Houkutus

Ehkä hienoinen pettymys. Kuulemani hehkutuksen perusteella odotin jotain aivan erinomaista. Kirja oli kieltämättä hyvä, mutta ei täysin täyttänyt minun odotuksiani mahtavalta vampyyrikirjalta. Toivon todella, että kakkososa ja sarjan sitä seuraavat osat antaisivat enemmän - sitä jotain, mitä kunnon vampyyrikirjafani odottaa!

Aivan mahtava kirja! Koko sarja toi mukaansa tempaavan lukuelämyksen!

Tämä on semmoinen kirja sekä kirjasarja mihin ei ikinä kyllästy ja jota voisi lukea kokoajan uudestaan ja uudestaan kyllästymättä!!❤️

Luin tämän teininä, joka oli jo lukenut kaiken käsiinsä saamansa vampyyreista. Meyerin harlekiinivampyyrit saivat minut innostumaan kuin lapsi jouluaatosta ja ahmin tämän kirjan. Kirja on helppolukuinen ja sopivan jännittävä, totta kai romantiikkaa unohtamatta. Tykkäsin silloin ja pidän edelleen.

Tämä saaga jakaa ihmiset kyllä aivan kahtia: joko sitä rakastetaan aivan sydämen kyllyydestä eikä parempaa tarinaa ole tai tule koskaan olemaankaan tai sitten sarjaa vihataan ja haukutaan roskaksi. Mielestäni kirjoihin perustuvat elokuvat ovat pilanneet pahasti koko saagan maineen, mutta itse kirjoihin ei kannata suhtautua ainakaan aluksi kovin ennakkoluuloisesti. Kaikki ovat varmasti joskus kuulleet edes jotakin Twilightista ja jonkinlainen käsitys tarinasta ihmisillä on, mutta itse ymmärsin tarinaa paremmin vasta sen luettuani. 

Todellakin maineensa arvoinen kirja ja suosittelen lukemaan!

Se on sitä "parempaa yliluonnollista lässytysromaniikkaa". Ei niin imelä kuin olin pelännyt. Yleensä karttelen kaikkea 2000-luvun kirjallisuutta jota hehkutetaan liikaa, mutta kun nyt tuli koko sarja halvalla vastaan niin luin ihan omaksi huvikseni. Ymmärrän miks tämä on niin suosittu: se on se helppolukuisuus varmastikin. Lukeminen oli erittäin helppoa ja teksti ymmärrettävää, mutta jos nyt juone, hamojen ja idean puolesta puhutaan niin kysynpä vaan: miksei mikä tahansa muu vastaavanlainen kelvannut ihmiskunnalle? Ei tämä nyt sentään niin ylivoimaisen mahtava olut.

Ei ollut mitenkään yllättävä, koska olin elokuvan nähnyt, mutta ei tämä kuitenkaan sellainen ollut, että se ansaitsisi kaikki haukut, mitä tästä on sanottu.

Yhdyn tässä Varjolehteen, joka kertoi koko kirjan minunkin näkökulmastani. Pari vuotta sitten olisin ajatellut toisin, koska tarina oli silloin mielestäni hyvä ja luin muutkin osat yhteen putkeen, mutta enään ei vaan nappaa koko kirja. Ehkä se johtuu vanhenemisesta, ehkä jostain muusta, mutta Meyerin kirjoitusasu pilaa mielestäni koko kirjan, vaikka juoni on sinällään ihan ok, mutta ennalta arvattava.

Olisi pitänyt lukea koko Twilight-saaga paljon nuorempana ja silloin, kun se oli pinnalla. Nyt kaiken hehkutuksen jälkeen oli kauheat odotukset ja jouduin pettymään aika paljon. Juoni oli suhteellisen tylsä ja Edwardin jatkuva ihailu rasittavaa. Yritin pitää mielessä, että Houkutus on tavallaan paranormaalin nuortenkirjallisuuden kummitäti, josta sitten lähti valtava buumi vampyyri- ja ihmisusitarinoille, joita tietysti itsekin olen lukenut vaikka kuinka monta ennen tätä Houkutusta.

Epäluuloni sarjaa kohtaan olivat suuret, mutta jotenkin minut saatiin lukemaan tämäkin kirja. Luin kirjan hujauksessa ja olihan se ihan mukavaa ajanvietettä, vaikka ei se minua huikaissut niin kuin lupailtiin. Edwardista en perustanut paljoakaan, vaikka muut cullenit olivatkin mieleeni. Etenkin Carlisle ;)

NO kaikkihan täsät jo tietä kaiken eli eipä oikein mitään uuttaa santtava minullakaan ole. Bella on säälittävä ja naivi ja Edward on itse säälissä elävä hirviö, jippiii....

Äääh..en tiedä mitä tästä sanoisin. Kirja on ihan ookoo, mutta Edwardin ylisuojeleminen ärsyttää suunnattomasti, eikä Bellakaan mikään huippuhahmo ole. Bella ylisuurentelee kömpelyyttään ja huonouttaan kirjan alussa AIVAN liikaa. Jacob on hahmoista ainoa josta todella pidin, ja Jasper.

Ihan ok kirja, kuten koko sarjakin. Mutta loppujen lopuksi ehkä vähän mielikuvitukseton. Vähän inhottavakin, koko se Bellan ja Edwardin "millään muulla ei ole mitään väliä" -rakkaus...

