Abhorsen (Vanha valtakunta #3) - Garth Nix 8.28   212

Alkuteos ilmestynyt 2003. Suomentanut Kaisa Kattelus. Päällyksen kuva ja kartta: HarperCollins Publishers. Sidottu.

Toinen sija Locus-palkintoäänestyksessä (nuortenkirjat) 2004.

Kun Yhdeksäs portti kutsuu, kuka voi vastustaa sen houkutusta?

Vanhassa valtakunnassa kapinalliset lujittavat asemiaan, ja kuningas Sieran ja hänen puolisonsa abhorsen Sabrielin huhutaan saaneen surmansa. Lännestä ja idästä nousevat vainajakätyrien armeijat raivaavat tieltään kuningaskunnan rajojen puolustajia ja houkuttelevat etelästä kulkeutuvia pakolaisia varmaan tuhoon. Pahaksi onneksi Nicholas Sayre, prinssi Samethin paras ystävä, työskentelee manaajan lumoamana kaivauksillaan seitsemän sinetin alle haudatun Tuhoajan vapauttamiseksi.

Vain clayrien yhteisössä varttunut Lirael voi seitsemän maagisesti kumajavan kellonsa avulla yrittää pysäyttää Orannisin, vapaan taikuuden olioista väkevimmän. Prinssi Sam, Kuriton koira ja muotoaan muuttava Mogget-kissa auttavat (parhaansa mukaan) elämän ja kuoleman raja-aitaa ylläpitävää nuorta abhorsenia – liki mahdottomalta tuntuvassa tehtävässä!

Australialaisen Garth Nixin (s. 1963) fantasiasarjasta on aiemmin suomennettu romaanit Sabriel (2004) ja Lirael (2005). Värikkäitä käänteitä vilisevä Abhorsen päättää komean trilogian.

”Henkeäsalpaavaa, riipaisevaa ja kertakaikkisen unohtumatonta.” – Kirkus Reviews



Arvosana kirjalle
Omassa kirjahyllyssäni


Kirja julkaistu huhtikuu 3, 2006 (WSOY)
Alkuperäinen nimi Abhorsen
Tietoja muokattu helmikuu 5, 2023

Vanha valtakunta

Sarja sisältää 3 pääteosta ja yhteensä teoksia 3 kpl.

Sarjalle ei ole virallista suomenkielistä nimeä.

Garth Nix on kirjoittanut kolme laajennusosaa alkuperäiseen trilogiaan. Clariel (2014) kertoo tapahtumista noin kuusisataa vuotta ennen Sabrielia. Goldenhand (2016) taas on jatkoa Abhorsenille ja alkaa puoli vuotta kirjan lopetuksen jälkeen. Tarinan päähenkilönä on Lirael. Viimeisin romaani Terciel and Elinor (2021) on johdanto-osa, joka kertoo Sabrielin vanhempien tarinan.

Uusia Vanha valtakunta -kirjoja ei suomennettu.

Sabriel (Vanha valtakunta #1) 7.90   273
Lirael (Vanha valtakunta #2) 8.12   227
Abhorsen (Vanha valtakunta #3) 8.28   212

Kirja-arviot & arvosanat

Eija
Arvosanat 1221
Kirja-arviot 330
Viestit 1179
heinäkuu 28, 2016
6 / 10

Sarjan kolmannessa osassa käydään taistelua muinaista maailmojen Tuhoajaa ja sen kätyreitä vastaan niin Elämässä kuin Kuolemassa. Sankariparin Liraelin ja prinssi Samethin on määrä taltuttaa pahuus puhuvien eläinten, kissa Moggetin ja Kurittoman Koiran, avustuksella. Taistelu käydään taikuuden keinoin, kuulijaansa määrätyllä tavalla vaikuttavien kellojen avulla.

Tarina on vauhdikas ja toiminta painotteinen. Kirja ei tuo sinänsä mitään uutta ideaa tarinaan, mitä ei olisi jo ensimmäisessä osassa nähty. Tarinaa luki kuitenkin ihan mielellään. En kokenut tarinassa olevan juuri mitään vikaa, vaikka suurta paloa en tarinaa kohtaan tuntenutkaan.

Faw-E
Arvosanat 1
Kirja-arviot 1
Viestit 0
elokuu 6, 2009
8 / 10

Haikea olo jäi minullekin. Loppu oli vähän töksähtävä, mutta ihana sarja oli kuitenkin. Neljä tähteä. Olen lukenut kaikki muutkin sarjan kirjat, ja ihania ovat olleet. Suosittelen. Välillä pientä tyhjän jauhantaa, ja siinä sai patistella itseään lukemaan. Suosittelen silti luottavaksi, mikäli tällaisesta fantasiasta ja magiaan vivahtavavasta kirjallisuudesta pitää.

Puolikuu
Arvosanat 191
Kirja-arviot 29
Viestit 586
elokuu 2, 2009
4 / 10

No huhhuh, ihan vaivoin sain luettua. Olin kerran lukenut Liraelin joskus, ja ihan siitä pitänytkin, sekä hyllyyn tämän hankkinut. Pakkohan se oli kahlata läpi ja hiukan kiinnostikin. Mutta! Mitä voi odottaa kirjalta, jossa on about 500 sivua (ottaen huomioon leveät marginaalit ja ison fonttiin) tungettu liian täyteen juonenkäänteitä ja taikaa? No, kaikki nyt vaan sattuu tapahtumaan hirveällä vauhdilla ja uusia taikajuttuja esitellään suunnilleen yksi kymmentä sivua kohti. Ei näin. Juoni oli varsin tylsä voitetaan-hirveä-pahis ja kirjailijan sanahienostelu otti päähän. Voisin melkein laskea, kuinka monta kertaa mahdettiin mainita "tuuli käy.." ja kuinka monesti korostettiin, miten tekniikka ei toimi vanhassa valtakunnassa. Kurittoman koiran ja Moggetin tarina nyt oli ehkä kiinnostavinta, mitä kirja antoi. Lisäksi vielä mainitsisin, että "vainajakätyrit" ja "Nick-olio" vievät hiukan uskottavuutta teokselta. Onneksi ei tarvitse lukea toista kertaa. PS. Heti tuli miinus-piste, kun ilmaisin, ettei kirjaa vaan kannata lukea.

