Alkuteos ilmestynyt 2001. Suomentanut Helena Bützow. Kannen kuva ja kartta: Peter Sis. Typografian suunnittelu: Ilja Karsikas. Sidottu.
On kulunut viisi vuotta siitä kun kaksoset Bowman ja Kestrel Hath vaaransivat henkensä ja palauttivat ikivanhan Tuulilaulajan Aramanthiaan. Elämä Aramanthiassa on ollut rauhallista, kunnes toinen valtio hyökkää maahan ja valtaa sen. Aramanthialaiset joutuvat valloittajakansan orjiksi.
Masteryn maa on ulkonaisesti täydellinen, kaunis, hyvinvoiva, taiteita suosiva maa, mutta kaikki sen kansalaiset, lordeja myöten, ovat orjia ja vain johtaja on vapaa. Hyvinvointi perustuu pelkoon: jos joku on tottelematon, kostoa ei suunnata häneen itseensä vaan hänen läheisiinsä.
Ira Hath, kaksosten ja Pinpinin äiti, pystyy näkemään tulevaisuuteen. Hän näkee näyissään että manthien kansan oikea kotimaa, Sirene, on jossakin muualla ja että heidän on lähdettävä etsimään sitä. Bowmanin empaattisuus ja herkkyys on lahja, joka asettaa hänet erityisasemaan. Vapauttaakseen perheensä ja kansansa hänen on opittava ymmärtämään kaikkia. Hän oppii puhumaan jopa eläinten kanssa ja hallitsemaan mieltään ja tahtoaan niin, että kykenee lopulta käymään tahtojen taisteluun vieraan maan johtajan kanssa. Kestrelin rohkeus ja tulinen temperamentti ja Bowmanin herkkyys yhdistyvät jälleen voimaksi, jonka avulla mahdotonkin on mahdollista.
Mikä erottaa Nicholsonin trilogian muista fantasiakirjoista? Lämmin huumori ja se että, pääosassa on kokonainen perhe, ei vain lapset. Lojaalisuus, yhteenkuuluvuus, kyky nauraa itselle ja muille, rakkaus ja toinen toisistaan välittäminen ovat Nicholsonin tarinan tärkeitä teemoja. Trilogian ensimmäinen osa on nimeltään Tuulen laulu (2002).
Arvosana kirjalle
William Nicholson
William Nicholsonin (s. 1948) isä oli trooppisiin tauteihin erikoistunut lääkäri, joka työskenteli Nigeriassa ja tapasi siellä tulevan vaimonsa. Siellä Nicholson myös vietti varhaislapsuutensa. Nicholson on opiskellut kirjallisuutta Cambridgessa, työskennellyt BBC:ssä, tehnyt dokumenttielokuvia ja kirjoittanut niin näytelmiä, elokuvakäsikirjoituksia kuin romaanejakin.
Linkkejä
Mari Viertola: Fantastisia vaellustarinoita. Turun sanomat 20.3.2005.
Kuva: Jerry Bauer.
Tuuli tulessa -trilogia
Sarja sisältää 3 pääteosta ja yhteensä teoksia 3 kpl.
Sarjalla ei ole virallista suomennettua nimeä.
Kirja-arviot & arvosanat
Kirja-arviot 344
Viestit 0
Pidin kirjasta hieman enemmän kuin trilogian ensimmäisestä osasta, koska juoni tuntui eheämmältä. Minua puhutteli myös ajatus kaikkien ymmärtämisestä ja suvaitsemisesta supervoimana, jolla voidaan saavuttaa hyvää! Tässäkin kirjassa koko perheen seuraaminen päähenkilöinä oli kiinnostavaa.
Kirja-arviot 11
Viestit 0
Tämän sarjan uusinta luvussa ensimmäisen osan jälkeen oli hiukan pettynyt olo. Se ei ollut yhtä hyvä kuin muistin. Mutta tätä lukiessa palautui mieleen miksi silloin aikoinaan pidin tästä sarjasta niin paljon. Oli kiinnostavaa lukea kaksosten, Kestrelin ja Bowmanin, suhteesta ja kuinka he kaipasivat toisiaan joutuessaan eroon toisistaan. Mutta kaikista mielenkiintoisin hahmo oli kuitenkin prinsessa Johdila eli Sisi, joka kehittyy kirjan aikana valtavasti. Alussa hän on vain turhamainen ja hiukan yksinkertainen tyttö, joka kirjan kuluessa nousee yhdeksi sen sankareista. Tämä kirja yllätti minut synkkyydellään. Ihmisiä tapettiin paljon esimerkiksi polttamalla heidät elävältä. Lisäksi edellisessä osassa hiukan yksinkertaisena, mutta hyväntahtoisena hahmona esitetty Mumpo innostuu manaxasta, julkisesta taistelusta, missä saatetaan taistella jopa kuolemaan asti. Onneksi vastapainona näille julmuuksille oli myös hiukan huumoria. Tämä oli kirja, jota ei malttanut laskea käsistään, kun koko ajan halusi tietää mitä seuraavaksi tapahtuu. Sitä ei muuttanut edes se, että välillä oli vähän tylsempiäkin kohtia.
Kirja-arviot 2
Viestit 0
Minusta Musta Torni on hyvä kirja aloittelen sitävielä, mutta olen mieltynyt siihen... Törmäsin vahingossa tuohon kirjaan kirjastossa ja se jotenkin vain tarttui käsiini.. Minua koskettaa kosvasti kaksosten (Kestrel ja Bowman) Heidän suhteensa ja heidän välinen siteensä. Minusta on hauskaa kuinka Kestrel "Kiroaa" päivän jolloin vielä joskus tapaisi heidän kotinsa tuhoajan, joka oli vanginnut hänen perheensä, ystävänsä ja kylänsä... Suosittelen tätä kirjaa kaikille jotka haluavat kokea mukavia seikkailuja, tämä kirja on yksi suosikeistani. Se tempaansa mukaansa heti ja tuntuu kuin eläisi kirjan mukana.