Tau nolla (Ursa Science Fiction #2) - Poul Anderson6

Kirja-arvio :: Tau nolla

Kirjoittanut Jussi

Olin lukenut Andersonilta ennen Tau nollaa neljä kirjaa englanniksi ja tykännyt jokaisesta. Fantasiaromaani The Broken Sword oli mielestäni loistava. Päätin lopulta kokeilla tätä ainoaa suomennettua. Kirja kertoo maapallon ihmisten retkikunnasta, joka lähtee tutkimaan ja mahdollisesti asuttamaan vieraan aurinkokunnan planeettaa. Teos on alle 200-sivuisena varsin lyhyt. Tau nollan luki ihan sujuvasti ja nopeasti, enkä sanoisi sitä varsinaisesti huonoksi. Mutta pidin siitä selvästi vähemmän kuin edellisistä Andersonin töistä. Ensimmäisen luvun kuvaus tulevaisuuden Tukholmasta oli hieno, mutta sitten mentiin alaspäin. Päähenkilöt ja juoni eivät olleet yhtä kiinnostavia kuin aiemmin lukemissani, eivätkä kohtaukset vedonneet tunteisiini. Olen pitänyt kirjailijan kauniista kerronnasta, mutta tässä se ei välittynyt, mahdollisesti suomennoksen takia. Ainoa kirjailijalta ennestään lukemani scifiromaani, Brain Wave, oli merkittävästi Tau nollaa parempi. Jos olisin tutustunut Andersoniin Taulla, en varmastikaan arvostaisi häntä yhtä paljon tai välttämättä edes haluaisi jatkaa lukemista. En ole kovan, luonnontieteellisin science fictionin ystävä, jos kirjasta ei oikein löydy muuta sisältöä. Kiinnostavaa, että juuri Tau nolla valittiin kirjailijan tuotannosta suomennettavaksi. Mutta on tälläkin ystävänsä; se pääsi ehdolle Hugoon eikä yhdestäkään muusta miehen romaanista ole otettu uusintapainosta SF Masterworks -sarjassa. Minusta kirja ei todellakaan ollut scifin mestariteos, mutta en taida humanistina kuulua sen kohdeyleisöön. Oikea arvosana Tau nollalle olisi kaksi ja puoli tähteä, mutta pyöristetään nyt ylöspäin.

Oliko kirja-arviosta sinulle hyötyä?


Tau nolla

Alkuteos ilmestynyt 1970. Suomentanut Veikko Rekunen. Päällys: Vesa Lempiäinen. Nidottu.

Hugo-palkintoehdokas 1971.

Tähtialus Leonora Christine oli matkalla. Ensimmäisen kerran ihminen odotti löytävänsä uuden, asuttavan planeetan, jolle aluksen matkustajat perustaisivat tähtienvälisen siirtokunnan.

Mutta avaruus on mittaamaton, eikä ihmisellä ole tietoa sen kaikista vaaroista.

Leonora Christine kulki jarrutuskyvyttömänä yhä nopeammin, yhä lähemmäs tau nollaa, ylittämätöntä valon nopeutta, kun sen rungon ulkopuolella kuluivat vuosimiljoonat. Ja maailmankaikkeus oli kuolemaisillaan...