Nälkäpeli

Jännitystä, ja täpäriä tilanteita täynnä oleva kirjasarja, joka saa vähän väliä minut palaamaan takaisin kirjojen maailmaan. Ehdoton suosikkini kaikista Nälkäpeli-sarjan kirjoista. 

Nälkäpeli on todella koukuttava ja jännittävä teos. Maailma ja koko juoni ovat niin uusia, kiinnostavia ja samalla kammottavia, että kirjaa haluaa vain ahmia.

Kaikki hahmot ovat mielenkiintoisia ja etenkin Katniss on mielestäni virkistävä päähenkilö. Hän sanoo asiat suoraan - välillä vähän tylystikin - mutta osaa myös olla välittävä ja huomaavainen. Collins on myös onnistunut luomaan koskettavaa tekstiä ja itse luin kyynelet silmissä joitakin kohtia tarinassa - ei kuitenkaan kovin harvinaista minulle.

Alkuun on myönnettävä, että Nälkäpeli on merkittävä teos YA-kirjallisuudelle, erityisesti Suomessa. Se paitsi aloitti dystopiabuumin myös teki selväksi, että nuorten aikuisten kirjallisuudelle on todellakin tilausta. 

Teos on jaettu kolmeen osaan, joissa seurataan Katnissin seikkailuja Nälkäpeli-kisoissa ensimmäisen persoonan kertojan kautta. Katniss on päähenkilönä miellyttävän maanläheinen - hän on käytännöllinen ja vastuuntuntoinen. Hänen järkeilyihinsä on usein helppo yhtyä, mutta hänelläkin on omat heikkoutensa. Jo tässä ensimmäisessä osassa lanseerattu romanssi on ihan mukavasti toteutettu, joskin se alkaa loppua kohti viedä turhan paljon sivutilaa minun makuuni. Kokonaisuus on kuitenkin ihan hyvin jaettu yhteiskunnan kuvauksen, itse Nälkäpelin ja Katnissin henkilökohtaisten asioiden välille. Sen sijaan dystooppisessa maailmassa on useitakin juoniaukkoja, vaikka selkeästi maailmanrakennukseen on kotetettu jonkin verran panostaa. Temaattiset elementit jäävät kuitenkin tässä aloitusosassa aihioiksi. 

Tulevaisuuden maailma, jossa kehitettiin kaikkien aikojen sairain peli. Joka vuosi tähän peliin lähetetään 24 lasta taistelemaan areenalla, kuin urheilussa. Mutta ainoa ero on, että he taistelevat selviytymisestään ja siitä kuka on viimeiseksi elossa. Niin pelottavaa, sadistista mutta myös nerokasta! Yksi mielenkiintoisimmista, vaikkakin kauhistuttavimmista ajatuksista mistä olen kirjoissa lukenut. Mutta muuta en voi sanoa kuin, että rakastuin sarjaan aivan täyttä pahkaa.

Aiemmin mietin, ettei Nälkäpeli ole varmaankaan mitenkään mielenkiintoinen kirjasarja, mutta päätin pian kuitenkin lukea sen. Alku oli tylsä, mutta kun pääsi juoneen mukaan ja kirjassa alkoi tapahtua enemmän, en meinannut laskea kirjaa kädestäni. Juoni on oikeasti todella hyvä ja uskon, että se saa lukijan jos toisenkin ihastumaan siihen. Vaikka teema onkin aika synkkä ja hieman raaka, pidän kirjasta todella paljon! Kirjaa lukiessani sain erittäin hyvän vaikutelman Galesta, Peetasta, Katnissista ja muista kirjan henkilöistä, mutta elokuvan katsoessani petyin suuresti. Pidin eniten trilogian viimeisestä osasta.

Hyvä kirja. Alku vaikutti vähän pitkäveteiseltä, mutta aika nopeasti kirja kyllä tempasi täysin mukaansa. Pakko oli lukea melkein kerralla loppuun :)

Hyvä kirja. Katnisin tunteet mahdottomalta tuntuvassa pelissä oli kirjoitettu tosi hyvin. Kun miettii mitä itse tekisi tuollaisessa tilanteessa pelko käy ylivoimaiseksi.

Tästä on nyt jonkin aikaa, kun kirjan luin. Muistan kirjasta sen, että luin sen muutaman päivän aikana ja oli todella koukuttava ja mielenkiintoinen juoni. Tykkäsin sivuhahmoista, erityisesti Haymitch ja Cinna olivat hyviä. Mielestäni kirjassa alku oli vähän tylsä, ja kirjassa oli muutama ei niin kiinnostava kohta. Lukukokemuksena kuitenkin loistava!

Ihan hyvä. Juoni on hyvä ja koskettava kirja voisi edetä nopeampaa tuntui polkevan välillä paikallAan

Minulla oli paljon ennakko-oletuksia tätä kirjaa kohtaan: ajattelin, että tämä on turhaan hypetetty tavallinen teinisarja, jota olen luultavasti liian vanha lukemaan yli 20-vuotiaana. Onneksi kuitenkin päätin katsastaa millainen sarja tämä on, sillä kaikki ennakkoluuloni osoittautuivat vääriksi. Kirja kaappasi mukaansa ja luin koko sarjan hetkessä läpi!

Pakko sanoa että tämä kirja yllätti minut täysin, ja vaikka ystäväni olivat kehuneet sitä hyväksi - en likimainkaan uskonuit sen olevan näion hyvä. Kirja tempaisi minut mukaansa, olin kuin olisin ollut yhtä kirjan kanssa, pystyin jopa kuvittelemaan mielessäni Ruen peitettynä kukkasilla, se oli kohta jossa itkin, siis ihan todella. Se oli niin liikuttavaa etten kehtaa edes ajatella. Tämä oli yksi harvoista kirjoista jossa liikutuin niin paljon. En säälinyt juuri kenenkään kohtaloa kirjassa, paitsi tietysti Ruen, mutta minua alkoi myös säälittää Caton kohtalo - en vain todellakaan tiedä miksi, mutta niin se vain on. Ennen kuin aloin itsekin kuvitella miltä tuntuisi jos kasa vainopistiäisiä hyökkäisi suorinta päätä kimppuuni, napsautin sormiani ja herätin itseni todellisuuteen. Kirja oli henkeäsalpaava, siis aivan upea, ja heti kun olin päässyt tämän kirjan loppuun oli pakko sännätä kirjastoon hakemaan kaksi seuraavaa osaa, sillä tämä oli yksinkertaisesti todella hyvä kirja, pääsee suorinta tietä Runsaudensarvelta huippukirjojen kärkilistalle. Suosittelen lämpimästi kaikille, jotka jaksavat kuunnella:)

Luin nälkäpelit jo jonkin aikaa sitten kaverin hypetyksen takia, ja päätin sitten itsekin lukea. Ensimmäinen kirja on loistava! Se on jännittävä, henkeäsalpaava ja jotenkin pelottavakin. Dystopiaa parhaimmillaan. Nälkäpelin maailma on julmuudestaankin huolimatta kekseliäs ja mielenkiintoinen. Seuraavat osat eivät yltäneet ekan tasolle.

