5. aalto (5. aalto #1) - Rick Yancey7

Kirja-arvio :: 5. aalto

Kirjoittanut Fade

Jaahas, että tällainen kirja tällä kertaa. Kun nappasin tämän kirjastosta mukaani, en edes jaksanut lukaista takakantta - kansi oli sen verran kiinnostavaa ja tylsyys oli iskenyt juuri siinä kohtaa. Kotiin päästyäni sitten aloin ihmetellä, että miksi ihmeessä menin lainaamaan tällaisen kirjan?! Vaikka takakansi saikin kiinnostuksen ihan suhtkoht hyvin heräämään, ei tämän tapaiset scifi kirjat ole ehkä ihan niitä minulle tarkoitettuja.. Päätin kuitenkin sitten avata kirjan kun olin sen kerran kirjastosta asti raahannut kotiin - huimat 400metriä. Alku tuntui hieman epäselvältä, sillä minulla ainakin meni hetki tajuta että kuka puhuu ja mistä. Kun sitten pääsin itse kertojasta selville, kirjaan itseensä oli jo paljon helpompi keskittyä ja se muuttui paljon helpommaksi ymmärtää. Tähän ymmärtämiseen kuitenkin tuli katkos aina siinä kohtaa, kun kertoja muuttui paikan vaihtuessa, mutta loppua kohden nämä pienet katkokset vain lyhenivät - onneksi. Pakko kyllä myöntää, että Yancey olisi voinut kirjoittaa ehkä hieman selvemmin tekstiään, mutta kai tähänkin tyyliin voi loppujen lopuksi tottua. Juonellisesti kirja oli koottu hyvin. Matkalla syntyneet kysymykset saivat melko hyvin vastauksensa kirjan loppua kohden. Suurin kysymys ei kuitenkaan ainakaan tässä kirjassa vielä saanut vastausta - Mitä viidennen aallon jälkeen? Toivottavasti tästä tulee kuitenkin vielä se toinen osa, että ehkä tämäkin kysymys saisi sitten vastauksensa. Hahmoista eniten rakastuin joko Evaniin tai Cassien pikkuveljeen Sammyyn - tai Samsiin kuten Cassie häntä kutsuu. Evan oli omalla erikoisella tavallaan hellyyttävä, sillä hän ei tiennyt oikein mitä voisi tehdä. Mikä teko olisi väärin sääntöjä kohtaan. Sammy taas oli aivan mahtava alle kouluikäinen pikkupoika, jonka sisällä asustaa selvästi rohkea ja määrätietoinen mies - sitten kun se vain pääsee sen pienen pojan ohi.

Oliko kirja-arviosta sinulle hyötyä?


5. aalto

Alkuteos ilmestynyt 2013. Suomentanut Ulla Selkälä. Kannen kuvamateriaali: Stephen Mulcahey / Arcangel Images. Sidottu, kansipaperi. 2. painos 2016, elokuvakansi.

”Totuus on, että heti kun ne löysivät meidät, pelimme oli pelattu.”

1. AALTO: Sähköt katkeavat.
2. AALTO: Onnekkaat pakenevat.
3. AALTO: Vain epäonnisimmat jäävät henkiin.
4. AALTO: Ainoa tapa selviytyä on pysyä yksin.
5. AALTO: Se alkaa nyt.

Cassie on tyttö jolla on M16-rynnäkkökivääri, kadonnut pikkuveli ja adrenaliinin terävöittämät aistit. Seitsemän miljardia ihmistä on kuollut, infrastruktuuri tuhottu ja planeetta kasvottomien muukalaisten miehittämä. Epätoivoinen Cassie pakenee ja varoo luottamasta keneenkään.

Toisaalla vihan ajama Zombie on valmis tuhoamaan vihollisen hinnalla millä hyvänsä. Kun salaperäinen Evan tarjoaa Cassielle apuaan, on päätös vaikea. Kaoottinen Maa vilisee ihmishahmoisia soluttautujia ja väärän valinnan hinta on kuolema.

Rick Yancey räjäyttää lukijoiden silmien eteen oivaltavan ja pelottavan scifivision, jonka Publishers Weekly nimesi vuoden odotetuimpien uutuuksien joukkoon. Trilogia-avaus teki heti ilmestyttyään komeettamaisen nousun The New York Timesin bestsellerlistan kärkisijoille.

Kirjasta sanottua:

"Scifikirjallisuuden uusi helmi." – USA Today

"Yhdistä Nälkäpelin adrenaliini ja Cormac McCarthyn Tien elegiset sävyt ja alat olla lähellä." – Entertaintment Weekly

"Yancey laittaa lukijansa pohtimaan, mistä ihmisyys pohjimmiltaan rakentuu." – Publishers Weekly

"Huikea, hurja ja äärimmäisen viihdyttävä. Uppoaa niin kolmetoistakesäiseen kuin kolmekymppiseen. Ahmin vauhdilla." – Justin Cronin, The New York Times Book Review

"Yanceyn viiltävän raju, miltei paranoidinen kertomus suuresta rohkeudesta vielä suurempien kauhujen keskellä." – Booklist

"Cassie on hienosti hahmoteltu päähenkilö. Hän on perustellusti yhtä aikaa sekä kova että hauras. (...) romaani on yksi viime vuosien parhaista muukalaisinvaasiotarinoista – millä tahansa asteikolla mitattuna." – Antti Oikarinen, Tähtivaeltaja

"Nerokkainta teoksessa on sen tapa haastaa ihmisten käsitykset itsestään, muukalaisista ja ihmiskunnasta." – Hanna Ruokomäki, Onnimanni