Tykkäsin tosi paljon! En joskus pitänyt ollenkaan vampyyrijutuista mutta kyllähän nää twilightit menee :D Lukekaa ihmeessä, jos edes vähän kiinnostaa.

KAtsoin elokuvat ensin ja ajattelin että ei tämä Twilight kiinnosta minua. Samaan aikaan eräs luokkatoverini oli joutunut Twilight-villitykseen, joka herätti kiinnostuksen kirjoja kohtaan. Kirjojen tarina on hyvä ja mielenkiintoinen, mutta Stephenie Meyer näkemys vampyyreistä laimentaa hyvää tarinaa. Glitter-vampyyrit eivät oikein nappaa, kun on lukenut paljon salamyhkäisistä yöllä elävistä yliluonnallisen lumoavista olennoista.

Voi ei! Muistan kuinka fanitin tätä joskus, niinkun elokuviakin... nostalgista :)

Kirja oli yhtä hyvä kuin elokuvakin! Rakastan Twilight sarjaa! Olin aika nuori lukiessani tämän mutta myöhemmin luin sen uudestaan! Rakastan tätä valtavasti <3!Vain yksi asia häiritsi minua: Se että Bella jankutti kokoajan : ah, Edward on niin täydellinen! Mutta pidin silti kirjasta paljon! Pidin tosi paljon Mayerin kirjoitustyylistä ! Ja Jacob on ykkönen <3! Sookie Starkhouse on hyvin samatyylinen sarja, enkä pidä siitä että toisten ideoita matkitaan! Muta pysyn silti tämän kannalla <3! Suosittelen kaikille mahdollisille vampyyri-faneille (Kuten minä) :)

Kun luin kirjan ekan kerran, tavallaan tykkäsin siitä. Se oli (siihen aikaan vielä) omaperänen ja erilainen. Hassu ajatella nykyään, kun vamppyyriromansseja tunkee joka kulman takaa. Kannattaa kuitenkin lukea.

Olen nähnyt elokuvat ensin ja pelkäsin etukäteen että mielikuvat näyttelijöistä pilaavat lukukokemuksen. Näin ei onneksi käynyt, tykkäsin!

Minulla oli erittäin paljon odotuksia kirjalle ja tein paljon töitä, että äitini antaisi minun lukea sen (silloin olin paljon nuorempi). Houkutus ei kuitenkaan täyttänyt kaikkia odotuksiani. Olihan se silti ihan hyvä ja viihdyttävä kirja, mutta jotain jäin kaipaamaan. Toisen osan luin kyllä, mutta kolmannen kohdalla innostus lopahti, ja jätin sen kesken, mikä on minun kohdallani hyvin harvinaista.

Kirja oli mukavaa pikaluettavaa, mutta jälkeen tullut elokuva pilasi kirjan mielikuvilla Stewartista :D Itse kirja oli mukaansa tempaava, ja sitä oli pakko lukea eteenpäin... Juoni oli nopeast etenevä, ja jännittävä. ALussa toki oli aika paljon kliseistä rakkaustarinaa, mutta olihan sekin ihan viihdyttävää :)

Houkutus on elokuvista paras, muut ovat aika ympäripyöreitä ja kuraa. Tosin Aamunkoit nostavat rimaa hieman. MUTTA twilightit ovat kirjoina uskomattomia. Kannattaa ehdottomasti lukea mielummin kirjoina ja katsoa sitten elokuvina. Kirjoissa pääsee hahmoihin paljon paremmin käsiksi ja tarinakin avautuu ihan uudella tavalla mieleen. Juoni on kestävä ja koko kirjan läpi kantava, samoin henkilöt. Pidän paljon Stephenien tavasta kirjoittaa. Houkutus oli yksi ensimmäisiä pitkiä fantasiakirjoja mitä luin ja olen kyllä kiitollinen etten jättänyt lukematta. Suosittelen niin lämpimästi kaikille vampyriien ystäville kuin vain voi.

Hyvä kirja! Ihana romanttinen vampyyri tarina.. Luulen että se on myös suosituin. Elokuva on no hieman kirjaa huonompi mutta noinhan se yleensä on. Suosittelen lukemaan, jos pidät vampyyreistä, romantiikasta ja hieman myös väkivallasta.. Hehe

Rehellisesti sanottuna kirja oli sivulle 300 asti pelkkää "ah Edward on niin ihanaa" mutta sata viimeistä sivua olivat todella vauhdikasta ja jännittävää luettavaa. Vaikka tarina Bellan ja Edwardin rakkaussuhteesta onkin kliseinen ja ennalta-arvattava, se on silti hyvin koskettava ja kaunis. Pidin kirjasta todella paljon ja aion lukea koko sarjan.

Sain kirjan lahjaksi ja se oli kauan lukematta. Katsoin ensin elokuvan ja pitihän se kirjakin sitten lukea. Hyvä kirja oli, vaikka parantamisen varaakin kyllä löytyi.

Henkilökohtainen arvosteluni: Houkutus -kirja on juoneltaan LIIAN samanlainen Luukaupunki -kirjan kanssa. Sen vuoksi en näe kirjaa merkittävänä kirjana, sillä tavallaan se ei tuo mitään uutta. Se ei käsittele erikoista tai ennennäkemätöntä aihetta eikä ota yhteiskunnalista kantaa tai tuo esille uutta ihmismielen ominaisuutta. Kirjaa suosittelen niille, jotka haluavat uppoutua harlekiini tyyppisiin kirjoihin. Kirja saa pisteitä, sillä ihmeen kaupalla se on saanut maailmanluokan suosion.