Luin tämän viime vuonna, kun eräs ystäväni trilogiaa niin kovasti suositteli. Jäin heti koukkuun! Nälkäpelit pääsivät miltein heti suosikkikirjoikseni! Juoni oli hyvä ja mielenkiintoinen. Luin kirjaa välillä hengitystäni pidätellen. Juonenkäänteet olivat hyviä ja ennalta-arvaamattomia, jonka vuoksi osa niistä oli todella karmeitakin ja se teki kirjasta todella mielenkiintoisen ja jännittävän. Vaikkei Nälkäpeli ollut mielestäni yhtä hyvä kuin Vihan Liekit, oli se silti todella mielenkiintoinen ja mahtava lukukokemus, joka piti lukijan tiukasti otteessaan viimeisille sivuille asti.

Kirja oli oikeastaan aika hyvä, hyvin erilainen kuin odotin. Erityisesti pidin päähenkilöstä, jonka kaltaisia voisi nuortenkirjallisuudessa olla enemmänkin. Tarina piti hyvin otteessaan enkä minä ainakaan osannut arvata kuinka lopussa käy. Koko kirjan ajan kuitenkin häiritsi se, kuinka naiivi ja pinnallinen kuva Capitolin asukkaista annetaan. Se, että ihmiset yhteistuumin hyväksyisivät Nälkäpelin kaltaisen asian ja vielä pitäisivät sitä hyvänä viihteenä kuin mitäkin saippuasarjaa, ei vain ole realistinen.

Luin tän koko trilogian vuosi sit joululomal tyylillä heräsin, luin, menin nukkumaan jne. ja saan vieläki kylmii väreitä ku aattelen tätä <3 Suzanne Collins on aika genius

Upea teos Collinsilta tosin olisin toivonut enemmän varsinaista peliä. Vei täysin mukanaan! :)

Aivan uskomaton kirja! Ja oih<3 Peeta Mellark on aivan ihana katniksesta puhumattkaan! Nälkäpeli on kirja jota voin kutsua kirjaksi, joka oikeasti kannattaa lukea! Nälkäpelin luin yhtäsoittoa alusta loppuun ja toinen on jo pöydällä odottamassa lukijaa! Lukekaa nälkpeli!

Ennen kuin aloitin tämän kirjan lukemista luulin tätä kirjaa todella ahdistavaksi, koska luulin tämän kertovan nälänhädästä ja sen sellaisesta. Sitten tämä kirja tuli kouluni lukupiiriin ajattelin mennä lukemaan tämän kirjan. No, niin ajatteli todella moni muukin (suunnilleen kaikki), enkä päässyt lukemaan tätä kirjaa lukupiirissä. Halusin kuitenkin lukea tämän, jotenka menin lainaamaan kirjastosta. Kyllä kannatti lukea. Kirja imaisi mukaansa, mutta tämä ei yllä kuitenkaan lempikirjojeni tasolle.

Pidin Näläkpelistä paljon ja voin vain sanoa, että se vie mukanaan. Olin nähnyt jo aikaisemmin elokuvan tästä kirjasta ja kuullut kavereiltani kehuja, kuinka hyvä Nälkäpeli on. En silti ajatellut lukea kirjaa, ennen kuin se sitten tuli koulun lukudiplominsuorituslistoille. Kun aloin lukea Nälkäpeliä, yllätyin miten hyvä se on. En tuon elokuvan perusteella osannut aavistaa, että kirja olisi noin hyvä ja mukaansatempaava. Olihan leffakin tosi hyvä, en minä sitä sano, mutta en olisi silti uskonut, että kirjakin voi olla noin hyvä. Monet tutuistani/kavereistani ovat sanoneet, että kirja on kymmenen kertaa huonompi kuin elokuva. Ehkä joidenkin mielestä olen väärässä kun sanon, etten ole samaa mieltä; minusta kirja oli parempi kuin elokuva. Suosittelen kirjaa kaikille, jotka pitävät vähän jännittävämmästä kirjallisuudesta. Mielestäni Nälkäpeli ei sovi heikkohermoisille. Ei muuta kuin seuraavien osien kimppuun!

Luin tämän jo joskus viime vuoden alussa, mutta yritetään nyt kuitenkin jotain kirjoittaa. Tämä oli mielestäni trilogian paras osa. Tässä kun oli ihan vaan tavallinen peli, kun taas Vihan liekeissä oli neljännesjuhla ja Matkijanärhessä ei peliä ollenkaan. Muutenkin tämä vain oli erilainen lukukokemus, kun ennen lukemisen aloittamista en vielä tuntenut hahmoja ollenkaan. Tämä taisi olla ensimmäinen lukemani kirja joka on kirjoitettu preesensissä ja yksikön ensimmäisessä persoonassa, joten se vähän häiritsi aluksi. Siihen kuitenkin tottui nopeasti. Tämä kirja, niin kuin muutkin trilogian osat, oli erittäin koukuttava. Varmaan koukuttavin kirja mitä ikinä olen lukenut. Tätä vaan ei voinut päästää käsistään kun sen on aloittanut. Kirjan juoni ja hahmot olivat hyvin keksittyjä, vaikken Peetasta tykkääkään yhtään. Jotenkin vaan niin ärsyttävä tyyppi. Lopuksi vielä: suosittelen ehdottomasti lukemaan kirjan ennen elokuvan katsomista, koska ainakaan omasta mielestäni elokuvien henkilöt eivät näytä pätkääkään siltä kuin ne kirjoissa on kuvailtu.

