Kirja-arvio: Tuulihevonen

Kirjoittanut Xariel - 5.0

Tuulihevonen jatkaa ansiollisesti Mosaiikkilinnussa alkanutta tarinaa. Juoni rönsyilee edelleen, ja aikamoisia yllätyksiäkin tarjoillaan pariin otteeseen. Muutamat ensimmäisessä osassa esitellyt kiintoisat hahmot jäivät nyt aivan vähäiselle huomiolle, mutta joitakin ensimmäisen kirjan vähäpätöisiä henkilöitä esiteltiin nyt entistä tarkemmin. Jäin vähän miettimään Adulkarin luonteenlaatua; hänestä ei oikein saa selvää. Unna taas on yhtä rakastettava hahmo kuin ennen, vaikka esiintyykin nyt vähäisemmässä, mutta paljon tärkeämmässä osassa kuin ennen. Erityisesti hevosajon aikainen tempaus nauratti, miten kekseliästä! Ei voi sanoa, että meno olisi hiljentynyt hiukkaakaan ensimmäisen osan vauhdista, pikemminkin kiihtynyt ennestään. Tämä saa minut toivomaan, että joskus sarjan päättyessä hän jatkaisi kirjoittamista edelleen, sillä lahjakkuutta häneltä löytyy. Mainiota.
Oliko kirja-arviosta sinulle hyötyä? 
star1
star2
star3
star4
star5
star6
star7
star8
star9
star10

Tietoa kirjasta :: Tuulihevonen

Ulla Viertola Julkaistu: helmikuu 10, 2007
Tyyppi: spekulatiivinen fiktio
Tyylit: fantasiakorkea fantasia, nuoret
Avainsanat: kotimainen

Tuulihevonen eli pelon, toivon ja toveruuden tarina. Graafinen suunnittelu: Sami Saramäki. Sidottu.

Kuvastaja-palkintoehdokas 2008.

Keisarinna Kiira pitää Oman valtakuntaa rautaisessa otteessaan. Hän on hallinnut maata jo kuusi vuotta, samaan aikaan kun hänen veljensä Adulkar, Oman oikea keisari, on elänyt erämaassa syrjäytettynä ja ihmisten petollisuuteen kyllästyneenä.

Keisarinnan hovissa kiehuu myrkyllinen keitos. Hovineidit juonittelevat, ja ... (lisää)

Muita kirjoja joista saatat pitää

Varjojen kuningatar (Throne of Glass, #4)Varjo ja riipus (Grishaversumi, #1)Maresi (Punaisen luostarin kronikoita, #1)Kulkuri, noita ja lohikäärme (Tarinoita Alagaësiasta, #1)Korkea puoliso (Kuparisaari, #2)
Paikalla 108 vierailijaa
Uusin jäsen: Marko Kinnunen
Jäseniä yhteensä: 8766