Varoitus: kirja-arvio sisältää juonipaljastuksia

Verenhimo-kokoelman novellien tasossa oli vaihtelua, mutta kokonaisuutena teos oli nautittava lukukokemus. Erityisesti kiinnostusta lisäsi vampyyritarinoiden suomalaisuus. Muutama novelli nousi ylitse muiden, kuten kokoelmissa aina. Christine Thorellin Uhanalaiset asemoi vampyyrin luonnonsuojelun piiriin. Aina ihmisten pelot ja suojelun intressit eivät kohtaa. Thorellin novellin innoittajana näyttää olleen varsinkin Kainuussa käyty ja käytävä susikeskustelu. Kirjailijan novelli Suomen metsissä elävästä viidennestä suurpedosta, vampyyrista, oli suorastaan hykerryttävä satiiri aiheesta. Mielenkiinnolla panin merkille, että tapahtumapaikkana olleella maatilalla susia ei pidetty juuri kummoisinakaan, kun ne vertautuivat vielä pahempaan petoon. Asta Lepän Ystävässäni Leossa teini-ikäinen poika huolestuu ystävänsä oletetusta muuttumisesta vampyyriksi. Mukaansa tempaavasti kirjoitetun pikkutarinan voi lukea kertomuksena ystävyyssuhteen päättymisenä. Lopun "välien selvittely" saa peräti slapstick-komedian piirteitä. Heikki Nevalan Juotikkaiden sinänsä mielenkiintoista aihetta leimaa tuttuuden tunne, sillä se tuo mieleen Hitchcockin Psykon yliluonnollisella höystettynä. Mukana on motelliteemakin. Petri Salinin Isä meidän taas sisälsi alussa peräti Lovecraftimaista tunnelman luontia, kun rakennusmiehet rakensiovat kirkkoa, jonka "mittasuhteet olivat pelottavia". Valitettavasti tarina lässähti loppua kohden, ja kaiken yliluonnollisen saattoi ymmärtää sairaan mielen kuvitelmaksi. Soikkelin Tuo meille hautavettä jos palaat oli mukaansa tempaava tarina "pahaa" vastaan taistelemaan lähtevästä tsaarin armeijasta. Loppu vain oli harmillisen tavanomainen. Persoonallinen kertomus olisi ansainnut samaan malliin kirjoitetun päätöksenkin, mutta hyvä tarina näinkin.
Oliko kirja-arviosta sinulle hyötyä? 
star1
star2
star3
star4
star5
star6
star7
star8
star9
star10

Tietoa kirjasta :: Verenhimo: Suomalaisia vampyyritarinoita

Juri Nummelin Julkaistu: maaliskuu 18, 2011
Tyyppi: spekulatiivinen fiktio
Tyylit: kauhu, antologia
Avainsanat: kotimainen, vampyyrit

Toimittanut Juri Nummelin. Graafinen suunnittelu Timo Ketola. Nidottu.

Sisältö:

  • Juri Nummelin: Vampyyriviihteen historiasta (esipuhe)
  • Anne Leinonen: Surma tuli jään yli
  • Johanna Sinisalo: Peili
  • Sari Peltoniemi: Vain mato, matkamies maan
  • Petri Salin: Isä ... (lisää)
  • M. G. Soikkeli: Tuo meille hautavettä jos palaat (2009)
  • Mika Waltari: Muumio (1926)
  • Jussi Katajala: Korpin silmät kaiken näkevät
  • Juha-Pekka Koskinen: Yövuoro
  • Asta Leppä: Ystäväni Leo
  • Christine Thorel: Uhanalaiset (2008)
  • Petri Laine: Keskiyön konsertto D-mollissa
  • Leo Anttila: Kohtalo (1925)
  • Heikki Nevala: Juotikkaat
  • Tuomas Saloranta: Minulla on tehtävä
  • Harri István Mäki: Enkeli tupakkasalongissa
  • Harri Erkki: Himo
  • Jarmo Karonen: Leimu ja saarni
  • Miina Supinen: Kuristajakäärme
  • Jari Tammi: Pojan rippijuhlat
  • Harry Etelä: Vampyyrin orja (1944, julkaistu anonyyminä)
  • Rene Kita: Vampyyrin lauantai
  • Tiina Raevaara: Progress

Mitä, Suomessako muka ei ole vampyyreja? Niitähän on tunnetusti vain Transylvanian vuoristossa ja Yhdysvaltain eteläosissa, mutta hyvin niitä mahtuisi piileksimään myös Suomen pimeisiin kuusimetsiin. Vampyyri on myös surullinen, yksinäinen hahmo – mikä vetoaisi suomalaisiin paremmin kuin pimeässä viihtyvä, päivät nukkuva tyyppi, jolla on ongelmia hampaistonsa kanssa?

Ainakin vampyyritarinoita täällä osataan kirjoittaa. Sen todistavat Verenhimo-kirjan novellistit, jotka ottavat perinteisen hahmon ja istuttavat sen suomalaiseen maaperään tyylikkäästi ja pelottavasti. Verenhimo päivittää vampyyrimyytin monella eri tavalla: vampyyrit hallitsevat ihmisiä iilimatojen avulla, ottavat osaa seuroihin, ovat kansainvälisten lääketehtaiden koekaniineja, vaanivat ihmisiä sairaalan käytävillä. Mutta lopulta vampyyrikin ottaa ilon irti perinteisestä perjantaipullosta. Monet tarinat ottavat vauhtia myös historiasta – kuka tiesi, millaisia salaisuuksia piilee esimerkiksi Ulrika Eleonoran kirkon rakentamisessa...

Verenhimo-teoksen kirjoittajat ovat uuden polven science fiction-, fantasia- ja jännärikirjoittajia, joilla on veri hallussaan. Mukana tarina muun muassa Finlandia-palkitulta Johanna Sinisalolta sekä Runeberg-palkitulta Tiina Raevaaralta.

Kirjassa julkaistaan myös arkistojen aarteita, Mika Waltarin novelli ”Muumio”, Harry Etelän ”Vampyyrin orja”, joka todistaa, että Suomessa osattiin vampyyrierotiikka jo 1930-luvulla, sekä Leo Anttilan ”Kohtalo”, joka ilmestyi alun perin Tulenkantajien albumissa vuonna 1925 ja on täynnä mondeenia dekadenssia.

Muita kirjoja joista saatat pitää

Frankenstein terapiassa: Kauhuklassikot psykologillaTaistelu aamunkoitteessa (Darren Shanin tarina, #9)VeriveljetVampyyrin oppipoika (Darren Shanin tarina (sarjakuva), #2)Varjojen vangit (Darren Shanin tarina, #11)
Paikalla 17 vierailijaa
Uusin jäsen: sulavsalim
Jäseniä yhteensä: 9559