Mielestäni ihan hyvä kirja. Itsellä tuo lukeminen hieman hitaamman puolesta, mutta silti tuli luettua kolmessa päivässä. Voisi siis lukutahdistani kirjan parissa päätellä, että ihan mielenkiintoista luettavaa oli ;D. Viimeiset 10 sivua meni kyllä vähän pakko lukemisella, mutta se saattaa johtua siitä, että olin lukenut kirjaa liikahtamatta jo 4 tuntiä putkeen >w<

Loistava kirja, loistava sarja. Helppo lähesty ja omaksua. Sopii monipuolisesti kaikille, luulen (noista HC Dystopia-lukijoista en tiedä :-) Sain kirjan kakkososan pokkarina lahjaksi kun omista ei keräile kirjoja. EN ollut kuullu ko. sarjasta mitään (tämä ennen leffoja) ja aattelin, että voin mä säilyttää sen et jos joskus tulee luettu. En syttynyt heti, toisaalta miksi aloittaa #2:sta? Tuli sitten hommattua kentokentältä tämä kun ei ollut mitään matkalukemista. Yleensä ei tule reissuilla saatua kirjoja sit kuitenkaan luettua mutta tämä tuli luettua loppuun aika pian. Kolmososaa piti hieman aikaa vartoa ja on niitä harvoja kirjoja jokka on tullu ostettua uutena eikä huutonetistä... Sankarin sukupuolella ei ollut mitään tekemistä sen asian kanssa miksi tämä olisi ns. tyttöjen tai poikien kirja. Minusta ainakaan. Juoni oli hyvä, hyvä maailman kuvaus ja jännä, raadollinen tarina. Oliko loppu onnellinen? Selvitähän itse .-)

Olin yllättynyt saadessani kirjan lahjaksi tuttavaltani... Tunnustan aliarvioineeni kirjasarjaa pelkästään siksi, että olin niin kyllästynyt jokapäiväisiin "Nälkäpeli-vihan liekit" -mainoksiin. Kun aloitin lukemisen, jäinkin koukkuun heti ensimmäisellä sivulla. Jatkoin lukemista kuumeisesti ja seuraavan aamuna olinkin saanut kirjan luettua. Jäin innolla odottamaan toista ja kolmatta osaa, enkä pettynyt luettuani ne. Jatko-osat ylsivät reilusti yhtä hyvälle, elleivät paremmalle tasolle. Taisin jännittää (varsinkin toisessa osassa) melkein enemmän kuin Katniss! Omassa hyllyssänikin olevan osan olenkin tainnut lukea moneen otteeseen, ihan vain mielenkiinnosta. Voin sanoa, että kirja koskettaa vielä monenkin lukukerran jälkeen. Positiivinen yllätys ja uusi suosikkisarjani, täydet pisteet!

Kaiken hypetyksen jälkeen odotin tältä kirjalt hiukan enemmän. Nälkäpeli ei ole huono, mutta olen ehkä lukenut parina viime vuotena pari dystopia sarjaa liikaa... Positiivisuuden puolesta sanottakoon, että Nälkäpelissä oli virkistäviä poikkeuksia muihin sarjoihin verrattuna, joten kaipa tämäkin pitää loppuun asti katsastaa.

Raaka ja tunteellinen kirja oikeen hyvin kirjoitettu ja juoni oli kokoajan sopivan kiinnostava :) Katsoin elokuvan vasta kirjan lukemisen jälkeen ja kirja oli odotetusti elokuvaa parempi. Jäin koukkuun ja luinkin sitten koko sarjan :D Kirjojen taso ei laskenut ja nyt odottelen kolmatta elokuvaa.

Luin tämän kirjan noin vuosi sitten. Katsoin ensin elokuvan, ja kun tajusin että siitä oli kirjakin, oli pakko lukea. Ja hyvähän se oli. Joissain kohdissa oli vähän tylsää, kun ei tapahtunut mitään, mutta sitten kuin tapahtui, niin sitten kyllä tapahtui. Kirja meni siinä parissa päivässä ja äitikin rupesi lukemaan, kun pakotin. Kyllähän sekin sitten innostui. Pian oltiin kaikki kirjat luettu ja leffoja kateltu moneen kertaan. Nyt odotan innolla kolmannen leffan ekaa osaa :)

Ihanan jännä ja raaka kirja! Suzanne Collins on onnistunut hyvin siinä, että kirjaa ei voi jättää kesken. Pakko saada selville mitä seuraavaksi tapahtuu...

Kirja oli raaka mutta, niinhän minä alussa arvelinkin! Yhtenä aamuna aloin hetkiseksi lukemaan kirjaa ja sitten myöhästyinkin koulusta! Kirja oli hienosti kirjoitettu! Katniss ei ollut sellainen täydellin tyyppi kuin joissain kirjoissa näkee! Ensin peeta oli ärsyttävä mutta ei enää! Nyt olen katsonut elokuvat (siis 1+2) Suosittelen ! Lempihahmojani oli Cinna ja Haymitch :D! (En osannu kirjottaa tota Haymitciä :D)

Eräs lukuhullu ystäväni suositteli Nälkäpeliä minulle ja koska hänellä on kutakuinkin samanlainen kirjamaku kuin minulla, se oli pakko lukea. Täytyy kyllä sanoa, että yllätyin siitä miten hyvin Panemia, Capitolia ja henkilöitä kuvailtiin. Ihastuin heti Nälkäpeli-areenaan, joka on juuri kuvitelmieni mukainen. Katniss on tyypillinen Robin Hoodmainen sankaritar; taitava jousipyssyilijä. Se sopiikin mainiosti kirjan tunnelmaan ja erityisesti sen aiheeseen. Kirja ei ollut missään vaiheessa tylsä ja mielenkiintoa riitti. Odotukset seuraavaan osaan ovat korkealla. Suosittelen!

Ensimmäisestä luvusta, ensimäisestä sivusta,tiesin että tämä on minun kirjani.Odotin koko koulupäivän että pääsisin jatkamaan, ja suorastaan juoksin kotiin.Harpoin sivuja etempäin välittämästä siitä, että kirjoitus kieli oli preesensissä. Kirja oli aluksi himan tylsä, mutta kun pelkäsin että tulee joku kuolettavan tylsä kohtaus,Collins yllätti minut ja lukemisesta tuli hohdokasta.Joskus kyllä ihmettelin että milloin se peli alkaa koska kirja oli melkein puolessavälissä jo, kun oikein peli aloitettiin.Muuten kirja oli loistava. Collins piti otteessa, en pystynyt laskemaan kirjaa kädestäni ja siihen kaikki vapaa-aikani menikin,hulluna lukemiseen:-)Loppu jäi kerjäämään lisää ja rynnistinkin kiireellä hakemanm jatko-osaa Suosittelen lukemaan kaikkien niin jo ennenminkin fantasiaa lukeneille(kuten minulle) sekä aivan aloittelijoille.Nautin tästä kirjasta paljon!

Aivan mahtava kirja!!! Kun aloitin lukemisen en voinut lopettaa ennen kuin kirja oli kokonaan luettu.(lauantaina saunan jälkeen aloitin ja silloin illalla ja yöllä sen luin). Todellakin suosittelen!! Vaikka hieman raaka Se kylläkin on!

