Vieras - Stephenie Meyer3

Kirja-arvio :: Vieras

Kirjoittanut ShadowMaker

Varoitus: kirja-arvio sisältää juonipaljastuksia

Stephanie Meyerin Vieras oli suuri pettymys jopa aikuistenkirjallisuudeksi naamioduksi teiniscifiksi. Vieras alkoi hyvin lupaavasti uskottavuuden kera. Meyer oli kääntänyt täysin nurin kurin ihmiset vastaan avaruusoliot asetelman, mikä toimi erittäin hyvin. Se sai minut alunperin kiinnostumaan kirjasta. Odotin Meyerilta aika paljon, vaikka olinkin lukenut hänen karmaisevasta "siirappi-Houkutus"-sarjasta kaksi ensimmäistä osaa. Odotin häneltä uskottavaa scifiseikkailua, jossa taistellaan elämästä ja kuolemasta (mitä se alkumetreillä olikin huikealla, hyvällä tavalla tyrmäävällä ja ennen kaikkea koukuttavalla aavikko-jaksolla), ja pohdintaa inhimillisyydestä. Olisi pitänyt tajuta, ettei odotuksia saa nostaa liian korkealle, jos kyseessä on Stephenie Meyer. Kuten jo suluissa mainitsinkin, alku, jossa Vael vaeltaa läpi aavikon etsien pikkuveli-Jamieta ja Jaredia, oli kirjan parasta (ja harmiksi ainoaa todellista) antia. Taitavasti kirjoitettu jakso olisi voinut jatkua vaikka ikuisesti. Jokin siinä koukutti sanoin kuvaamattomasti minua: tyhjä aavikko ja vain yksi olento, jonka sisällä on kaksi olentoa. Näännyttävä nälkä sekä heikottava jano. Tästä olisi saanut paljon pohdintoja ja juonta siihen ikuisuuteen jonka olisin halunnut jatkuvan. Edes onnellista loppua ei olisi tarvittu. Voih, minkälaisen mestariteoksen Meyer olisi saanut aikaan! Mutta ei, eihän kurjuuden pidä hömppäkirjoissa (joksi tämäkin teos suureksi harmiksi osoittautui) jatkua. Kauniin ja mestarillisen alun jälkeen kirja kompastui omaan ansaansa, jonka oli tarkoitus koukuttaa lukija, eikä työntää häntä pois. Nyt puhun Vaeltajan rakastumisesta kahteen eri mieheen, Ianiin ja Jarediin. Vaeltaja oli vielä kolmensadan sivun verran samaistuttava ja fiksu hahmo, kunnes hän meni ja rakastui. Kysymys kuuluu: pilaako rakkaus Stephenie Meyerin kirjat? Tämä on vain minun mielipiteeni, mutta Houkutuksessakin alettiin mennä päin mäntyä Bellan rakastuessa Edwardiin SEKÄ Jacobiin. Kolmiodraaman astuessa kuvioihin alkoi tuntua, että Meyer päätti luovuttaa tai muuten vain ei enää jaksanut kirjoittaa vakavasti otettavaa ja oikeasti koskettavaa tarinaa. MITÄ TAPAHTUI MEYER? Lopetin kirjan kesken sivulla 666 (ai että kuinka sopivasti tuo luku sattui juuri tämän kirjan lopetus-sivuksi itselläni). En enää jaksanut sinnitellä edes 50 sivua enenmpää, niin sietämättömäksi kirjaksi Vieras muuttui minulle. Se on harmi, sillä Vieraalla oli kirjan alkupuoliskolla kaikki eväät onnistumiselle, mutta mitä tapahtuikaan...?

Oliko kirja-arviosta sinulle hyötyä?


Vieras

Alkuteos ilmestynyt 2008. Suomentanut Pirkko Biström. Päällys: Julianna Lee. Sidottu, kansipaperi.

Sieluiksi kutsutut näkymättömät viholliset ovat valloittaneet maapallon. Pienet tunkeilijat ovat asettuneet asumaan ihmisten pään sisään vieden ruumiilta heidän omat sielunsa. Suurin osa ihmiskuntaa on jo tuhoutunut, kun yksi viimeisimmistä jäljellä olevista ihmisistä, Melanie Stryder, napataan.

Vaeltajaa, jolle annetaan Melanien vartalo, on varoitettu ihmisenä elämisen haasteista, tunnekuohuista ja elävistä muistoista. Uudessa kehossaan hän joutuu kuitenkin kohtaamaan odottamattomia vaikeuksia: hänen vartalonsa entinen omistaja kieltäytyy luovuttamasta mieltään tunkeilijalle ja haihtumasta pois.

Vaeltaja yrittää selailla Melanien ajatuksia toivoen pääsevänsä maapallolla vielä sinnittelevän ihmisten vastarintaliikkeen jäljille. Melanie kuitenkin täyttää päänsä kuvilla miehestä, jota hän rakastaa ja joka yhä elää jossakin piileskellen. Vaeltaja ei enää voi erottaa itseään ruumiinsa haluista, joten hänkin alkaa kaivata miestä, joka sielujen pitäisi oikeastaan tuhota. Melaniesta ja Vaeltajasta tulee tahtomattaan liittolaiset, kun he lähtevät vaaroja uhmaten etsimään miestä, jota he kumpikin rakastavat.

”Stephenie Meyer on hämmästyttävä ilmiö – hahmojensa kärsimyksistä huolimatta hän täyttää tarinansa toivolla ja valolla.”
– Orson Scott Card

”Fantastinen, nerokas, pohdiskeleva ja vaikuttava romaani. Vieraan tulisi ilmestyä varoituskyltin kera: \'Kirja sieppaa sinut mukaansa eikä päästä sinua otteestaan ennen illan pikkutunteja. Se herättää ajatuksia ja koskettaa pitkään vielä viimeisen sanan jälkeenkin.\'

Stephenie Meyer kirjoittaa mestarillisesti – hän on kuin sekoitus Stephen Kingiä ja Isaac Asimovia.”
– Ridley Pearson

”Kiehtova, ainutlaatuinen psykologinen trilleri.” – Katherine Neville

”Oudosta asetelmasta kehkeytyy jännittävä ja liikuttava kertomus, joka parhaimmillaan kykenee pohtimaan ihmismielen olemusta.” – Annamari Saure, Me Naiset