Noidan veli (Chrestomancin maailmat, #1)

Kirja-arvio: Noidan veli

(05.02.2007)

Noidan veli kuuluu Dianna Wynne Jonesin kirjojen parhaimmistoon. Kirjan päähahmoa Ericia määrittelee eniten se, että hänen siskonsa noita. Jo tällä yksinkertaisella asetelmalla päästään tässä kirjassa yllättävän pitkälle ja tarinaan joka vie mukaansa. Toivoa voisi että sarjasta suomennettaisiin joskus muutkin osat.

Oliko kirja-arviosta sinulle hyötyä?

Tilaa kirja

Noidan veli

Alkuteos ilmestynyt 1977. Suomentanut Marikki Makkonen.

1. painos: WSOY, 1980. Sidottu.
2. painos: WSOY, 2010. Päällys: Sami Saramäki. Sidottu.

Guardian-lastenkirjallisuuspalkinto 1977, Boston Globe-Horn Book Award 1984.

Tervetuloa Chrestomancin maailmoihin, joissa taikuus on tavallista mutta väärissä käsissä vaarallista!

Chantin sisarukset Eric, lempinimeltään Kissa, ja hänen noitasisarensa Gwendolen ovat jääneet orvoiksi siipirataslaivan haaksirikossa. Ystävällisen rouva Sharpin hoteista he pääsevät asumaan Chrestomancin perheen loisteliaaseen linnaan. Taitavaa isosiskoaan kaikessa ihaileva Kissa tuntee pian itsensä mitättömäksi tapaukseksi, mutta hienostoperheen ynseisiin kakaroihin ja kaikenlaiseen koketeeraukseen kyllästynyt Gwendolen ryhtyy kostoksi keppostelemaan. Käytöstavat olisi kyllä syytä olla noidillakin hallussaan – sen Gwendolen oppii karvaasti pullikoidessaan isäntänsä määräyksiä vastaan. Kissa taasen, joka omasta mielestään ei hallitse taian taikaa, saa hämmästyksekseen kuulla, mikä tärkeä tehtävä onkaan varattu yhdeksän hengen kantajalle…

Noidan veli avaa Diana Wynne Jonesin pääteossarjan Chrestomancin maailmat. Humoristisen henkevä fantasiaromaani on kertomus ajoilta, jolloin noituus oli vielä arvossaan Brittein saarilla.

”Hillittömän hauska ja taitava noitakertomus.” – Times Literary Supplement

”Noidan veli on sarjan avausosa. (…) Tarina purkautuu auki vauhdikkaasti ja humoristisesti monien käänteiden kautta.(…) Sarjan avausteoksia voi lämpimästi suositella kaikille fantasiakirjallisuuden ystäville sekä lukijoille, jotka haluavat ottaa ensi askeleensa fantasian maailmaan.” – Maria Loikkanen, Keskisuomalainen

Diana Wynne Jones

Diana Wynne Jones (Britannia, 1934-2011) oli monipuolinen kirjailija, jonka tuotannossa sekoittuvat komediallinen fantasia ja tummasävyinen draama. Hänen kirjansa ovat löytäneet tiensä kaikenikäisten lukijoitten sydämiin. Vuonna 2007 Jones sai World Fantasy -palkinnon elämäntyöstään.

Diana Wynne Jones syntyi Lontoossa. Sodan vuoksi Diana ja hänen sisarensa olivat välillä sijaisperheessä Walesissa. Oudot maisemat ja kieli tekivät vaikutuksen. ”Luulen että kirjoitan sellaisia kirjoja kuin ne ovat siksi, että maailma muuttui oudoksi, kun olin viisivuotias.” He kokivat myös Lontoon pommitukset ja muut sodan pelot. Sittemmin perhe asettui Thaxtediin Essexiin.

Vanhemmat olivat saitoja ja jättivät ... (lisää)

Dianan ja hänen kaksi nuorempaa sisartaan pitkälti oman onnensa nojaan. Sisarukset saattoivat olla kylmissään ja nälissään, mutta he luulivat sellaisen olevan tavallista. Diana luki paljon, mutta kirjoista oli puute. Hän alkoi kehitellä fantasiatarinoita viihdykkeeksi itselleen, sisaruksilleen ja muille ystäville. Kahdeksanvuotiaana hän tiesi, että hänestä tulisi kirjailija.

Jones opiskeli kirjallisuutta St. Annen collegessa Oxfordissa ja kävi muun muassa J. R. R. Tolkienin luennoilla. Jones valmistui 1956 ja meni samana vuonna naimisiin keskiaikaisen kirjallisuuden tutkijan John Burrow'n kanssa. He saivat kolme poikaa. Perhe asui Oxfordissa kunnes muutti Bristoliin 1976.

Kirjailijaksi Jones alkoi vasta 1973. Uran alku oli vaikeaa. ”Kun lapseni olivat pieniä, en pystynyt kirjoittamaan. Heidän tultuaan kouluikään päätin yrittää uudelleen. Siihen aikaan kustantajilla oli melko tiukkoja ja outoja sääntöjä, ja minun tarinani rikkoivat niitä.” Hän sai ensimmäisen kirjansa julkaistuksi vasta vuonna 1970, mutta sen jälkeen tahti kiihtyi. Noidan veli (1977) voitti Guardian-lastenkirjapalkinnon.

Jones määritteli kirjoittamisensa tavoitteeksi kirjat, joissa on huumoria ja fantasiaa, mutta hänestä kirjojen on silti viitattava todelliseen elämään. Jones itse kaipasi tällaisia kirjoja lapsena ja havaitsi aikuisena omien lastensa nauttivan samanlaisista teoksista.

Kun kirjoittaminen pääsi vauhtiin, Diana Wynne Jonesin lapset toimivat äitinsä koeyleisönä ja lukivat hänen käsikirjoituksiaan. ”He antoivat loistavia neuvoja. Nyt kun he ovat kasvaneet ja muuttaneet pois kotoa, kirjoittaminen ei ole enää yhtä helppoa.” Jonesin kirjojen kohdeyleisöä ei kuitenkaan ole rajannut ikä.

Kirjailijan ideat tulivat oudoista asiayhteyksistä, kuten muiden ihmisten sanomisista tai päälaelleen kääntyvistä merkityksistä. ”Kirjoittaminen on kuin oudon unen näkemistä: yrität miettiä, mistä se oikein tuli päähäsi. Joskus tuntuu kuin kirjat kirjoittaisivat itse itsensä.”

Jonesin mielestä jokaisen uuden kirjan oli erotuttava edellisistä teoksista, mutta kaikkien kirjojen on yllätettävä, askarrutettava ja miellytettävä niin kirjailijaa kuin lukijaakin.

Jones kuoli keuhkosyöpään 76-vuotiaana vuonna 2011.

Kirjallisuutta

Ulkomaisia fantasiakirjailijoita. Toimittanut Vesa Sisättö. BTJ, 2003.
Mervi Koski: Ulkomaisia nuortenkertojia 2. BTJ, 2006.

Kuva: WSOY.