Revolverimies (Musta torni #1) - Stephen King6

Kirja-arvio :: Revolverimies

Kirjoittanut VMN

Ennen Revolverimiestä (alkuperäisesti Gunslinger, mikä on muuten satoja kertoja parempi) olin lukenut Kingiltä vain hänen Kirjoittamisesta. Halusin kuitenkin lukea jotain muutakin Kingiltä, pidinhän Kirjoittamisesta –teoksen sisällöstä eniten siitä tarinapohjaisesta osuudesta, jossa King kertoo lyhyesti elämänkertansa. Pidin Kingin kirjoitustyylistä ja se vaikutti varsin jännittävältä. Onhan King myynytkin miljoonia ja tehnyt kymmeniä teoksia, joten siinä on vain lisää syytä lukea häneltä. Päätin sitten aloittaa jollain oikein hyvällä teoksella, ja Wikipediassa mainittiin, että Kingin mielestä Revolverimies on hyvin mahdollisesti hänen paras teoksensa. Pakkohan se sitten oli lukea. Olin kuullut Musta Torni sarjasta, mutten tiennyt siitä mitään, edes sitä, että se on Kingin teos. Tutkiessani etukäteen Revolverimiestä, uskon saaneen jonkinlaisen kuvan, vaikken halunnutkaan paljastaa liikaa itselleni. Lainasin kirjasta sen ”uudelleen kirjoitetun version”, jossa on Kingin sanojen mukaan muutama ylimääräinen kohtaus, mutta silti kirja on hyvin lyhyt, itse tarina osuus vain hieman yli kaksisataa sivua. Kingillä on kirjassa esipuhe, jossa hän kertoo kirjan kirjoittamisesta, kuinka sai inspiraation Hyvät, Pahat ja Rumat elokuvasta ja Taru Sormusten Herrasta, ja kuinka hän halusi yhdistä nämä kaksi teosta mahdollisimman eeppisellä tavalla. Kuva mielessäni oli valmis. Kirjan kannessa on vielä kuva Revolverimiehestä loputtomalla aavikolla, ja tiesin, mistä on kyse. Mutta kun en tiennyt. Kirja oli kaikkea muuta, kuin osasin odottaa, ja outoa kyllä, se oli minulle kirjan huonoin puoli. Ennen kuin aloitin kirjan, minulle muodostui niin vahvat mielikuvat siitä, mitä tulen lukemaan, että se häiritsi minua, kun odotuksiini ei vastattu. Tämä on ensi kerta, kun näin on käynyt, mutta kirja kärsi hyvin paljon omien mielikuvien takia. Oma mielikuvanihan oli, että Revolverimies tarpoo loputtomalla aavikolla mustapukeisen miehen perässä, kertoen ehkä samalla mitä on ennen tätä tehnyt. Hän on vähä sanainen ja hiljainen, aivan kuten on myös mystinen mustapukuinen mies, joka kiusaa koko jossain edessäpäin lukijaa ja Revolverimiestä. Kingin oma versio on kutakuinkin näin, viimeinen Revolverimies jahtaa mustapukuista miestä aavikolla ja selvitämme samalla hiukan, mitä on aiemmin tapahtunut. Minun kuvani kuitenkin Kingin Revolverimiehen persoonasta ja käyttäytymisestä oli erilainen ja niin ikään jotkut tapahtumat, mitä hän kohtaa. Eikä kyse ollut pelkästään, että kirja ei vastannut omaa mielikuvaani, vaan en pitänyt ylipäätänsä kirjan esitystavoista joissain kohti. Osa asioista vaikutti hiukan lapsellisilta ja naurettavilta, ja varsinkin mustapukuisen miehen salaperäinen imago tuhotaan mielestäni täysin hyvin nopeasti. Kirja on myös yksinkertaisesti outo. Siinä on outoja tapahtumia ja Kingi sekoittaa niin todellisen maailman kuin omankin maailmansa tavalla, jossa lukija jää hyvin sekavaan tilanteeseen, jossa ei oikein tiedä minkälainen maailma kyseessä on, mitä historiaa sillä on ja missä kaikki tapahtuu ja miksi. Olen varma, että näihin kaikkiin kysymyksiin haetaan vastauksia myöhemmissä osissa, mutta minua niiden puute häiritsi. En saanut vahvaa kuvaa maailmasta koko kirjan aikana. Historiaan viitataan aina vähän hyvin epäselvästi, eikä Kingin luomaa todellisen maailman ja hänen oman maailmansa sekoita tunnista miksikään. Kingi rikkoo kaikki muitakin rajoja. Hänen kerrontansa ja tekstinsä on paikoin varsin outoa. Hän sekoittaa erilaisia sanastoja todella paljon. Yleisesti teksti on varsin perussanastoa westernille, mutta välillä hän iskee puhumalla fosforin värisellä aineksella tai muulla yhtä oudolla sanalla, joka ei tunnu kuuluvan millään tavalla muiden sanojen joukkoon. Samanlaista on havaittavissa kirjan aiheissa, joissa Kingi alkaa puhua maailman kaikkeudesta ja sen merkityksistä, sekä muista yhtä sekavista ja raskaista aiheista. Mielestäni ne eivät jotenkin tuntuneet kuuluvan tai sopivan kirjaan. Olin saanut siis hyvin erilaisen käsityksen Kingin eeppisen fantasian ja westernin. Siinä on mukana vähän kaikkea, oikeaa nykyaikaa, hänen omaa maailmaansa, fantasiaa, westerniä, taikuutta ja henkiä, jotain kauhua ja todella unenomaista, kerrontaa, jonka itse näen enemmänkin sekavana. Teoksessa oli hyviä kohtia, mutta mielestäni siihen oli tungettu liian paljon liian erilaisia aiheita, eikä lopputulos antanut minulle teosta, josta saan hyvän, selvän kuvan. Liian moni asia jäi epäselväksi, eikä avautunut kunnolla, että olisin jäänyt haluamaan kuulemaan lisää maailmasta. Itse perusjuonikin vaikutti kömpelöltä paikkapaikoin, ja lopullinen tunnelmani oli hiukan sekava.

