Rohkenisin väittää että paras fantasiakirja ikinä. Minäkertoja jo itsessään oli ihanan piristävä poikkeus, ja kun tähän liitetään päähenkilön (aiheellinen) vaatimattomuus, lopputulos on loistava. Oli jo aikakin löytyä kirja jonka päähenkilö ei ole täydellinen pikkusankari, joka nöyrästi toistelee omaa vähäisyyttään. Myös sivuhenkilöihin on ihanasti panostettu, heistä löytyy erilaisia ulottuvuuksia enemmän kuin monessa muussa teoksessa. Vaikka hyvän ja pahan vastakkainasettelu on hieman kliseinen, ihanat henkilöt ja uudenlainen näkökulma hovielämään kyllä korvaavat sen tuhatkertaisesti.
Oliko kirja-arviosta sinulle hyötyä? 
star1
star2
star3
star4
star5
star6
star7
star8
star9
star10

Tietoa kirjasta :: Salamurhaajan oppipoika

Robin Hobb Julkaistu: 1996
Tyyppi: spekulatiivinen fiktio
Tyylit: fantasiakorkea fantasia
Avainsanat: portti-palkinto

Alkuteos ilmestynyt 1995. Suomentanut Sauli Santikko.

1. laitos: Otava, 1996. Kannen kuva: Michael Whelan. Sidottu.
2. laitos: Otava, 2000. Seven. Kannen kuva: Michael Whelan. Nidottu. 2. painos 2004.
3. laitos: Otava, 2018. Seven. Kannen kuva: Jackie Morris. Nidottu.

Portti-palkinto 1997 (käännösteokset, lehden lukijaäänestys). British Fantasy -palkintoehdokas 1997.

Niin kauan kuin tiedetään, Kuutta herttuakuntaa on hallinnut Näkijöiden suku. Mutta ... (lisää)

Muita kirjoja joista saatat pitää

Viimeinen valtakunta (Usvasyntyinen, #1)Ikuisesti, siskoniPerillinen (Perillinen, #4)Lohikäärmeen kynsi (Pohjoisen legendat, #1)Talvisateet (Vuorileijonan varjo, #7)
Paikalla 5 jäsentä ja 74 vierailijaa
LordStenhammar, Riku, haplotus, KiLLPaTRiCK, tarunen
Uusin jäsen: Jimbo Whateverson
Jäseniä yhteensä: 8723