Tämä oli pakko lukea toisenkin kerran, koska trilogian toinen osa on tulossa elokuviin. Kirja oli yhtä mahtava kuin ensimmäisellä kerrallakin ja joka kerta kun kirja piti laskea käsistä tunsin hirveää kiusausausta jatkaa lukemista. Vaikka tiesin juonen ennaltaan kirja piti mukanaan eikä tylsistyttänyt kertaakaan. Panem oli hyvin kuvailtu paikka ja tykkäsin siitä, että kirja oli kirjoitettu preesensissä. Minäkertoja toimi erinomaisesti tässä kirjassa. Kun luin Nälkäpeliä mietin samalla miten itse olisin elänyt paikassa, jossa on yksi hallitseva kaupunki nimeltä Capitol, kaupunki, jossa asuvat kaikki etuoikeutetut, kaupunki, joka on ylellinen, kaupunki, jossa ruokaa saa milloin vain ja jossa on lääketiede on mahtavaa mahtavampaakin. Ja minä itse asuisin yhdellä huonoimmista kahdestatoista Vyöhykkeestä (Vyöhyke on kaupungin tapainen, mutta sitä hallitsee ja pitää "vankinaan" Capitol) ja joutusin elämään nälässä ja köyhyydessä. Ja sen lisäksi joutuisin osallistumaan joka vuosi siitä asti kun täytän 12 ja siihen asti kunnes olen 18, kammottavaan peliin, jonka Capitol on järjestänyt rangaistukseksi Vyöhykkeillä kauan sitten käydystä kapinasta: Nälkäpeliin. Nälkäpeliin arvotaan jokaiselta Vyöhykkeeltä yksi tyttö ja yksi poika tribuutti (tribuutti on peliin osallistuja). Kaikilta Vyöhykkeiltä tulee yhteensä 24 tribuuttia. Heidät viedään taistelu areenalle, joka saatta olla missä tahansa maailman kolkassa polttavasta aavikosta trooppiseen sademetsään. Pelin sääntö yksinkertainen:Tribuuttien tehtävä on tappaa toisensa ja viimeinen henkiin jäänyt on pelin voittaja. Ja unohdin mainita, että Capitol pitää Nälkäpeliä "hauskana urheilu tapahtumana", joka näytetään suorana lähetyksenä koko Panemissa. Voiko kirjalle olla yhtään parempaa ideaa;)?

Yksi parhaimmista kirjoista! Tämän osan turvin luin muutkin osat ihana, vaikkakin joillekkin heikkohermoisille aika raaka. Rakastin kaikkia hahmoja, ja juoni oli hyvin yllättävä! Lue!

Ihan mahtava kirja. Rakastin ja piti lukea yhdeltä istumalta niinkuin kaikki muutkin osat. Ykköslistalla yhdessä engelsfors- trilogian kanssa ;)

Nälkäpeli on ehdottomasti yksi parhaista kirjoista jota olen ikinä lukenut! Juoni kulki omalla painollaan ja aihe oli loistava.=) Lukemista ei voinut lopettaa kesken, vaan luin sen melkein ilman taukoja. Kirja oli kokonaisuudessaan koukuttava, monipuolinen, jännittävä ja aika raaka. Rakastuin kirjaan ja odotan, että saan käsiini jatko-osat.

Paras kirja minkä olen ikinä lukenut. Kirjaa ei todellakaan pysty laskemaan hetkeksikään käsistä, vaan se on pakko lukee heti. Henkilöt ovat tosi uskottavia, ja samaistuttavia. Juonu on aika perinteinen kolmiodraama, mutta Suzannella on taianomainen taito kirjoittaa tavalla, joka saa kirjan ainutlaatuiseksi. Elokuva oli kirjaa laimeampi, mutta silti ihana, ja Josh Hutcherson Peetana oli unelmien täyttymys! Nyt vaan odotellaan jännittyneenä Catching Firen ilmestymistä!

Huhhuh. Luin tämän kirjan uudelleen vuoden tauon jälkeen. En kuollaksenikaan muistanut, kuinka koukuttava kirja on kyseessä. Luin kirjan muutamassa illassa. Suzanne Collinsin upea teksti saa lukijan todella elämään keskellä Nälkäpeliä. Kirja on parempi, kuin ikinä muistinkaan. Jos minun pitäisi elää jossakin lukeani scifi-kirjan maailmassa, en valitsisi todellakaan Panemia. Voisin joutua keskelle tappoleikkiä. Saattaisin joutua tilanteeseen, jossa ainoa tie hengissäselviämiseen on ystävän tappaminen. Itse en kestäisi Nälkäpeliä toisin kuin Katniss. Kirja on vain niin upea ja ajatuksia herättävä. Miksi Nälkäpeli? Kuinka joku saattaa? En voi ymmärtää, mitä päättävien henkilöiden päässä liikkuu.

Nälkäpeleistä ei voi sanoa muuta kuin että Suzanne Collinsilla riittää ajatuksia. Hyviä sellaisia siis. Ei, nyt käsititte mut väärin.. Nälkäpelin on maailmankaikkeuden upein kirjasarja! Välillä kirjalle kiroaa pahimmat kirosanat, kun lempihahmo kuolee. Välillä istuu keskellä kyynelten vesiputousta. Kaikkein suurin tunne on kuitenkin voitontahto. Teille, joita arveluttaa kirjan "raakuus", voin sanoa että unohtakaa ennakkoluulonne. Kirjassa ei helvata vieköön ihannoida väkivaltaa, tappamista tai muuta tälläistä. Äh, jotenkin aina kun mun pitäisi kuvailla Nälkäpeliä, en osaa pukea ajatuksiani sanoiksi. Kiteytettynä; Nälkäpeli on upea kirjasarja täynnä upeita hahmoja, paikkoja ja kuvailua. Maailman raakuus näkyy kirjassa hyvin, mutta selviää, että sitä vastaan voi myös taistella. Jos ette ole vielä lukeneet, NYT MARS LUKEMAAN!

Uudenlainen tyttökirja tulee! Nykynuortenromaanin sankaritar ampuu jousella, metsästää, hakkailee poikia ja kulkee rohkeasti omaa tietään. Nälkäpeli osoitti ensimmäisten joukossa, että dystopia ja rakkaus sopivat hyvin samaan pakettiin. Teini-ikäisten normaalit ongelmat saavat uusia sfäärejä, kun nuo teinit asuvatkin totalitaarisen yhteiskunnan syrjäkylissä. Päähenkilön vaatteiden kuvailu olisi silti voinut jäädä vähemmällekin.

Tykkäsin tosi paljon, koska juoni ei jäänyt junnaamaan paikoilleen, vaan meni koko ajan eteen päin. Leffakin oli hyvä.