Oliko kirja-arviosta sinulle hyötyä?


Revolverimies

Alun perin sarja lehdessä Magazine of Fantasy and Science Fiction vuosina 1978–1981 julkaistuja novelleja. Alkuteos The Dark Tower: The Gunslinger ilmestynyt 1982. Tekijän uudistama laitos The Gunslinger: The Dark Tower 1 ilmestynyt 2003.

1. laitos: Musta torni. Suomentanut Kari Salminen. Päällys: Peter Mustonen. Book Studio, 1992. Nidottu.
2. laitos: Revolverimies: Musta torni 1. Tammi, 2005. Tekijän korjaamasta laitoksesta suomentanut Kari Salminen. Kuvitus: Michael Whelan. Sidottu.

Kingin muokkaama uusi versio Musta torni ykkösestä!

Stephen Kingin Musta torni -sarja on ainutlaatuinen saavutus Kingin kirjallisessa tuotannossa. Se on yhdistelmä fantasiaa, kauhua ja lännentarinoita; voimakkaan visuaalinen, mukaansatempaava ja tunnelmaltaan unenomainen.

Sarjan ensimmäisessä osassa King tutustuttaa lukijan Rolandiin, arvoitukselliseen sankariin, viimeiseen revolverimieheen. Hän on yksinäinen kulkija, eräänlainen ritari. Hän etsii, on jo kauan etsinyt, puoli-inhimillistä mustiin pukeutunutta miestä, jolla on tietoja Mustasta Tornista. Mutta miksi on tärkeää, että Roland löytää tien Mustaan Torniin?

Maailma, jossa Roland elää, on lohduttoman autio, muuttunut, tyhjentynyt, mutta se muistuttaa pelottavalla tavalla meidän tuntemaamme maailmaa. Määrätietoisella yksinäisellä matkallaan Roland tapaa Jake-nimisen pojan, joka on jo kertaalleen kuollut...