Luin tämän kirjan ensimmäisen kerran ollessani 12 ja silloin kirja lumosi minut täysin. Rakastuin tekstin kuvailuun ja omanlaiseen huumoriin, jota kirjassa oli. Tarina on totta kai erittäin kliseinen, ennalta-arvattava ja ajoittain todella tylsä, mutta silti se on mielestäni yllättävän hyvä veto Meyerin ensimmäiseksi romaaniksi. Ainoa todella kirjan pilaava piirre oli Bella, joka on hahmona pitkälti täysin epäonnistunut, naiivi ja idioottimainen höntti, jonka perässä jostain syystä ihan kaikki juoksevat. Eikö nykyään voida kirjoittaa tytölle yhtä poikaystävää/ihailijaa ja jättää sitä siihen? Miksi kaikkien poikien pitää riutua rakkaudesta ah niin ihanaa sankaritarta kohtaan? Ärsyttävää! Sarjan ylipäätään pilasi elokuvat. Tässä ensimmäisessä osassa oli edes vähän eloa, mutta elokuvien (tai no, lähinnä Bellan näyttelijän ja surkean ohjaajan) takia Meyerin ote katosi. Sarjan loput osat ajavat kerta toisensa jälkeen päin seinää, saaden lukijan toivomaan nopeaa kuolemaa.

Luin tämän jonkin verran aiemmin ennen kuin leffa teki sarjasta hitin. Pidin kirjasta silloin todella paljon ja luin sen melkein yhdeltä istumalta. Vasta myöhemmin kuitenkin aloin ajattelemaan miten lapsellinen, ennalta-arvattava ja huonosti kirjoitettu kirja tämä on. Bella ihkuttaa Edwardia tuon tuosta ja on olevinaan niin tavallista tyttöä vaikka hänellä on erityiskyky jota kellään muulla ei ole. Hän on olevinaan kömpelö ja sen on kai tarkoitus tehdä hänestä söpö. Ei mielestäni kovinkaan onnistunut valinta. Kimaltelevat vegevampyyrit olivat mielestäni huono valinta kirjailijalta. Jos kerran vampyyreja pitää pistää niin mielestäni niistä pitäisi tehdä aitoja, ei mitään marmorinukkeja. Kirja on kuitenkin parempi kuin elokuva, jonka Pattinson ja Stewart pilasivat roolisuorituksillaan. Valitettavasti. Kirja on kuitenkin ihan viihdyttävää luettavaa, jos sellaisesta tykkää.

Päätin lukea Houkutuksen, sillä kaikkihan tästä touhottavat: kuinka hyvä, tai huono tämä on. Itse en päätynyt oikein kumpaankaan vaihtoehtoon. Tämän voisi luokitella "normaaliksi" kirjaksi. Ehkä kolmen tähden kirja, ehkä hiukan huonompi tai parempi. Tämän voisi ehkä parhaiten luokitella viihteeksi. Hahmot eivät olleet kiinnostavia, aika mitään sanomattomia ihmisiä. Niinhän tämä kirjakin kokonaisuudessaan on: mitään sanomaton viihdepläjäys, jota ei voi ottaa kovin tosissaan. Tätä kirjaa voisi verrata hyvänpäivän tutuksi. Sellaisen luokse hakeutuu silloin kun tuntuu, ja sen kanssa ei ryhdy mihinkään vakavampaan ystävyyssuhteeseen. Ainakin minulle tämä kirja on hyvänpäivän tuttu, ja uskon, että monelle muullekkin.

Nuortenkirjoja ja nuorten fantasiaa on monenlaisia kirjoja. Tämä ei kuuluu niihin hyviin, vaikkei kirja ollutkaan niin huono kuin mitä se olisi voinut olla. Luin kirjan ymmärtääkseni, että mistä ilmiössä on kyse. En ole siis yleensä kiinnostunut vampyyreista ja muista paranormaaleista jutuista. Viihdettä ja kevyttä romantiikkaa löytyy yleensä aikuisten puolelta parempilaatuisena kuin nuortenkirjoista. Tässä kirjassa oli kunnon siirappista teiniromantiikkaa, joka tuotti itselleni lähinnä ärsytysreaktioita kirjan edetessä. Vaikken tästä innostunutkaan kauheasti, niin jatko-osat tulee varmaan luettua, jos tarina kehittyy niissä paremmaksi (vähän kyllä epäilen).

Aivan ihana!!! Ihan paras kirja sarja. Voisin lukea sen uudelleen ja uudelleen.

Luin kirjan ensimmäisen kerran 6. luokkalaisena ja rakastuin siihen heti. Jostakin kuulin jonkun kritisoivan kirjaa, ja katsoin sitä uusin silmin. Huomasin kirjan olevan huono, juonen ennalta-arvattava ja hahmojen pinnallisia. Bellan "ah, Edward on niin täydellinen, miksi en minäkin" voivottelu käy todella hermoille. Kirja saattaa kiinostaa ala-astelaisia tyttöjä jotka eivät tiedä paremmasta, mutta Harry Potteriin tätä fiaskoa ei voi verrata

Twilight on paras sarja jota olen lukenu.Houkutus on mun mielestä paras sarjan kirjaista, koska siinä on jännitystä ja samalla kiva.

