Siipimies

Paras kaikista Eoin Colferin kirjoista. Päähenkilö on juuri sopiva tälläiseen tarinaan. Kirja piti koko ajan otteessaan ja sitä ei malttanut laskea käsistään.

Minä todella pidin Siipimiehestä. Eoin Colfer on vakuuttava laatutakuu, kirjan parissa sai nauraa useaan otteeseen, mutta myös vakavampia sävyjä oli mukana. Siipimies oli useaan otteeseen aidosti surullinen ja elinkin sen tunnelmissa vahvasti mukana. Etenkin kirjan alkupuoliskon lähestyessä loppuaan tirautin pari hyvin katkeraa kyyneltä. Siipimies on niitä kirjoja, jotka saavat kiroamaan maailman epäoikeudenmukaisuutta ja julmuutta, niitä kirjoja joita lukiessa tahtoo murjoa pahikset maanrakoon ja antaa päähenkilölle lohduttavan halauksen. Sydämeeni todellakin sattui kun luin Conorin vastoinkäymisistä. Luultavasti osasyy tunteelliseen suhtautumiseeni kumpusikin Conorista itsestään. Colferilla on taito kirjoittaa tavattoman sympaattisia hahmoja joihin kiintyy helposti. Ei sillä, Conorissakin on vikansa ja hänestä jäikin hyvin inhimillinen vaikutelma. Lisäksi Conor on älykäs, huumorintajuinen ja hauska. Kaikki ominaisuuksia, joista pidän kirjan henkilöhahmoissa niin kovin paljon. Colferin huumori pääsee myös tässä kirjassa esiin, etenkin alkupuolella ennen kuin juoni vakavoituu. Colfer tuntuu kirjoittavan pilke silmäkulmassa, arjessa sattuu kummallisia sattumuksia ja päähenkilöt toteavat hupsuja asioita. Colfer on todella elementissään hauskoja juttuja kirjoittaessaan. Tarina tosiaankin vakavoitui keskivaiheilla ja Siipimies toikin toisinaan mieleeni erittäin vahvasti Alexandre Dumasin Monte Criston kreivin. Nuori ja lahjakas poika päätyy syyttömänä vankilaan ja hänen palatessaan alkaa tapahtua. Vaikka Siipimies sisältääkin scifi- ja miksei hiukan steampunk-elementtejäkin eikä pyöri niin suuresti koston, vaan ennemminkin lentämisen ympärillä, jotain samaa näissä on. Lentäminen onkin kirjassa suuressa roolissa. Ja vaikken kauheasti lentokoneista perustakaan (korkeat paikat ovat vähän epämiellyttäviä meikäläisestä) lentämiskuvaukset ja etenkin vanhanaikaisten lentokoneiden ja kaasupallojen kuvaukset ihastuttivat. Kirjan maailma olikin ihana, saari keskellä merta, miekkailutunnit, lentäminen... Pidin kaikesta. Siipimies olikin ihanaa luettavaa, kirja nosti hymyn huulille, mutta myös surun kyyneleet silmiin. Colfer ei pettänyt ja suosittelen tätä lämpimästi. Oikestaan Siipimies oli jopa parempi kuin Artemis Fowlit. (Iso kohteliaisuus!)

Eoin Colferin "Siipimies" (WSOY, 2008) on steampunkista ammentava vaihtoehtohistoriallinen romaani 1800-luvun loppupuolelta. Tapahtumapaikkana toimivat Irlannin rannikon vieressä todellisuudessakin sijaitsevat Saltee-saaret, joille muinoin perustettua kuningaskuntaa uhkaa vaara vallanhimoisen marsalkka Bonvillainin toimesta. Salaliittolaiset murhaavat hyvän kuninkaan ja uudenaikaisesta lentolaitteesta haaveilevan ranskalaisen keksijän, ja sen seurauksena verityötä todistanut nuori Conor Brockhart temmataan osaksi hurjaa tapahtumaketjua, jonka seurauksena hän päätyy pahamaineiselle vankilasaarelle, jossa häntä pitää elossa vain unelma lentämisestä... "Siipimiehessä" esiteltävä maailma on kiinnostava, ja erityisen paljon pidin sivuhahmoista, joista pari katoaa tosin näyttämöltä turhan aikaisin. Kirjassa on mukana tiettyä Jules Vernen henkeä, ja luulen että olisin pitänyt kirjasta vielä enemmän, mikäli olisin saanut lukea sen lapsena. Colfer maalailee paikoitellen melko synkällä ja ahdistavalla pensselillä, ja väkivaltaakin esiintyy, joskin sen verran hillityssä määrin, että kirjaa voi hyvällä syyllä pitää nuortenkirjallisuutena. Sivumäärää olisi voinut hieman karsia, sillä paikoitellen kirjassa esiintyy turhaa toistoa kun tapahtumia käydään läpi useammasta kuin yhdestä näkökulmasta.