Juuri tehty elokuva Nälkäpelistä on antanut kirjallekin valtavan suosiopuuskan. Itse en ollut kuullut kirjasta mitään, kunnes elokuva herätti mielenkiintoni. Hollywoodilla on siis sekin hyvä tapa, että he tuodessaan kirjan valkokankaalle, he tuovat samalla myös kirjan uudelleen esiin. Itse olen alkanut myös valua tähän kastiin, joka haluaa ensin lukea kirjan ja nähdä sitten vasta elokuvan, vaikka kuulisinkin teoksesta vasta ensi kertaan. Selattuani hetken kirjan Wikipedia sivuja, huomasin kirjan saaneen suurta suosiota ennen elokuvia. Kirja oli voittanut lukuisia palkintoja ja myynyt valtavasti kopioita. Pakkohan se oli siis lukea. Kirja on mielestäni hiukan lyhyt, pokkarin vain alle neljäsataa. Se kertoo Katniss Everdeenistä, joka on kirjan päähenkilö ja kertojaääni. Luonnonkatastrofit ovat tuhonneet sen, minkä tunnemme Pohjois-Amerikkana ja jäljellä on uusi utopia nimeltä Panem. Panemin pääkaupunki, Capitol, hallitsee muita vyöhykkeitä, joissa eletään köyhyydessä ja kurjuudessa, kun Capitolissa eletään loistossa ja rikkauksissa. Joka vuosi Capitol järjestää vyöhykkeiden kustannuksella tapahtuman, jota kutsutaan Nälkäpeliksi. Siinä valitaan kaksi nuorta jokaiselta kahdeltatoista vyöhykkeeltä, jotka laitetaan yhteen tappamaan toisiaan areenalle kun koko muu jäljellä oleva maailma seuraa tapahtumaa. Tarina alkaa siitä kun hyvin epätodennäköinen vaihtoehto, Katnissin sisko, Prim, jolla on vain yksi arpa tuhansien arpojen joukossa, joutuu valituksi Nälkäpeliin. Katniss suostuu itse peliin suojellakseen siskonsa kohtaloa, josta seurataan kuinka Katniss valmistetaan Nälkäpeliä varten ja lopulta käydään itse peliä läpi. Olin hyvin kiinnostunut kirjasta, sillä mielestäni sen konsepti on nerokas. Ehkä se miellyttää minun verenhimoista puoltani, mutta pidän ideasta jossa nuoret ovat pakotettuja tappamaan toisiaan, kunnes vain yksi on elossa. Valitettavaa kuitenkin on, ettei Collins osaa hyödyntää tätä konseptia mielestäni tarpeeksi, kuten hän ei hyödynnä muutakaan maailmaa, jonka hän on luonut. Kirjan maailma ja ontoksi ja merkityksettömäksi. Sillä on historia, mutta se kerrotaan vain muutamissa virkkeissä, eikä siihen palata enää. Collins onkin halunnut keskittyä vain Katnissin omaan tarinaan, mutta minun makuuni tämä on liian vähän. Toivoin ja halusin kuulla lisää Panemista, mikä johti muun maailman tuhoutumiseen, miksi juuri Capitol voitti, miten tuossa muiden alueiden kapinoissa oikeasti kävi ja niin edelleen. Collins ei vastaa näistä mihinkään kattavasti. Meillä vain on maailma, ja sillä se. Tarina itsessään on lähtökohtaisesti hyvin mielenkiintoinen, mutta siitä puuttuu se jokin. Itse en alkanut missään kohti todella välittää hahmoista ja miksi Capitolia oikein vihataan ja siitä kuinka epäoikeudenmukainen Nälkäpeli ja kaikki muu maailmassa tällä hetkellä on. Koska kerronta on Katnissin oma ääni, hänestä meidän ja hänelle tapahtuvasta lukijan tulisi välittää erityisen paljon, mutta itse en saanut luotua tällaista suhdetta Katnissiin missään kohti. Ongelmia oli useampiakin. Alku käytetään kertomaan mitä Katnissin kotona tapahtuu, Vyöhykkeellä 12. Sitten kaikki tuo kuitenkin unohtuu, enää ei kuulla Primistä tai hänen äidistään, muuta kuin muutamassa harvassa muisteluhetkessä. Alku on vain lämmittelyä lähes koko ensimmäisen kolmasosan, jossa valmistellaan koko tapahtumaa varten, mutta tarpeeksi vahvaa suhdetta ei saada aikaiseksi. Kaikki menee silti liian nopeasti, eikä asioilla ole todellista merkitystä. Suurin ongelma kuitenkin mielestäni on juuri tuo Collinsin välinpitämättömyys yksityiskohtia kohtaan. Toisinaan nuo yksityiskohdat ovat jopa valtavia, joskus ei, mutta Collins kertoo harvoin kaikesta tarkkaan. Historia ja tausta unohdetaan täysin, minkä voi antaa ymmärtää sillä, että halutaan keskittyä tähän hetkeen. Silti, niin mehukas lähtökohta lähes vaatii enemmän tutkimista, mitä voidaan mahdollisesti saada seuraavissa osissa. Pidän niiden uupumista silti hiukan pettymyksenä. Mutta jos historian unohtaa, niin jäljelle jää silti suurin osa siitä mitä muualla tapahtuu. Ymmärrän, että Katniss on päähenkilö, mutta se rajoittaa kerrontaa aivan liian paljon. Emme tiedä mistään muusta kuin Katnissin omista vaikeuksista. Emme kuule mitä tapahtuu pelin ulkopuolella tai mitä tapahtuu pelin aikana toisaalla. Moni tapahtumista saa lukijan janoamaan ja odottamaan, että näihin tapahtumiin palataan vaikkapa myöhemmin selittämään mitä tapahtui, mutta tätä ei tehdä. Jos Katniss ei jotain heti näe, sillä ei ole väliä. Kielellisesti en myöskään pitänyt kaikesta. Collins käyttää mielestäni liikaa joitain sanontoja, kuten ”minä ajattelen”. Kun kyse on minäkertojasta, niin sitä ei tarvita, vaan voidaan sanoa suoraan mitä hän ajattelee sen enempää sitä selittämättä. Samanlaisia kömmähdyksiä löytyy tuon tuosta, joka saa tekstin tuntumaan hiukan kömpelöltä ja tarpeettoman pitkältä. Samaten Collins ei osaa kirjoittaa toimintakohtauksia. Suurimman sodan keskellä hän saattaa alkaa kertomaan jotain historiaa, jolla ei ole todella väliä sillä hetkellä, ja toiminnantunne katoaa välittömästi, eikä luo intiimiä jännitystä. Huomasin myös joitain kirjoitusvirheitä siellä täällä, mutta en sen pahemmin. Collinsin valinta minäkertojana antaa mahdollisuuksia päästä todella Katnissin tunteisiin ja tapahtumiin, mutta hän tuntuu hahmona silti hiukan huteralta. Samalla se myös estää kaiken muun esittämisen, tässä on kyse vain Katnissistä, ei mistään muusta, ja muut hahmot on täysin unohdettava, mikä on valitettava seikka. Samalla tullaan ongelmaan, joka johtaa välttämättä myös siitä lähtökohdasta, joka Nälkäpeliä kohtaa. Kerromme minäkertojan näkökulmasta tarinan, jossa 24 nuorta käy toisiaan vastaan ja vain yksi voi selviytyä. Kirjan lopetuksen voi arvata hiukan liian helpostikin. Toivoin sormet ristissä, että Collins olisi ollut tarpeeksi lahjakas ja nerokas keksiäkseen tien tästä ulos ja päätyäkseen odottamattomaan ratkaisuun, mutta minut hän petti tässä. Nälkäpeli sisältää muutenkin vain harvoja yllätyksiä. Se antaa muutamia, mutta ne yleensä pilataan pian niiden jälkeen, eikä oikeaa jännityksen, petoksen ja yllätyksen makua saada pidettyä yllä. Kirjanloppu ja loppuhetket olivat mielestäni täysin typeriä ja vesitti muuten ”ihan ok” kuvan kirjasta. Collins tuo kuvioihin tekijöitä, joilla ei tunnu olevan mitään tekemistä millään ja lopussa yritetään luoda jännittävää lopetusta, mutta itse petyin siihen. Ja kirjan lopetus on palkittu erikseen. Kaiken kaikkiaan en voi ymmärtää mistä kirja on saanut niin paljon suosiota. Olen vahvasti sitä mieltä, että konsepti on hyvin mehukas, mutta siihen se jää. Collins hylkää taustoittamisen ja maailmanluonnin täysin, mutta hän ei myöskään luo mitenkään erityisen pidättelevää juonta tai hahmoja, eikä se ole edes shokeeraava, vaikka kyse onkin nuorista tappamassa toisiaan. Kirja on mukavan kevyttä luettavaa, mutta ei sen enempää. Tulen luultavasti lukemaan seuraavatkin osat, mutta niillä on paljon parannettavaa tästä osasta.

