Karikko - Seita Vuorela10

Kirja-arvio :: Karikko

Kirjoittanut Akvaariokala

Tähän kirjaan ei voi muuta kuin rakastua. Se on niin tummasävyinen ja kaunis tarina, jopa synkkä. Mitjan ja väljen kohtalot ovat kytköksissä toisiinsa tavlla, jota ei voi kuin ihmetellä. Kirja herättää minussa voimakasta surua ja myötätuntoa hahmojen, eteenkin äidin puolesta. Karikko vetää puoleensa, eikä salli lukijan herpaantua hetkeksikään. Loppu on kaikesta huolimatta niin onnellinen kuin täklaisessa tapauksessa voi olla. Mukana on haikeutta ja kuolema sävyttää sivuja omalla värillään. Kokonaisuus oli onnistunut ja saumaton. Kuvitustakin oli. Kuvat elävöittivät jo valmiiksi luotua tunnelmaa. En voi muuta kuin onnitella Seita Parkkolaa huikeasta, kauniista ja parhaasta kirjasta jonka olen ikinä lukenut.

Oliko kirja-arviosta sinulle hyötyä?

Kirjan tilaus
Kampanja: Kokeile 30 päivää ilmaiseksi BookBeat

Karikko

Sidottu, kansipaperi.

Oletetaan että toinen teistä nyt kuitenkin putoaa sen katon läpi ne kymmenen metriä alhaalla odottavalle asfaltille eikä häntä enää ole. Tähdet eivät silti sammu eivätkä kaupungit luhistu. Ihmiset jatkavat koneiston tavoin pyörimistä. Sen yön jälkeen, niin voidaan sanoa, et halua tulla ulos pimeästä. Sen yön jälkeen sinun täytyy päästäksesi pimeästä kertoa siitä tarina.”

Karikko on tarina perheestä, joka ajaa leirintäalueelle ja juuttuu sinne kuin karille. Se on kertomus nuoruudesta, elämän rajallisuudesta ja kaiken tukahduttavasta surusta. Tragedian keskelle joutunut nuori Mitja etsii äitinsä ja veljensä kanssa uusia maamerkkejä kaukaa kotoa.

Päämäärättömästi vaeltava kolmikko luulee päätyneensä Lands End -leirintäalueelle sattumalta. Mutta kun Mitja törmää rannalla villien rantapoikien yhteisöön ja kiehtovimpaan tapaamaansa tyttöön, hänen roolinsa seikkailussa tuntuu valmiiksi käsikirjoitetulta. Monisäikeinen tarina punoo lukijan osaksi mysteeriä, joka avautuu mestarillisesti kerros kerrokselta.

Arvosteluotteita:

”Romaani avaa itseään vähitellen, eikä siinä avautumisessa ole kyse lukijan kanssa leikitystä kuurupiilosta. Se on tarinankerronnan jumaluutta, armolahjaa, jota aina silloin tällöin vieläkin tapaa.” – Jussi Aurén, Satakunnan Kansa

\"Aiemmat teoksensa Parkkolana julkaissut Seita Vuorela (s. 1971) on kirjoittanut hienon nuortenromaanin. (…) Kriisin ja syyllisyyskokemusten ohella Karikko kuvaa uskottavasti ja ymmärtävästi poikien ryhmähierarkiaa ja sen muodostumista. Sivujuonena kulkee ihastuminen, mutta monitasoinen tarina ei sulkeudu rakastumisen kaltaisella helpolla ratkaisulla. (…) Mainio ja ihan oikeasti liikuttava teos on tiukasti kiinni tämän päivän nuorisokulttuurissa, mutta romaani ilmaisee tuntevansa myös temaattiset taustansa.\" – Raisa Mattila, Helsingin Sanomat