En voi muuta sanoa kuin että rakastan! Kirja on niin hätkähdyttävän kaunis kertomus Bellan ja Edwardin rakkaustarinasta, eikä mikään vedä vertoja tälle! Olen aina inhonnut rakkaustarinoita, mutta tämä on jotenkin niin valtavan ihastuttava. Eikä pelkästään se kirjan kertomus, vaan kieli ja se aistillisuus mikä Bellan ja Edwardin välillä vallitsee! Tiesin sen jo ensimmäisen kerran sarjan lukiessani että toista tälläistä ei tule, kirja ja koko sarja on sen verran ainutlaatuinen! Elokuvasta en edes mainitse, itku tuli kun katsoi; sen verran pahaa raiskausta kirjaa kohtaan. Edwardista annetaan aivan erilainen kuva kuin kirjassa ja kohtaukset kuvataan päin p:tä. Tämä ensimmäinen osa on ehdoton lemppari koko sarjasta; se on Bellan ja Edwardin rakkaustarina puhtaimmillaan. Jacob ei sotke sitä. Seuraavaksi paras on ehdottomasti neljäs kirja siitä alkaen kun Bella ja Edward menevät naimisiin! Ehdottomasti jokaisen, joka on kiinnostunut fantasiasta täytyy lukea tämä! Itse olen lukenut jo pelkästään tämän ensimmäisen kirjan 9 kertaa ja joka kerta se saa minut aina yhtä hurmioon! Harmi kun sarja loppui, olisi ollut hauska saada tietää minkälaista elämää he kaikki loppujen lopuksi viettävät ja minkälaiseksi Bellan ja Edwardin lapsi kasvaa ja kukistavatko he Volturit. Toivoa sopii että kirjalija innostuu vielä tekemään lisää kirjoja tästä sarjasta. =)

Hyvä kirja, kuvaa hienosti Bellan ja Edwardin rakastumista, ah <3

Itse asiassa luin kirjan kunnolla vasta tänä kesänä. Olin aikaisemmin jättänyt sen kokonaan kesken, sillä minusta se oli tylsä. Kun luin sen uudelleen, kunnolla ja ajatuksen kanssa, ajattelin: 'herranpieksut!'. Kirja on miljoona kertaa parempi kuin elokuva, sillä kirjassa en saa epämiellyttävää kuvaa Edwardista, sillä päässäni hän ei todellakaan ole Robert Pattinson. Rakkaustarinakin on ihan loistava, sillä se ei ollut liian siirappinen vaan ihan sopivan imelä, ei tullut reikiä hampaisiin.

En edes tiennyt koko sarjasta kun heräteostoksena ostin Houkutus-leffan. Tottakai piti sitten haalia kirjat kun sai tietää enemmän kyseisestä saagasta. Meyerin kirjoitustyyli on paljon kuvailevaa ja mielenkiintoista. Hahmoista on saatu niin omanlaisia ja aitoja omalla tavallaan. Rakastuin heti Cullenien perheeseen.

Kirja oli hyvin onnistunut. Pidin Bellan ja Edwardin rakkaustarinasta, romantikko kun olen. Meyer on onnistunut hyvin luomaan moniulotteisen kirjan, joka viihdyttää kaikenlaisia ihmisiä. Pidin myös lopusta, koska siinä oli oikein kunnon taistelukohtaus joita ei valitettavasti muissa Twilight kirjoissa ole. Kokonaisuutena hyvä kirja.

Kirja tuntui kuin teinin kirjoittamalta kaikkine romanttisine siirappeineen ja kovin tyhjine hahmoineen. Kirjakieli (luin englanniksi) oli todella tönkköä ja kaipaisi pientä äidinkielen opettajan käsittelyä. Puolet kohtauksista tuntuivat kauhean epätodelliselta ja aiheuttivat kauheaa myötähäpeää ja naureskelua, ja vampyyrien suurena fanina en voinut sietää kirjailijan päätöstä tehdä vampyyreista auringossa kimaltelevia keijuja. Ihmisenä taas en pitänyt Bellan tonttumaisesta olemuksesta ja aivottomasta Edwardin palvonnasta. Kaiken kaikkiaan hirveä pettymys, ja suorastaan surettaa että ihmiset palvovat tätä kirjasarjaa kauhean hyvänäkin kun maailma on tulvillaan parempaa luettavaa. Ja suorastaan itkettää että Stephenie Meyer on tällä sivustolla hujahtanut J.R.R. Tolkienin, J.K. Rowlingin ja Terry Pratchettin ohitse. Tämä kirja lähti divariin samantien kun sain sen luettua.

Itsessäni kirja herätti hyvin ristiriitaisia tunteita. Päällimmäiseni on ihastus tätä mahtavaa teosta kohtaan, mutta tarkemmin ajateltuna en voi olla moittimasta sekä itseäni että kirjaa. Adjektiiveja ei todellakaan vaihdeltu paljoa, mutta (vaikka perfektionisti olenkin) itse en siitä lainkaan häiriintynyt. Luin kirjan kahdessa päivässä, siinä välissä luin lähes koko yön. Toisin sanottuna, täydellisen koukuttava ja lukuinnostuksen herättävä teos. Juoni oli ihanan nykyaikainen ja moderni, mutta samalla mielestäni hieman kliseinenkin. Edward ja Bella jäivät molemmat jotenkin salaperäisiksi ja yksipuolisen oloisiksi, vaikkakin toki pidin molemmista. Kirjoitus oli ihanan kevyttä ja helppoa luettavaa, eikä niin raskasta ja monimutkaista kuin useimmissa opuksissa. Elin koko ajan mukana juonessa ja uppouduin täydellisesti kirjaan. Suosittelen ehdottomasti, vaikka lukukokemukseksi en tätä sinänsä voi helppouden takia sanoakaan.