Kirja ei ollut aivan niin hyvä, kuin olin kuvitellut. Eikä se johtunut kirjasta itsestään, vaan kirjailijan tyylistä kirjoittaa. Se oli monesti tosi outoa ja sekavaa, joissain kohdissa liian nopeatempoista. Tunteet oli kerrottu aika huonosti ja monissa kohdissa jäi hieman epäselväksi mitä Katniss tunsi. Mutta muuten kirja oli ihan kiva. Kun itse Nälkäpeli alkoi, kirjaa ei meinannut laskea käsistä. Katniss oli tosin ärsyttävä, mutta loppujen lopuksi ei paljon haitannut. Ihan neljän tähden arvoinen lukukokemus.

Kirjoitan tätä näin nuoren lukijan näkökulmasta. Sain 10-vuotislahjaksi kaveriltani ekan kirjan, ja luin takakansitekstin ja pidin sitä niin raakana, että laitoin kirjan hyllylle ja sinne se unotui vuodeksi. 11-vuotiaana löysin sen taas, ja aloitin lukemaan ja luin sen siltä istumalta. Kaikki vain oli niin... Koukuttavaa. Nyt olen 12 ja lukenut ensimmäisen kirjan 7 kertaa - ja suosittelen ehdottomasti kaikille muillekin!

Nälkäpeli on lähes täydellinen! Näin alkuun se oli pakko todeta. Kirja on alusta loppuun kiinnostava ja koskettava, siis ihan "fyysisestikin"! Tällä tarkoitan sitä, että itselläni oli ainakin sellainen olo, että Nälkäpeliähän tässä pelataan. Odotti pelkäen mitä seuraavaksi tapahtuu, kuka hyökkää ja mistä hyökkää. Tuntui kuin olisi taistellut Katnissin rinnalla! Harva kirjailija pystyy saamaan lukijansa kirjan vangiksi. Syy miksi annan kirjalle neljätähteä, on se, että näin jo seuraavat osat lukeneena tuntuu, ettei tämä kuitenkaan ollut se täydellisin. Niin kuin alussa sanoin, LÄHES täydellinen!

Nälkäpelistä ei mielestäni ole "ikiklassikoksi" ("uudeksi Harry Potteriksi"), jota luettaisin 20 vuoden päästä kovin aktiivisesti. Sellainen sukupolvet ylittävä taika puuttuu lähes kokonaan. Tähän hetkeen ja nyt kasvavalle Facebook-sukupolvelle Nälkäpeli kuitenkin (toivottavasti) tarjoaa ajattelemisen aihetta tosi tv:n ja internetin suhteen. Collins osaa kuljettaa juonta järkevästi ja lähes täydellisellä temmolla, ihmissuhteista löytyy sopivasti ristiriitoja, valmiiksipurekselua ei esiinny kohderyhmään nähden liikaa, ja kyseessä on kaikinpuolin hyvä nuortenkirja.

Tosi, tosi jännittävä, koukuttava, persoonallinen idea ja yllättäviä käänteitä. Yksi parhaista kirjoista, mitä olen lukenut. Siis nimeomaan tämä ensimmäinen kirja, ehdottomasti sarjan paras osa. Tykkäsin Vihan liekeistäkin, yllätti, miten lähes täysin sama idea oli saatu käytettyä niin fiksusti uudestaan ja silti toteutettua niin erilaisena. Matkijanärhi taas... noh. Se oli tiettyyn pisteeseen saakka hyvä, mutta viimeiset luvut ja se koko loppuratkaisu pettivät pahasti. Niin hyvä sarja ja niin laimea lopetus. Mutta ensimmäinen osa... teen kunniaa Suzanne Collinsille.

Ei ole meikäläisellä harmaintakaan mielikuvaa siitä, miten mä tähän tykästyin. Kirjastossa olin vaan ihan innoissani. »Jee! Nälkäpeli!» Enkä muista miten hiivatissa olin saanut semmoisen tuntuman, että Nälkäpeli on jee. Varmaan joku lehtiartikkeli ylipuhui minut xD Jokainen osa tästä on ollut niin hieno, että on ollut pakko lukea joka sana heti katsettaan irroittamatta (välillä on pakko pitää taukoa muusta syystä,utmut...). En oikein osaa myöskään tietää, mikä tässä minut lumosi, mutta sillä tuskin onkaan väliä. Hieno katsaus ihmiskunnan tulevaisuuteen ja tositvn äärimmäisyyteen. Vähän paranneltu versio Selviytyjistä :D. Kyllä tämä on loistava lukukokemus niin tytölle, kuin pojallekkin. Suosittelen.

Kun ensimmäisen kerran kuulin kirjasta ymmärsin sen täysin väärin, joten onneksi siskoni pakotti minut (vastahakoisuudestani huolimatta) ottamaan tämän matkalukemiseksi. En tietenkään kertonut hänelle mutta olin heti kirjan pauloissa ja olen lukenut sen ainakin viidesti. Tarina on aivan upeasti kirjoitettu, eikä kirjaa voi aloitettuaan laskea käsisttään. Elokuva oli kuitenkin suuri pettymys, koska siitä oli jätetty niin paljon pois. Tätä kirjaa ja koko Nälkäpeli-trilogiaa suosittelen kuitenkin kaikille.

