Hyinen hauta (Lumen ja jään maa #3) - Ilkka Auer8

Kirja-arvio :: Hyinen hauta

Kirjoittanut Orduuka
Hyinen hauta on selkeästi edeltäjiään parempi. Se jatkaa louhikansan ja Auerin taidokkaasti luoman mytologian parissa ja jättää täysin varjoonsa sarjan kakkososan Varjoissa vaeltajan. Itse asiassa Hyinen hauta herätti uudelleen jo hiipuneen mielenkiinnon tarinaa ja päähenkilöä kohtaan. Tämän olisi pitänyt olla se kakkososa, joka olisi jatkanut Sysilouhien sukua -aloitusjakson hienoa maailman avartamista. Hyinen hauta alkaa melko pitkälle samalla tavalla kuin edeltäjänsä, eli ei erityisen mukaansatempaavasti. Alku on todellakin vähän kankea, mutta onneksi tarina sitten pääsee vauhtiin ja pitää melko mukavasti otteessaan ihan loppumetreille saakka. Juonen kehittelyssä Auer on onnistunut edellisiä osia paremmin, eikä Nonnakaan ole enää niin tympeän epäinhimillinen pikkutyttö, vaan päähenkilössä on vihdoin tapahtumassa sitä kehittymistä ja edistymistä, jota toivoin jo edelliseen osaan. Välillä paikkojen kuvaukset ovat hyvin pitkiä ja puuduttavia, kun lukija vain haluaisi lukea, miten tapahtumat rullaavat eteenpäin. Tällaisia pysähtyneitä kohtauksia on kirjassa muutamia, mutta onneksi vain muutamia. Kirjan loppuosa on parhaimmillaan todella mukavaa luettavaa, kun Nonna vihdoin ja viimein lähtee matkalleen kohti Hyistä hautaa ja sen salaisuuksia. Tarina on jossakin määrin edeltäjiään synkempi, mutta siltikään Auer ei täysin luovu silottelevasta tyylistään. Lastenkirjana alkanut sarja on silti selvästi ottanut askeleen eteenpäin, joten jään nyt innolla odottamaan, mitä sarjan päätösosa tuo tullessaan. Annan neljä tähteä ihan vain siitä syystä, että Auer onnistui tällä kirjalla herättämään uudelleen jo sammuneen mielenkiintoni.

Oliko kirja-arviosta sinulle hyötyä?

Hyinen hauta

Kansi: Riikka Jäntti. Sidottu, kansipaperi.

Kuvastaja-palkintoehdokas 2008.

Sinä olet nyt mykrida, kuljet varjoissa, valon ja pimeyden rajamailla, niin kuin entinen sysilouhikansa. Sinua pidetään vaarallisena.

Nonna oli saapunut keskelle kaikkia talvesta milloinkaan unelmoimiaan kuvia. Oli kuin pakkasen ja kylmyyden voimat olisivat kiteytyneet yhteen ja rakentaneet sen maailman, joka ympärillä näkyi. Se oli enemmän kuin pelkkä maisema, se oli unikuva kylmyydestä – hyisestä kylmyydestä.

Hyinen hauta on neliosaisen Lumen ja jään maa -fantasiasarjan kolmas osa.

Noridiumissa, Lumen ja jään maassa, eletään sekavia, uhkaavia aikoja. Koko maailman kohtalo on veitsenterällä, mikä tahansa teko saattaa syöstä kaiken pahempaan – tai parempaan.

Nonna on nyt myrkrida, noita, joka vaeltaa varjoissa, valon ja pimeyden rajamailla. Louhijumalat ovat palanneet maan pinnalle, ja heillä on suunnitelma Nonnan varalle. Nonnasta on tuleva pelätty jäänoita. Kaikki eivät ennustuksesta pidä, ja juonia punotaan Nonnan kaappaamiseksi.

Nonna saa kuulla Hyisestä haudasta kaukana pohjoisessa autiomaassa. Sinne pakkasen jumala on kätkenyt salaisuutensa. Jos Nonna saa nuo salaisuudet haltuunsa, hänestä tulee suurempi ja vahvempi jäänoita kuin kenestäkään ennen häntä. Nonna lähtee etsimään Hyistä hautaa, ja matka ratkaisee hänen kohtalonsa.

ILKKA AUER (s. 1966) on jo yli kymmenen vuoden ajan luonut ensin harrastusmielessä ja nyttemmin kirjailijana fantasiamaailmaa, pohjoista lumen ja jään maailmaa, jossa asustaa niin ihmisiä, henkiä, jumalia kuin lohikäärmeitäkin. Lumen ja jään maa on neliosainen fantasiasarja. Sarjan ensimmäinen osa, Sysilouhien sukua, sai Kuvastaja-palkinnon, jonka Suomen Tolkien-seura myöntää vuoden parhaalle suomalaiselle fantasiakirjalle. Sarja on saanut innostuneen vastaanoton myös fantasiaharrastajien Risingshadow-nettisivulla (www.risingshadow.net).

"Auerin vahvuus on erinomaisen hyvin rakennettu fantasiamaailma... Tuskin yhdessäkään englanninkielisessä fantasiaromaanissa voitaisiin kuvata talvea niin rakastavasti kuin Auer tekee." – Helsingin Sanomat

"Lumen ja jään maa -saagan jatkoa odottelee huomattavasti kiinnostuneempana kuin eräiden käännösfantasiasarjojen." – Portti 1/2006