Kun aloin lukea tätä kirjaa, meinasin lopettaa lukemisen jo parikymmentä sivua luettuani. Bella ei henkilönä kuulostanut mitenkään mielenkiintoiselta ja minua ärsytti kaikki Bellan huonot puolet. Jatkoin kuitenkin lukemista; ehkä se johtui periaatteestani lukea kaikki aloittamani kirjat loppuun tai siitä, että olin nähnyt elokuvan mistä olin pitänyt. Nyt Houkutuksen jo aikapäiviä lukeneena minua järkyttää ajatuskin siitä, että niin upea kirja olisi jäänyt kesken. Eniten pidin varmaankin kirjassa henkilöistä. Vaikka Bella on kömpelö ja hiljainen hänestä paljastui kirjan myötä niin paljon uutta, että hän on varmasti mielenkiintoisimpia henkilöitä koko kirjassa. Bellasta ajattelee ensin, että hän on todella heikko, mutta hän on ainakin henkisesti todella vahva. Pidin paljon myös Culleneitten kuvailusta(ketä häiritsee adjektiivien puute, kun henkilöitä voi kuvata näin paljon paremmin ilman niitä), puhtaasti mielipide:) Kirjan juoni ja tapahtumat olivat hyvin kerrottu, minun täytyy myöntää, että olen aina inhonnut romantiikkakirjallisuutta, tämä kirja oli kuitenkin paljon parempi kuin suurin osa aiemmin lukemistani kirjoista;) jopa tapahtuma paikka oli upea, vaikka itsekin inhoan sadetta ja kylmää. Tätä kirjaa ei kannata jättää lukematta(varsinkaan ennakkoluulojen takia)!

Kirja oli aivan älyttömän hyvä. Edward on salaperäinen ja täydellinen hahmo. Voisin niin samaistua Bellaan. Haluaisin olla Bella! Välillä kyllä Edwardin ylistys meni hiukan yli ja imeläksi, mutta muuten kirja on mahtava. Vaikkakaan kirja ei mikään toimintapläjäys ole, niin silti Bellan ja Edwardin suhteen kehittymistä on mukavaa lukea :)

Näin tämän kirjan ensimmäisen kerran kirjakaupassa noin vuosi sitten, luin takakannen enkä kiinnostunut, luulin sen olevan samaa surkeaa vampyyri hössöstystä kuin niin moni muukin. Kuitenkin sain houkutuksen joululahjaksi ja aloin lukemaa sitä kaikista ennakkoluuloistani huolimatta, onneksi. Jäin todella koukkuun heti parin ensimmäisen kappaleen jälkeen ja luin kirjan kerralla. Mielestäni houkutus on paras kirja mitä olen koskaan lukenut, ja yllätyin miten vampyyri aiheinen kirja voi olla niinkin ihana. Nyt olen lukenut houkutuksen neljä kertaa, enkä kyllästy millään. Elokuvasta en pitänyt niin paljoa kuin kirjasta, koska siihen ei oltu saatu samoja tunteita mitä tulee esille kirjasta, niinkun ei elokuviin yleensäkkään. Houkutus- sarja on tapojeni vastaisesti tullut ostettua omaksi kokonaan. Suosittelen lukemaan, vaikka ei niin kamalasti pitäisikään teinirakkausfantasiadraama-kirjoista.

Kirja ei ollut pettymys. Valitettavasti odotin kirjalta tyhjiä henkilöhahmoja ja juonettomuutta. Päähenkilö oli ärsyttävyydessään huikea ja päähenkilön rakastettu oli pelottavuudessaan ärsyttävä. Kirjailija kirjoitti sujuvaa kieltä, joten tuskaa lukeminen ei onneksi ollut. Valitettavasti juoni käynnistyy toivottavasti jossain jatko-osissa, ja hahmot kehittävät itselleen persoonallisuudet luultavasti vasta elokuvaversiossa. Ymmärrän kirjojen saaman suosion, vampyyrit joissa ei ole mitään pelottavaa ovat juuri sitä mitä esipuberteettinen teinityttö tarvitsee päiväunelmiinsa.