Yksi suosikki kirjoistani. Elokuva oli pienoinen pettymys, mutta kirjat ovat aina parempia. Kirjassa tapahtui paljon, mutta se pysyi kohtuudessaan eikä lössähtänyt loppua myöten, niinkuin joissain kirjoissa. Ensimmäinen osa on paras! ;)

Kirja oli hyvä, helppoa lukea, Katnisin ja Peetan romanssia oli ihana seurata. Kirja saa 4/5 tähteä, koska jostain syystä kirja ei noussut niin "Märakastantätäkirjaaihanaihana<33!" listoilleni.

Mie yritän yleensä välttää kaikenlaisia teinimassailmiöitä, niinkun luulin Nälkäpelinkin olenvan. Mutta ei. RAKASTUIN. Kun mie ostin tän pokkarina matkalle ja tarina imaisi minut kokonaa. Luin kirjan yhdessä päivässä, sitten luin sen samalla viikolla uudelleen. Juoni, miljöö ja henkilöt olivat niin oikeantuntuisia ja koskettavia ja ihania, että ihan koskee. Synkkää ja vähän ahdistavaa tunnelmaa pelasti romantiikka (mutta siinä ei menty siirappiseksi) ja huumoriakin löytyi, mikä oli aika yllättävää. Haukoin henkeä, itkin ja nauroin, ja koko kirja tarjosi parhaan tunne-elämyksen sitten Kuoleman Varjelusten! Kamala:D En oo pitkään aikaan ollu näin innostunut mistään sarjasta. Kaikkein hauskinta tässä on se, että miun pikkuveli, joka yleensä inhoo ihan kaikkee mistä mie tykkään, tykkää kirjasta ja mikä kaikkein yllättävintä, ei kerro miulle koko ajan miten homo Peeta on, vaan Peeta on sen mielestä kirjan paras hahmo! ;) Elokuvan DVDtä ja kakkososaa odotellessa...

Tämä kirja oli aivan ihana. en voinut lopettaa sen lukemista, täytyi vain jatkaa ja jatkaa. Joten ahmin tämän kirjan neljässä päivässä. Äiti ei olisi millään halunnut ostaa tätä, mutta lentokonematkalle oli pakko saada lukemista etten panikoisi että lentokone putoaa. Jälkeenpäin ostin kirjan englanninkielisen (alkuperäisen) version, joka minulla on vielä kesken.

Mitä tähän voisi sanoa ? Aivan MAHTAVA kirja. Bongasin kirjakaupan hyllyltä viime kesänä ja lähti oitis mukaani. Koko kaveripiirillekin oon suositellu ja nekin oon saanu tästä innostumaan. Ehdottomasti lukemisen arvoinen kirja.

Uskomaton! Sillä sanalla kuvaan tätä kirjaa. Ystäväni britteistä oli jo pitkään hehkuttanut minulle tätä kirjaa joten pakko oli lukea! Tämä oli jotain niin.. uniikkia,jotain semmoista jota ei vain voinut laskea alas,luin koko kirjan yhteen putkeen! Yleensä luen vain kirjoja jotka on mahollisimman fantasia,joten tämä yllätti tosi positiivisesti,suosittelen lukemaan! :)

En tiedä mistä aloittaa... Loistava, synkkä, aito, raaka mutta ei liian... ja ennen kaikkea uniikki. Näin sanoakseni tiivistettynä. En voinut lopettaa lukemista, joka hetki tuntui kuin olisin itse ollut nälkäpelissä mukana. Kirja ei siis todellakaan ole sellainen mitä yleensä luen. Takakannen perusteella asetin ennakkoluuloja, jotka kuitenkin särkyivät jo muutaman luvun luettuani. Parasta oli, että henkilöiden persoonallisuudet säilyivät muuttumattomina. Tarkoitan, ettei missään vaiheessa tullut mieleenkään, ettei kirjailija olisi ollut täysin perillä hahmoistaan. Missään vaiheessa mikään tapahtuma ei tuntunut merkityksettömältä. Jokainen luku päättyi niin pysäyttävästi, että oli vain pakko jatkaa lukemista. Vaikka kuinka yritin ennustaa tapahtumat, silti jokainen hetki yllätti. Kirja ei tosiaankaan ole liian raaka. Aluksi tuntui, ettei ajatusta muiden ihmisten tarkoituksellisesta tappamisesta korostettu niin tuskallisena kuin se tavalliselle ihmiselle olisi. Raakuus kuitenkin lisääntyi loppua kohden, kun tribuutit nälkäpelissä vähenivät. Kirja todellakin herättää vihaa Panemia ja sen keksimää viihdeohjelmaa kohtaan. Enpä haluaisi elää moisessa yhteiskunnassa, varsinkaan 12-18-vuotiaana nuorena, joka pakotettaisiin arvontaan. Todellakin aion hankkia kirjat hyllyyni.

Aluksi epäilin tätä sarjaa suuresti, mutta päätin rohkeana hommata ensimmäisen osan. Kirjasarja kuuluu mm. Stephenie Meyerin suosikkehin. Kirjassa kerrotaan todella hienosti elämästä kurjissa oloissa, selviytymisvaistoista ja uhrautumisesta. Kirja piti otteessaan alusta asti. Suorastaan pompin tuolillani lukiessani. Kirjan teema on aika synkkä. Kirjassa kuvaillaan kuolemaa ja tappamista. Ei kuitenkaan kauhean raa'asti, jotta hiukan nuoremmatkin voivat lukea näitä. Loppujen lopuksi ei ole kuitenkaan mitään "kevyt lukemista" kirjan synkkyyden takia. Onneksi kirjaan on työnnetty myös ripaus huumoria ja romantiikkaa. Takuulla siis lukemisen arvoinen!

Minusta Nälkäpeli oli todella hyvä kirja, vaikkakin todella erilainen aikaisempiin kirjoihin verrattuna, tietysti positiivisesti. Suosittelen kirjaa kaikille jotka vähänkin välittävät fantasiasta, tai mistä vain, kirja ei minusta kamalan fantasiakirja ollut. Tietysti siinä oli oma maailmansa joka oli aivan upea. Joten kaikki lukemaan Nälkäpeli!:D

Tämä kirja lumosi minut, niinkuin Meyerinkin. Ensimmäisellä lukukerralla: olin angiinassa, todella korkeassa kuumeessa ja muutenkin kipeänä. Kun luin sivuja eteenpäin, hirveissä kurkkukivuissa, sain jotenkin pientä lohtua koko kirjasta, kun siinäkin kärsittiin ja voitiin pahoin - useasti ja toistuvasti. Rakastuin tähän kirjaan välittömästi. Luin koko kirjan yhteen putkeen, en päästänyt siintä irti hetkeksikään. Juoni oli niiiin mukaansa tempaiseva, mielenkiintoinen ja omaperäinen. Olen lukenut toisenkin osan, ja se oli mielestäni hiukka pettymys, varsinkin loppu. :( Mutta siis, odotellessa kolmannen osan suomennosta! Suosittelen lukemaan, jos edes vähän on mielenkiintoa kys. kirjaa kohtaa!