Fingon Ringëril
Arvosanat 85
Kirja-arviot 6
Viestit 0
heinäkuu 17, 2008
10 / 10

Nyt on Vanha Valtakunta -trilogia loppu. Olo on hyvin haikea, mutta myös iloinen, koska viimeisen osan päästös oli mitä mainioin. Tämä osa oli ehdottomasti sarjan paras osa. Kirjan juoni ja päähenkilöt olivat mutkattomia ja huumorilla hyöstettyjä. Viimeiset 100 sivua olivat koko sarjan parhaat. Näillä sivuilla kerrottiin Oranniksen, Moggetin ja Kurittoman Koiran salaisuudet, mikä on hyvä, sillä vihaan sarjojen loppuun jääviä salaisuuksia.. Arvosanaksi kirjalle annan 10½ ja sarjalle saman eli 10½. Suosittelen kirjaa kaikille fantasian ystäville!!!

Jussi
Arvosanat 1136
Kirja-arviot 109
Viestit 1708
marraskuu 27, 2007
10 / 10

Abhorsen jatkaa siitä mihin Lirael loppui. Pidin kirjasta hyvin paljon, tämä nousee mielestäni Sabrielin tasolle ja ehkä vähän sen ylikin. Toisin kuin trilogian keskimmäisessä osassa, tässä ei tuntunut olevan yhtään täyteosuuksia vaan tarina vei mukanaan alusta loppuun. Kirja olikin selvästi Liraelia lyhyempi. Tykkäsin myös siitä, että tarinaa kerrottiin aiempaa useammasta näkökulmasta, eikä rajoituttu ainoastaan Liraeliin ja Samethiin. L & S olivat kyllä tällä kertaa onnistuneita päähenkilöitä, heidän toimintansa ei häirinnyt kertaakaan. Abhorsenin lopetus oli erittäin hyvä, viimeiset parisataa sivua täytyi lukea kerralla. Kirjan paras kohta oli varmaankin matka yhdeksännelle portille. Garth Nixin Suomessa nimetön trilogia sai hienon päätöksen.

Jackalbury
Arvosanat 845
Kirja-arviot 179
Viestit 0
maaliskuu 13, 2007
8 / 10

Abhorsen yllätti, se oli parempi kuin edeltäjänsä ja syvällisempi kuin aiemmat osat. Kirjassa Vanhan Valtakunnan magia ja Ancelstierren nykyaika kohtaavat tuhoisasti. Kirjassa on paljon salaisuuksia ja osa jääkin salaisuuksiksi (kuten Koira). Orannis oli mielenkiintoinen hahmo, mutta hänen vaikutusperänsä jäivät vähän epäselviksi. Kirja oli huimaavan jännittävä ja Sabrielista ja Liraelista tutut hahmot syventyivät lopullisesti eläviksi ihmisiksi ja sielullisiksi olennoiksi. Kuolemaan kulkeminen oli myös kiintoisaa, kuten myös kellojen salaisuus. Kirja oli riipaiseva ja henkeäsalpaava, yksi parhaimpia vuoden 2006 kirjoja Narrin kohtalon ja Unohdetun Ombrian jälkeen. Suosittelen kaikille Sabrielin ja Liraelin lukeneille, sillä varsinkin Lirael on oleellinen juonen ymmärtämisen kannalta. Arvosana: 9+.

ShadowElf
Arvosanat 21
Kirja-arviot 2
Viestit 0
maaliskuu 11, 2007
10 / 10

Tämä on yksi parhaista kirjoista, jonka olen lukenut. Vanha valtakunata-trilogian päätösosa, joka pitää otteessaan yhtä tiukasti kuin kaksi aiempaakin osaa. Tarinassa on riemua, taikuutta, jännitystä ja surua ja aivan omanlaisensa maailma. Tai periaatteessa mukana on kaksi maailmaa; vanha valtakunta ja nykyaikainen maailma sen ulkopuolella. Henkilöt ovat persoonallisia ja miellyttäviä ja tarinaan on helppo uppoutua mukaan. Kirja on melko paksu, mutta sen luki todella nopeasti sillä tylsiä kohtia ei juurikaan ollut. Kirja kuuluu ehdottomiin suosikkeihini ja suosittelen sitä lämpimästi jokaiselle fantasian ystävälle, niin nuorille kuin vähän vanhemmillekin.

Lexei
Arvosanat 138
Kirja-arviot 21
Viestit 57
toukokuu 12, 2014
8 / 10
Sisältää juonipaljastuksia
Johanna Thessler
Johanna Thessler
Arvosanat 92
Kirja-arviot 0
Viestit 0
marraskuu 1, 2023
Antoi 9 / 10 arvosanan kirjalle
samuel
samuel
Arvosanat 842
Kirja-arviot 6
Viestit 1
heinäkuu 17, 2023
Antoi 9 / 10 arvosanan kirjalle