Aloitin lukemisen täysin välinpitämättömänä; leffa on nähty, kirjoista kuullut pelkkää hyvää. Kirjan sain 500 sivusta huolimatta luettua alle kahdessa päivässä, osaksi siksi että kirja kiinnosti paljon, osaksi koska kirjan kieli oli yllättävän helppolukuista. Kirjassa vallitsi hyvä ilmapiiri. Yksi harvoista ärsytyksen kohteista oli Edwardin jatkuvat mielialamuutokset, joista sai lukea joka toisessa lauseessa. Ja vielä kaikki ne samat kuvaukset, kaikki samat sanat ja termit joita kirjailija näissä kohdissa käytti; Ensin Edward hymyili, sitten kuulosti purevan ivalliselta, sitten hän rähjäsi, yhtäkkiä nauroikin raikuvasti, ja lopulta kiristeli leukaperiään. Ja heti perään sama rumba. Rasittavaa lukea, muttei sentään täysin pilannut kirjan tunnelmaa. Erittäin hyvä puoli oli se, että kuvittelin - rakkaustarinaksi kun luokittelevat - tämän(kin) olevan ylenpalttista lässynlässyä - onnekseni olin totisesti väärässä. Kirja oli täysin erilainen, omaa luokkaansa. Siinä oli haikeita kohtauksia Edwardin ja Bellan välillä. Yksi suosikeistani on, kun Edward viettää koko yön Bellan kanssa (pokkariversiossaa s. 304 ->). Silloin he todella opettelevat tuntemaan toisiaan, kokeilivat uusia asioita. Koko kohtaus oli herkkä. Nyt, luettuani kirjan ja katsellessani sen kantta, mietin, että omassa luokassaan kirja on hurmaava teos, mutta - vedoten neljään tähteen viidestä - muitakin vähintään yhtä hyviä löytyy.

Huolimatta siitä, etten pitänyt elokuvasta enkä innostunut kirjan lukijoiden luomasta hälystä, jossa mielipide oli joko ”Edward Cullen on ihana” tai ”Edward Cullen hehkuttajineen ja ihkuttajineen ovat ärsyttäviä”, luin kirjan ja pyrin samalla olemaan mahdollisimman ennakkoluuloton, vaikka kirjasta kuten elokuvastakin kuuli paljon mielipiteitä laidasta laitaan. Mutta eikö itse asiassa hyvä kirja ole sellainen, joka herättää tunteita? Sitä tämä kirja on ehdottomasti tehnyt, herättänyt kaikissa ihmisissä erilaisia tunteita ja sillä tavalla vaikuttanut lukijoihinsa. Tosin, kirjan lukijoiden välille selvästi kehkeytynyt kiista siitä, onko Edward Cullen ihana vai ei, ei ainakaan ole mikään houkutin uusille lukijoille. En nostanut odotuksiani varmuuden vuoksi kovin korkealle tästä kirjasta ja sainkin huomata lukukokemuksen olleen oikein viihdyttävä ja mukava. Mielelläni tartun jatko-osiin, kunhan vain saan ne käsiini, sillä kirja kyllä ansaitsee kehuja, vaikka tiukka kritiikki onkin aina välttämätöntä ja hyödyllistä. Jos haluaa lukea romantiikkaa ja vampyyrikirjallisuutta, tässä olisi siitä malliesimerkki. Bellan ja Edwardin romanttisten hetkien kuvailu oli todenmukaista ja tunnepitoista, joka kyllä vaikutti minuun erittäin positiivisesti. Bellaan oli myös hyvin helppo samaistua ja olenkin kuullut sellaisia tulkintoja kirjasta, että lukijan on tarkoitus samaistua Bellaan (ensisijaisesti tytöille tarkoitettu kirja), jolloin Edward on sitten se unelmien poikaystävä. Ihan osuva tulkinta, mutta eiköhän kaikissa kirjoissa lukija yritä eläytyä ja samaistua päähenkilöön? Ei kyseisen tulkinnan tarvitse olla välttämättä negatiivinen, sillä kaava kyllä toimii erittäin hyvin, kuten internetissä saa kummasti huomata. Pieni jännitys kirjan loppupuolella on hyvä loppuhuipennus kirjalle. Liikaa jännitystä tai toimintaa ei mielestäni saa romantiikkakirjassa olla, vaikken tätä tyylilajia paljon luekaan ehkä juuri äskeisen huomautukseni takia. Toimettomuudesta huolimatta lukija saa tarpeeksi pohdiskeltavaa Edwardin ja Bellan suhteen kehittymisestä, jolloin liika toiminnan ahtaminen tekstin sekaan olisi vain rasittavaa. Tai kuka tietää, ehkä se voisi toimiakin, mutta itse olen saanut kirjasta sen kuvan, että sen tuleekin olla herkkä ja tunnepitoinen.

Houkutus oli positiivinen yllätys. Sisareni lempikirjana en nimittäin odottanut siltä paljoa, oletin tarinan olevan varsin tylsä ja tyypillinen. No, kirja on ällöttävän imelä ja yltiöpäisen romanttinen (en lue kyseisillä adjektiiveillä kuvailtavaa kirjallisuutta mitenkään yleisesti), mutta kirjailija on onnistunut kääntämään kaikki vampyyri- ja romantiikkakirjallisuuden kliseet hyödykseen. Lukeminen on joutuisaa ja luinkin kirjan yhdessä päivässä junamatkalla Oulusta Helsinkiin. Ikäväkseni voin sanoa pitäneeni kirjasta... Arvosana: 9

Mä otan kantaa toho edelliseen. Mä oon ihan erimieltä sun kanssa!! Mua suoraan sanottua ottaa päähän tommone! Mitä väliä vaikka siellä ei kuvattu henkilöitä?? Saa ite kuvitella ne semmoseksi ku haluaa!! Sitäpaitsi eikä se oo tarina tärkein? Ok, tietenki ihmisillä on omat mielipiteet ja oma ajatusmaailma ja sä näköjään pyörit ihan omissa. Pikku vinkki: ensikerralla ku luet kirjaa älä mieti jotain äidinkieltä ja adjektiiveja, vaan nauti kirjan tarinasta ja anna mielikuvituksesi laukata!!