Nälkäpeli on uusi "hitti" minulle. Tarina on unohtumattamon kaunis ja kauhea samaan aikaan, juoni pitää otteessaan niin, että lukemista oli vaikea jättää kesken, vaikka väsyttikin jo lukeminen myöhään yöllä. Hahmot olivat loistavasti kehitetyt, ja juoni oli fantastisen upea, ja en malttanut olla hetkeäkään ilman seuraavaa osaa, joka minun piti heti ottaa jatkoksi. Tämän sarjan aion todellakin omaankin hyllyyni hankkia, niin upea se on!

Kun lainasin kirjan kirjastosta, en odottanut että kirja olisi edes hyvä, mutta nälkäpeli oli loistava. Ehdottomasti yksi parhaista kirjoista jonka olen ikinä lukenut. Tarinaan pääsee heti sisään ja kirja etenee sopivan nopeasti ettei tylsiä kohtia pääse syntymään. Suosittelen ehdottomasti että jokainen lukee Nälkäpelin. Se sopii myös nille jotka eivä muuten scifistä tai fantasiasta pidä.

Tulipa pitkästä aikaa luettua kirja käytännössä yhdeltä istumalta. Nälkäpeli on samannimisen trilogian ensimmäinen osa ja onnistui pitämään ainakin tämän lukijan otteessaan. Vaikea näin äkkiseltään sanoa kuinka merkittävää dystopia-scifiä tämä kirja on, mutta ainakin jäi vahva tunne että tämä oli taitavasti kirjoitettu ja fiksu eloonjäämisseikkailu, vaikka suurin ansio olisikin ilmiömäisessää taidossa pitää lukija jännityksessä sivulta toiselle ja hahmot verevinä ja uskottavina. Ainoa, mikä jäi kirjan jälkeen vähän hermostuttamaan oli tieto, että tässä on vasta trilogian ensimmäinen osa. Kirja kun itsessään tuntui jo taitavasti sulkeutuvalta kokonaisuudelta. Saa nähdä pääsevätkö seuraavat osat samalle tasolle vai tuleeko ideasta venytetyn tuntoinen. Kirjan dystooppinen maailma antaa kyllä hyvät ainekset samaan maisemaan sijoitetuille tarinoille. Täytyy vain toivoa että Collins uskaltaa kehittää seuraaviin kirjoihin taas kerran jotain aivan uutta ja huimaavaa. Lopuksi voisi vielä huomauttaa, että vaikka kirjan keskushenkilöt ovatkin teini-ikäisiä, ja Nälkäpeli on luokiteltu monessa yhteydessä nuortenkirjaksi, ei se lukiessa tule edes mieleen. Rohkeasti siis vain kimppuun! :)

Nälkäpeli on yksi parhaimmista kirjoista mitä olen lukenut. Mukavan erilainen ja omaperäinen, juoni oli hyvin ja mielenkiintoisesti keksitty. Tapahtumapaikka oli "meidän maailman" Amerikka, mutta siitä kyllä löytyi aika paljon eroavaisuuksia, ja se oli hyvä asia. Kirjaa ei yksinkertaisesti voinut laskea käsistään, ja vaikka olin vannonut itselleni etten lukisi sitä yhteen pötköön, (masennus iskee aina kun olen lukenut jonkun hyvän kirjan loppuun ja jatko-osaa joutuu odottamaan vuoden...) luin sen kuitenkin viikonlopussa alusta loppuun. Henkilöt olivat mielenkiintoisia. Se "pikkutyttö", nimi on päässyt unohtumaan, oli ihana hahmo. Ja totta kai Katniss ja Peeta olivat ihania. Harmi vain, että ainakaan vielä tässä kirjassa he eivät tutustuneet toisiinsa paremmin... Ja ne mutantti-oliot olivat kaameita... -__- Juonikin oli mukava. Kirjaa oli toisinaan ahdistava lukea, sillä tiesi että vain yksi voisi jäädä eloon, mutta niitä päähenkilöitähän oli kaksi... Loppuratkaisu oli omaperäinen, enkä ikinä itse olisi osannut kuvitella kirjalle sellaista loppua.

Kirja oli mielestäni mahtava. Kun aloitin lukemisen, en pystynyt lopettamaan. Piti vain jatkaa niin kauan, kunnes sain luettua kirjan loppuun. Aiemmin olin jo lukenut kirjan takakannen, eikä kirja vaikuttanut kovin kiinnostavalta. Sitten kun huomasin, että Meyer on suositellut kirjaa, päätin lukea sen. Jos kerran pidän Meyerin omista kirjoista, enköhän pidä myös hänen pitämistään kirjoista? Enkä ollut ollenkaan väärässä. Kirja on mahtavaa vaihtelua normaaleille ja tylsille romaaneille. Oli todella kivaa lukea sellaisesta aiheesta mihin ei ole koskaan törmännyt. Aloitin jo lukemaan kirjaa uudelleen, koska se oli niin hyvä. En millään jaksaisi odottaa seuraavaa osaa, tulisitpa jo Helmikuu!

Suzanne Collinsin Nälkäpeli vaikutti jo takakantensa perusteella kiehtovalta ja yhdyn täysin kirjailija Stephenie Meyerin sanoihin, kirja oli mahtava! Nälkäpeli-kirjan juoni tuo mieleen lähinnä amerikkalaisen tosi-tv-sarjan Selviytyjät kierolla ja sadistisella tavalla. Ahmin tämän kirjan kahdessa päivässä, enkä muista, että olisin lukenut pitkään aikaan jotain kirjaa näin keskittyneesti kuin Nälkäpeliä. Kirjan ainoa huono puoli on Katnissin ja Peetan rakkauden yliviljely, eikö kirjan viimeisille sivuille olisi mahtunut myös jotain muutakin kuin näiden kahden kuhertelua? Kirjan loppu jätti myös vähän kylmäksi ja se oli hiukan vaisunoloinen, mutta jätti jotain pohdittavaa ja kysymyksiä trilogian muita osia varten.

Nälkäpeli on hurmaava kaikessa kauheudessaan. Kirjailijalla on hyvä tyyli ja juoni on mukaansa tempaava. Rakastuin kirjaan heti ensimmäisiltä sivuilta lähtien ja tuskin maltoin laskea sen kädestäni! Lukiessani en olisi varmaan huomannut vaikka takapihalla olisi räjäytetty ydinpommi. Suosittelen ehdottomasti kaikille. En malta odottaa seuraavan osan ilmestymistä!!