo" on kokonaisuutena hieman epätasainen, aivan kuten Nummelinin äskettäin toimittama zombi-antologiakin, mutta siitä huolimatta varsin mielenkiintoista luettavaa. Erityisesti varhaisimmat kirjoitukset saattavat nykylukijasta tuntua hieman kömpelöiltä, ovat nekin kiinnostavia ja luullakseni melko harvalle tuttuja alaviitteitä kotimaisen genrekirjallisuuden historiaan. Vampirismia on kokoelman novelleissa käsitelty monesta näkökulmasta; esimerkiksi Sinisalolla verinen myytti vertautuu työpaikkakiusaamiseen eli edustaa ns. psyykkistä vampirismia. Joukkoon on mahtunut niin scifi- tarinoita, ajankohtaisiin ja yhteiskunnallisiin aiheisiin nojaavia novelleja kuin perinteisempääkin vampyyrikuvastoa. Jos novellikokoelman kolme parasta kertomusta pitäisi nimetä, niin luultavasti minun valintani olisivat Christine Thorelin "Uhanalaiset", Heikki Nevalan "Juotikkaat" ja Jussi Katajalan "Korpin silmät kaiken näkevät".
Oliko kirja-arviosta sinulle hyötyä? 
star1
star2
star3
star4
star5
star6
star7
star8
star9
star10

Tietoa kirjasta :: Verenhimo: Suomalaisia vampyyritarinoita

Juri Nummelin Julkaistu: maaliskuu 18, 2011
Tyyppi: spekulatiivinen fiktio
Tyylit: kauhu, antologia
Avainsanat: kotimainen, vampyyrit

Toimittanut Juri Nummelin. Graafinen suunnittelu Timo Ketola. Nidottu.

Sisältö:

  • Juri Nummelin: Vampyyriviihteen historiasta (esipuhe)
  • Anne Leinonen: Surma tuli jään yli
  • Johanna Sinisalo: Peili
  • Sari Peltoniemi: Vain mato, matkamies maan
  • Petri Salin: Isä ... (lisää)
  • M. G. Soikkeli: Tuo meille hautavettä jos palaat (2009)
  • Mika Waltari: Muumio (1926)
  • Jussi Katajala: Korpin silmät kaiken näkevät
  • Juha-Pekka Koskinen: Yövuoro
  • Asta Leppä: Ystäväni Leo
  • Christine Thorel: Uhanalaiset (2008)
  • Petri Laine: Keskiyön konsertto D-mollissa
  • Leo Anttila: Kohtalo (1925)
  • Heikki Nevala: Juotikkaat
  • Tuomas Saloranta: Minulla on tehtävä
  • Harri István Mäki: Enkeli tupakkasalongissa
  • Harri Erkki: Himo
  • Jarmo Karonen: Leimu ja saarni
  • Miina Supinen: Kuristajakäärme
  • Jari Tammi: Pojan rippijuhlat
  • Harry Etelä: Vampyyrin orja (1944, julkaistu anonyyminä)
  • Rene Kita: Vampyyrin lauantai
  • Tiina Raevaara: Progress

Mitä, Suomessako muka ei ole vampyyreja? Niitähän on tunnetusti vain Transylvanian vuoristossa ja Yhdysvaltain eteläosissa, mutta hyvin niitä mahtuisi piileksimään myös Suomen pimeisiin kuusimetsiin. Vampyyri on myös surullinen, yksinäinen hahmo – mikä vetoaisi suomalaisiin paremmin kuin pimeässä viihtyvä, päivät nukkuva tyyppi, jolla on ongelmia hampaistonsa kanssa?

Ainakin vampyyritarinoita täällä osataan kirjoittaa. Sen todistavat Verenhimo-kirjan novellistit, jotka ottavat perinteisen hahmon ja istuttavat sen suomalaiseen maaperään tyylikkäästi ja pelottavasti. Verenhimo päivittää vampyyrimyytin monella eri tavalla: vampyyrit hallitsevat ihmisiä iilimatojen avulla, ottavat osaa seuroihin, ovat kansainvälisten lääketehtaiden koekaniineja, vaanivat ihmisiä sairaalan käytävillä. Mutta lopulta vampyyrikin ottaa ilon irti perinteisestä perjantaipullosta. Monet tarinat ottavat vauhtia myös historiasta – kuka tiesi, millaisia salaisuuksia piilee esimerkiksi Ulrika Eleonoran kirkon rakentamisessa...

Verenhimo-teoksen kirjoittajat ovat uuden polven science fiction-, fantasia- ja jännärikirjoittajia, joilla on veri hallussaan. Mukana tarina muun muassa Finlandia-palkitulta Johanna Sinisalolta sekä Runeberg-palkitulta Tiina Raevaaralta.

Kirjassa julkaistaan myös arkistojen aarteita, Mika Waltarin novelli ”Muumio”, Harry Etelän ”Vampyyrin orja”, joka todistaa, että Suomessa osattiin vampyyrierotiikka jo 1930-luvulla, sekä Leo Anttilan ”Kohtalo”, joka ilmestyi alun perin Tulenkantajien albumissa vuonna 1925 ja on täynnä mondeenia dekadenssia.

Muita kirjoja joista saatat pitää

Friikkisirkus (Darren Shanin tarina (sarjakuva), #1)Uusi aika 2: Varjosielut (Vampyyripäiväkirjat, #6)Vampyyrin oppipoika (Darren Shanin tarina (sarjakuva), #2)Kohtalon perilliset (Darren Shanin tarina, #12)Veriveljet
Paikalla 26 vierailijaa
Uusin jäsen: sulavsalim
Jäseniä yhteensä: 9559