Ikitalvi (Lumen ja jään maa #4) - Ilkka Auer6

Kirja-arvio :: Ikitalvi

Kirjoittanut Orduuka

Luin oikein mielelläni tämän kirjan alusta loppuun saakka. Oli positiivista, että sekä päähenkilö että kirjailija ovat molemmat kasvaneet tämän kirjasarjan myötä ja viimeisessä osassa on havaittavissa selkeä ero edeltäjiin nähden. Edelleen kummastusta herättää se, että Nonna vaikuttaa tunteettomalta. En ole varma siitä, onko tarkoituksellista, että hänellä ei ole koskaan nälkä, jano tai loputon väsymys. Tarina alkaa auermaiseen tapaan vähän jäykänpuoleisesti, mutta kerronta korjaantuu nopeasti. Tässä kirjassa oli selkeästi panostettu enemmän tarinaan ja juoneen kuin aikaisemmissa. Kielellisesti kirjailija on pysytellyt tyyliuskollisena. Mitään älyttömiä yllätyksiä tai upeita elämyksiä kirjassa ei ollut. Valitettavasti loppukin oli ennalta arvattava ja kierojen henkilöiden kohtalot valmiiksi aseteltuja hyvissä ajoin. Auerin luoma maailma kerää kiitosta monilta arvostelijoilta ja onhan se hyvin luotu, vaikka itse olisin toivonut enemmän kuvausta siitä eteläpuoleisesta maailmasta, kun se pohjoinen puolisko on niin hyvin selitetty jo moneen otteeseen. Sysilouhista ja heidän tulevaisuudestaan olisi mieluusti lukenut enemmänkin. Toisaalta Auer osasi loistavasti lopettaa Nonnan tarinan juuri oikeassa kohdassa. Mistään jymy-yllätystä ei siis ole kyse, mutta Ikitalvi oli ihan mukava lukukokemus.

Oliko kirja-arviosta sinulle hyötyä?


Ikitalvi

Kansi: Riikka Jäntti. Sidottu.

Mukana Kuvastaja-palkinnon lyhytlistalla 2009.

Ylistetty kotimainen fantasiasarja Nonna-tytön ja hänen jääkarhunsa seikkailuista päättyy komeasti.

Nonna on nyt jäänoita, Hiidenkynnen valtiatar, sysilouhijumalan ja jäänlouhien jumalattaren suojeluksessa. Hänellä on hallussaan mahtavat pakkasen ja pimeyden voimat, ja hän haluaa palauttaa louhien vallan. Noridiumin viholliset nawyrilaiset pelkäävät ennustusta, jonka mukaan jäänoita tuhoaisi heidän maansa. Maiden välille syttyy sota, ja Nonna joutuu lähtemään tielle, joka on täynnä sattumia, vihaa ja vallanhimoa – ja toisaalta kunnioitusta ja rakkautta. Miten käy Noridiumin ja Nawyrin, kun Nonna ja louhijumalat näyttävät voimansa?

Ikitalvi on neliosaisen Lumen ja jään maa -fantasiasarjan viimeinen osa.

Valkohiuksinen nainen nosti kätensä kohti taivasta ja kutsui lunta. Tuuli totteli hänen ääntään. Se synnytti valtavia pilviä, painoi niitä yhä alemmas ja alemmas, eikä kestänyt kauan ennen kuin lumi ryöpsähti pilvien syövereistä pieninä, kiteisinä kristalleina. Äkillisellä murahduksella tuuli tarttui lumeen ja alkoi vihmoa sitä kaikkialle.

Valkohiuksinen nainen ja vieressä odottava musta lohikäärme katosivat sankan lumipyryn sekaan.

\"Tule, ikitalvi\", Nonna kuiskasi hymyillen.

Ilkka Auerin Lumen ja jään maa -sarjan aiemmat romaanit Sysilouhien sukua, Varjoissa vaeltaja ja Hyinen hauta ovat saaneet poikkeuksellisen innostunutta palautetta sekä kriitikoilta että lukijoilta.

\"Auerin vahvuus on erinomaisen hyvin rakennettu fantasiamaailma... Tuskin yhdessäkään englanninkielisessä fantasiaromaanissa voitaisiin kuvata talvea niin rakastavasti kuin Auer tekee.\" – Helsingin Sanomat

”Tällaista on hyvä nuortenfantasia.” – Tähtivaeltaja