Sisältää juonipaljastuksiaLupasin uutena vuotena itselleni, että lukisin tänä vuonna enemmän kirjoja - vähintään yhden per kuukausi. Ja nyt tammikuussa minulla onkin ollut sellainen olo, että tekisi mieli ahmia ihan hirveesti kirjoja! Kirppiksillä käydessäkin kaikkien pöytien kirjat on täytynyt käydä huolella läpi, josko seasta löytyisi helmiä, kun vielä kuukausi sitten niitä on vilkaissut lähinnä vain pintapuolisesti.
Tänään sain päätökseen tämän vuoden ensimmäisen kirjan, Richard Mathesonin Helvetin talon. Tämäkin on muuten kirpparilöytö, joka tosin oli seissyt hyllyssä lukemattomana aivan liian pitkään. Mutta eipä enää :)
"Neljä poltergeis-ilmiöiden tutkijaa yrittää selvittää Uuden Englannin tunnetuimman kummitustalon - Helvetin talon - salaisuutta. Edellisen kerran taloa yritettiin tutkia vuonna 1940. Yritys vaati usean ihmisen hengen.
Vaikka taloon tunkeutujat ovat hyvin varustettuja ja taitavia ammatissaan he huomaavat pian, että talo on nimensä veroinen. Säilyttääkö pahojen voimien vallassa oleva talo yhä salaisuutensa ja pääsevätkö tutkijat hengissä pois sieltä?
Richard Matheson (s. 1926) on tunnettu amerikkalainen kauhu- ja scifikirjailija. Useista hänen kirjoistaaon tehty menestyselokuvia."
Kirjan aiheena on siis kummitustalon tutkiminen ja sitä riivaavien poltergeist- ilmiöiden selvittäminen. Taloon lähtevillä ihmisillä on kaikilla erilaiset lahjat paranormaalien asioiden piireissä. Florence Tanner on spiritualistinen meedio. Benjamin Franklin Fischer oli mukana vuoden 1940 tutkimuksissa, ja selvisi koettelemuksista ainoana eloon jääneenä. Lionel Barrett tutkii paranormaaleja asioita tieteen keinoin. Mukaan lähtee myös hänen vaimonsa, Edith Barrett, joka ei varsinaisesti ole yliluonnollisten asioiden tutkija, hän vain ei kestä olla miehestään erossa viikkoa, joka talossa pitäisi viettää.
Olen tutustunut kummitteluun enemmän elokuvien mitä romaanien muodossa, ja itseasiassa olen tästäkin kirjasta tehdyn elokuvan, Legend of the Hell House (1973), katsonut jo jokunen vuosi sitten. Kirja ei säikyttele lukijaansa samalla tavalla mitä elokuvat kaikkine erikoisefekteineen, mutta ei sen tarvitsekaan. Se pitää lukijaa jännityksessä, joka varsinkin loppua kohden tiivistyy tiivistymistään. Juoni noudattaa aika perus draaman kaarta lopun käännekohtineen, mutta onnistuu kaikesta huolimatta olemaan mielenkiintoinen ja mukaansa tempaava. Ihan hirveän yllätykselliseksi en juonta voi sanoa, mutta se saattaa toisaalta johtua siitä että tarina oli minulle entuudestaan tuttu. Loppu on kuitenkin mielenkiintoinen, ja viimeiset kolmisenkymmentä sivua on pakko ahmia hurjaan tahtiin koska lopetus on vain pakko saada selville.
Tämä kirja on kirjoitettu aikuisempaan makuun. Se sisältää jonkin verran rivouksia ja irstauksia, minkä takia sitä ei nuorille oikein voi suositella. Henkilöhahmoihin syventymistä olisin myös toivonut ehkä hitusen enemmän. Kaikenkaikkiaan kirja on kuitenkin onnitunut ja hyvä. Poltergeist- ilmiöistä ja kummittelusta kiinnostuneille voin suositella! Ei jää paha maku suuhun :)
Ote kirjasta:
"Kabinetti oli rakennettu suuren salin koilliskulmaan pystyttämällä pyöreä poikkipuu seinien väliin. Tangossa roikkui renkaiden varassa paksut vihreät verhot, jotka muodostivat yli kaksi metriä korkean kolmion muotoisen suljetun tilan, jossa oli suoraselkäinen puinen nojatuoli.
Barret siirsi verhoja sen verran syrjään molemmilta puolilta, että niiden väliin jäi riittävän suuri aukko pienelle puiselle pöydälle, jonka hän oli pyytänyt Fischerin kantamaan saliin. Hän työnsi pöydän verhojen jäämään aukkoon ja asetti sen päälle tamburiinin, pienen kitaran, teekellon ja köydenpätkän. Hän katseli kabinettia arvostellen jonkin aikaa ja kääntyi sitten toisten puoleen.
He katselivat häntä hänen penkoessaan puista kirstua, josta hän oli ottanut köyden, teekellon, kitaran ja tamburiinin. Hän nosti siitä esiin mustat trikoot ja mustan pitkähihaisen mekon, jotka hän ojensi Florencelle. - Uskoisin niiden sopivan, hän sanoi.
Florence tuijotti häntä.
-Eihän teillä ole mitään tätä vastaan?
-No...
-Tiedättehän, että se kuuluu asiaan."