Houkutus on yksi niistä kirjoista, jotka hankin omaan hyllyyni. Tätä kirjaa luin läksyjen lomassakin. Se oli niin upea, että huhhuh. Nyt voin tarkastella sitä tosin vähän järkevämmin. Vaikka kirja onkin hyvä, Bellan jatkuva jankutus Edwardin täydellisyydestä ja omasta tonttumaisuudesta on hiukan häiritsevää näin jälkikäteen ajatellen. Mutta kirjassa ei sentään tarvitse ajatella juurikaan, joten se on hyvää löhölomalukemsta. Ei silti, Houkutus on kyllä kirja fantasiaromantikoille. Ja kyllä minäkin sen varmaan uudestaan luen. arvosana 9

Luin tämän kirjan ystävien hehkutuksen takia mutta petyin hienoisesti. On totta että kirja pitää otteessaan ja Edward oli mielenkiintoinen hahmo: välillä oli kuin hän olisi vihannut Bellaa ja toisinaan hän oli oikein kiltti ja mukava. Kiinnostus kuitenkin lopahti kun kirjassa kerrottiin miksi hän oli sellainen. Ja jotenkin se että Edwardkin rakastui Bellaan niin helposti tuntui omituiselta. Pakko kuitenkin myöntää että kirja oli hyvää "ei tarvitse ajatella"-luettavaa.

Olen pahoillani, jos tämä arvostelu on mielestänne pelkkää tyhjää hehkutusta, mutta pidän OIKEASTI kirjaa yhtenä maailman parhaista kaunokirjallisista teoksista. Mielestäni kirjassa oli monta hyvää puolta. Oikeastaan huonoja puolia oli lähes mahdotonta edes miettiä, kirja näet tempaisi mukaansa heti ensi metreillä. No, takaisin hyviin puoliin. Ensinnäkin kirjan henkilöt ovat todella toden tuntuisia, ja heillä kaikilla on selvä persoonallisuus. Lisäksi hän on jollain ihmeen keinolla (jotkut epäilevät jopa keijupölyn käyttöä) saanut varsinkin vampyyreistä salaperäisen tenhoavia ja kauniita olentoja. Myös kirjan juoni on mukavan mutkikas ja raikas. Siinä on sopivasti jännitystä ja juonenkäänteitä, unohtamatta silti kirjan punaista lankaa, romanssia kahden päähenkilön välillä. Tietystikin se, että pidän kirjasta niin kovasti saattaa johtua omista makumieltymyksistäni, ja siitä, että olen romantiikannälän runtelema teini-ikäinen kakara, mutta on aina hauskempaa kuvitella törmänneensä vuosisadan mestariteokseen.

(Voi olla, että olen vielä kirjan huumassa ja arvostelen hieman yläkanttiin, sillä sain juuri vasta luettua sen loppuun.) Kirja oli mielestäni omalla tavallaan hauska ja kutkuttavan romanttinen. Henkilöt oli mieleisiäni ja päähenkilöön oli helppo samaistua. Juoni eteni tahdikkaasti, sen pahemmin paikalleen pysähtymättä, joka takasi kyllästymättömyyden. Kuvailu oli kuitenkin usein itseään toistavaa, mikä pisti hieman häiritsemään. Sain kirjailijasta hieman ammattitaidottoman kuvan juuri toistojen takia, kuten edellä taidettiinkin mainita siitä, kuinka Bella jaksoi koko ajan hehkuttaa Edwardin täydellisyyttä ja omaa kömpelyyttään ja vieläpä varsin köyhillä sanavarannoilla. Olisi tullut vähemmälläkin jankutuksella perille. Kirja oli kuitenkin melkein samalta istunnolta luettava ja kovin kiehtova. Ehdottomasti parhaimpia vampyyrikirjoja joita olen lukenut! Jatko-osat eivät varmasti jää lukematta.

Pidin kirjasta kyllä kovasti ja mielestäni se oli hyvä että Meyer käytti mielikuvitusta luodessaan vampyyrin eikä käyttänyt samaa muottia kuin suurin osa kirjailijoista. Sana varastosta olen samaa mieltä Varjolehden kanssa. Kirjassa oli valitettavasti hieman tylsähköjä kohtia joissa kerrottiin paljon Culleneitten ym. perheiden elämästä mutta ne oli kerrottu hyvin niin että ne luki mielellään ensimmäisellä kerralla mutta jatkossa käy helposti niin ettää hyppää niitten kohtien yli. Henkilöitteen tunteita on kuvattu hyvin ja aidosti. esim. Tässä tapauksessa R.L Stine joka kirjoittaa paria kauhu sarjaa ei ole hyvä. Mutta Meyer on! Olen koukussa kirjaan ja se siitä! ;D

Olen lukenut kirjan jo kaksi kertaa ja nyt aloitin kolmatta kertaa. Se on niin mukaansa tempaava ja kun on päässyt alkuun on vaikeaa laskea kirja hetkeksikään käsistä. Aina kun luen kohdan jossa Edward näyttäytyy Bellalle auringos henkeni salpautuu. Pystyn kyvittelemaan itseni täydellisesti Bellan sijaan. Elän täysin mukana kirjan käänteissä sitä lukiessa. Aivan täydellinen!

