Kuten aiemmissa arvioissa on todettu, voi Rautalohikäärmeen tyttären alku joko saada kirjan pariin tai karkottaa. Itselläni alku ei meinannut toimia millään tavalla, kirjan maailma tuntui merkityksettömältä ja koko kirjan olevan vailla kunnollista pointtia. Onneksi lukemista kuitenkin jaksoi jatkaa, sillä teoksesta kasvoi yksi mielenkiintoisimmista fantasiakuvauksista. Episodimaisuus sopi kirjaan ja episodit myös kasvattivat mielenkiintoaan loppua kohden. Hyppäyksiä ei myöskään omalla kohdalla ollut vaikeaa seurata, sillä varsin nopeasti aina selvisi tapahtumaympäristön hieman muuttuneen. Loppu oli myös onnistunut, mikä oli helpotus, sillä se oli heikon alun jälkeen mieleen noussut pelko. Lopetusta ei kuitenkaan pureskella lukijalle aivan valmiiksi, joten sen taso jakanee aloituksen tavoin mielipiteitä.
Oliko kirja-arviosta sinulle hyötyä? 
star1
star2
star3
star4
star5
star6
star7
star8
star9
star10

Tietoa kirjasta :: Rautalohikäärmeen tytär

Michael Swanwick Julkaistu: elokuu 2003
Tyyppi: spekulatiivinen fiktio
Tyylit: fantasia
Avainsanat: lohikäärmeet

Alkuteos ilmestynyt 1993. Suomentanut Hannu Tervaharju. Erisnimien suomennos: Liken työryhmä yhdessä Turun Science Fiction Seura ry:n kanssa (Iida Simes ja Simo Suntila). Kansi: Eliza Karmasalo. Nidottu.

Arthur C. Clarke -palkintoehdokas 1994, World Fantasy -palkintoehdokas 1994, toinen sija Locus-palkintoäänestyksessä (fantasiakirjat) 1994.

”Mukaansatempaava, nerokas ja suureellinen kertomus.” – Washington Post Book ... (lisää)

Muita kirjoja joista saatat pitää

Varjojen alkemisti (Kardinaalin miekat, #2)Varjojen kuningatar (Throne of Glass, #4)Legioona (Talon-saaga, #4)Kardinaalin miekat (Kardinaalin miekat, #1)Tamin tulikoe (Lohikäärmeratsastaja, #2)
Paikalla 2 jäsentä ja 60 vierailijaa
Jorma Isokukko, Fievre
Uusin jäsen: Marjut Järvinen
Jäseniä yhteensä: 9326