En ole pitänyt muista Eoin Colferin kirjoista, mutta jokin tässä kirjassa sykähdytti ja sai rakastamaan kaikkea siinä. Muuta tästä ei voi oikein sanoa kuin: se oli aivan ihana. Kirjassa ei ollut mitään ennalta-arvattavaa ja se ylitti kaikki odotukset. Suosittelen lukemaan tämän, kun tämän kirjan kerran avaa, sitä ei tahdo enää koskaan sulkea ja kun tarina loppuu, toivoo sen jatkuvan ikuisesti.

Minulla ei ole aavistustakaan miksi, mutta jokin Siipimiehessä saa minut rakastamaan sitä eniten kaikista Eoin Colferin upeista kirjoista. Lentokoneet eivät jaksa kiinnostaa (häpeällistä myöntää, sillä eräs sukulaiseni on lentäjä), mutta Colferin sanailu saa ne kuulostamaan elämäni lähteeltä. Miksei koulukirjoja kirjoiteta yhtä sarkastisesti? Saisin koko rivin kymppejä jos teksti olisi parempaa. Conor on ihana hahmo, ei liian pyhimysmäinen, muttei varsinainen wanna-be-pahis, jotka raivostuttavat äärettömästi. Conor on, ei esitä. Muutkin hahmot ovat uskomattomia, vesi kihoaa silmiin aina kun Billtoe hyppää ruutuun. "Älä sinä opeta minua. Se saa minut tuntemaan oloni tyhmäksi, mikä on ärsyttävää." Melkein uskallan sanoa, että paras kirja, jonka olen lukenut. Melkein, mutten sano, sillä uusin Artemis Fowl on tulossa.

En oikeastaan odottanut tältä kirjalta paljoakaan, vaikka olin Colerin Artemis Fowleja lukenut. Ystäväni suositteli ja päätin lainata kirjan. Mutta yllätyin kirjan suhteen, positiivisesti. Kirjasta tuli yksi ehdottomista suosikkikirjoistani.

täytyy sanoa niin kuin Diaran kommentissa eli odotukset oli korkealla. odotin mukaantempaavaa alkua niin kuin Fowleissa, mutta jouduin pettymään. Alku oli tylsimpiä mitä olen lukenut, mutta muuten todella hyvä. kunpa toi olisi, joku sarja sillä olisin halunnut tietää enemmän. eniten minua harmitti kun kirja loppu, koska haluaisin tietää lisää tulevista tapahtumista. olen lukenut muitakin Colferin teoksia ja samanlaista laatua oli.

Vaarini osti kirjan minulle (ilman mitään kunnon syytä), enkä oikein tiennyt, mitä odotan. Yllätyin iloisesti, kun kirja osoittautui miellyttäväksi tuttavuudeksi. Kirja oli alusta vähän laimea, mutta se parani loppua kohden aika tavalla. Toiminta oli kiva lisä, tosin jatkuva lentämisestä höpöttäminen vaivasi aika lailla. Suosittelen lämpimästi.

Kirjaa aloittaessani odotukseni olivat korkealla, Colferin teos olisi varmasti mukaansatampaava ja hauska. Enkä joutunut pettymään. Tarina on täynnä mitä mielenkiintoisimpia juonenkäänteitä, joita ei osaa kunnolla odottaa. Verrattuna esim. Artemis Fowleihin Siipimies ei ole yhtä hauska. Muutamat hyvät naurut kuitenkin tarinan edetessä saa. Kerronta on Colferille tyypillistä, ympäristöä kuvaillaan paljon, mutta tarina kulkee silti samaan aikaan luontevasti mukana. Pientä miinusta kokonaisuus saa takakansitekstinsä takia. Mielestäni se paljastaa liikaa tapahtumia, joten vain pienet juonenkäänteet ja loppuratkaisu tulevat täytenä yllätyksenä. Ainakin omalla kohdallani kirjaa oli mahdotonta laskea käsistä. Kannattaa lukea, jos kaipaa kunnon seikkailua ja loistavaa kerrontaa.