(Tämä arvostelu varmaankin äänestetään lyttyyn, koska aion nyt moitiskella monen lempikirjaa. Puolustuksekseni sanon: eläköön sananvapaus!) Suoraan sanottuna kirja oli aikamoista höttöä ja lokeroin sen auttamattakin samaan kategoriaan Da Vinci -koodin kanssa: viihdyttäviin kirjoihin, joiden suosio perustuu sietämättömään helppouteen. Kieli on niin arkisempaa kuin Kodin kuvalehdessä ja henkilöt muutamalla piirteellä luonnosteltuja ja keskenään vahvasti kontrastisia. Kirjailija pitää lukijaansa kädestä koko teoksen ajan, ettei tämä vahingossakan hämmentyisi, yllättyisi tai alkaisi tulkita omiaan. Kaikki tulee valmiina siistissä ja tietylle kohderyhmälle, tässä tapauksessa teinitytöille, suunnitellussa paketissa. Tylsääkö? Vai nerokastako? Makuasia. Kirja kosiskelee niin kuluneella kauhuromantiikalla, että jouduin punnitsemaan tarkkaan, kehtaanko lukea teosta ollenkaan. Vampyyripoikaystävä on yleinen päiväuni, ja olihan kirjassa muistettu luetteloida kaikki muutkin nuorisofantasiat koulutanssiaisista ja uudesta autosta lähtien. Reippaan tapahtumatahdin ansiosta pitkästymään ei kuitenkaan onneksi ehdi. Paljon enemmän minua nakersi Meyerin surkea sanavarasto. Laskekaapa huviksenne kuinka monta adjektiivia häneltä heltiää kutakin henkilöä kohti. (vastaus: 2-3)Lisäksi toistoa ja muutakin redundanssia on kahmaloittain. Se tekee kyllä lukemisesta vaivatonta ja dialogeista luontevia, mutta jättää kököhkön ja mustavalkoisen jälkimaun. Pelkään pahoin kasvaneeni ohi tämän kirjan kohderyhmästä, mutta "aivot narikkaan" -joululomalukemiseksi se sopi kyllä hyvin. Lisäpisteitä ropisee kauniista kannesta ja siitä, ettei kirjan vampyyreitä sentään kuvattu verenhimoisiksi gooteiksi.

Miten mukava kirja. ^^ Minä olin kieltämättä hiukan kyynisellä tuulella tämän suhteen, idea kuulosti hyvältä, mutta jostain syystä lukeminen ei vain innostanut, ennen kuin eräs ystäväni suorastaan tökkäsi tämän käteeni ja käski lukea. :) En ole enää niin skeptinen sarjan suhteen luettuani putkeen sekä Houkutuksen että Uudenkuun. Kunhan ottaa huomioon, että sarja on nuortenkirjallisuutta, ei aikuisten. Ja plussaa vielä siitäkin, että tälläiset helppolukuiset, ei tarivtse ajatella - kirjat ovat mainioita kahdessa jutussa: 1) voi heittää aivot narikkaan ja rentoutua 2) ne houkuttelevat uusia ihmisiä kirjojen pariin, koska niihin on helppo samaistua, ja varsinkon tälläinen suosittu fantasiakirja, jossa on vampyyreitä vetoaa varmasti moniin vähemmän lukeviin. Se on hienoa, että ihmiset innostuvat lukemaan (ja vielä fantasiaa!). Henkilöistä voisi näin yleisesti sanoa niiden onnistuneen mainiosti. Kaikilla on oma persoonallisuutensa, joka korostuu tietyissä tilanteissa. Bella on tarkoituksellisesti hyvin kömpelö ja ujo, mutta ei se ainakaan minua kovasti häirinnyt, kuten ei myöskään se, miten Edwardia kehuttiin koko ajan. Tuleepahan leffan tekijöille enemmän paineita Edwardin (ja Bellankin) esittäjän ulkonäön suhteen. En ota kantaa Robert Pattinsonin valintaan, herra kun näyttää olevan muuntautumiskykyinen. :) Mutta asiaan. Kirjana houkutus on (omassa lajissaan) erinomainen, ja kaikki palkinnot ja listasijoitukset ovat täysin ansaittuja. Joku on josku sanonut, että kirjat menettävät osan kun ne käännetään, mutta jos tässä tapauksessa on käynyt niin, voin vain haaveilla, kuinka ihana olisi lukea houkutus alkuperäiskielellä. Tämä kirja osaa lumota ja vetää mukanaan maailmaansa. Ehdotonta nykyaikaisten nuorille suunnattua vampyyritarinoiden aatelia. (Ja helppo on tuokin sanoa, koska tarjonta on tunnetusti suuri. ;) )

Tarina oli yksinkertaisesti ihana! Vaikka mitään niin ihmeellistä ei tapahtunutkaan, lukiessa oli kuitenkin koko ajan sellainen kutkuttava olo! Oli vaikea pitää naama peruslukemilla lukiessani tätä junassa.Ensimmäisellä lukukerralla en löytänyt erityisesti moittimista, kirja vei täysin mukanaan. Toisella lukukerralla pystyin olemaan jo kriittinen. Kirjailija menee kieltämättä liiallisuuksiin korotaessaan jatkuvasti Edwardin ihanuutta ja komeautta ja sitä kuinka Bella onkaan niin kömpelö ja ujo. Häiritsee melkoisesti.