Delfiinin saari (Pronssisoturit #1) - Michelle Paver10

Kirja-arvio :: Delfiinin saari

Kirjoittanut Lonely Reader

Varoitus: kirja-arvio sisältää juonipaljastuksia

Aluksi kun huomasin tämän kirjan hyllyllä, en tiennyt oliko kirja hyvä vaiko huono. Ihan outo kirjailija. Ei entuudestaan tuttu. Luin takakannen, mietin lukisinko ja ajattelin että miksikäs ei. Voisi olla ihan hyvä kirja. Kun nyt tässä luin ajattelin ensiksi että aika sekava mutta sitten kun pääsi juoneen mukaan en malttanut päästää sitä käsistäni. Hylas oli alkujaankin aivan ihana ihminen. Suretti se Nopsan kohtalo ja Issin katoaminen. Sitten kun sitä kirjaa luki eteenpäin yksi asia tuli selväksi. Inhoan niitä variksia ( enkä nyt tarkoita lintuja) Vaikka kyse olikin Pronssikaudesta inhottaa kun pakotetaan naimisiin ja säälin siitä Pirraa. Pirran avuttomuus ihmetytti. Oli kyllä Ihme ettei hänelle opetettu mitään. Henki oli aivan ihana enkä yhtään ihmettele mistä kirja on saanut nimensä. Voisin kuvitella miten kamalaa on kun ystävät pettää ja soturit vainoavat joka nurkassa. Taas käy sääliksi jotakuta. :) Olen lukenut monta kirjaa jotka perustuvat johonkin menneeseen aikakauteen yms . Esim kreikkan ja egyptin mythologiaan ja nyt tähän pronssikauteen. KIrjaesimerkkejä on Rick Riordanin percy jacksonit, olympoksen sankarit ja kanen aikakirjat. Ajattelin että taas yksi kirja jolla ei ole jatkoa eli vain yksiosainen kirja kun etenin loppua kohden mutta kun luin loppuun olin onnellinen että kirja jatkuu ja että Hylas ei vieläkään päässyt ongelmistaan ja vaarat uhkaavat joka paikassa. Harmi vain että seuraava kirja, niinkuin useimmatkin ilmestyvät vasta seuraavana vuonna. :( Jaa mutta eipä muuta ihana kirja. Lukekaa ihmeessä!

Oliko kirja-arviosta sinulle hyötyä?


Delfiinin saari

Alkuteos ilmestynyt 2012. Suomentanut Marja Helanen. Sidottu, kansipaperi.

Huikea sarjan avaus! Pronssikauden ihmisen usko, tieto ja kulttuuri sekä Välimeren alueen raaka ja lempeä luonto tulevat tiivistunnelmaisessa seikkailussa iholle saakka. Tätä kirjaa ei aloitettuaan voi laskea käsistään.

Köyhän pojan maailma murenee yhdessä päivässä. Hän menettää uskollisen koiransa, kadottaa sisarensa ja joutuu pakenemaan henkensä edestä mustien sotureiden joukkoa. Syrjäisellä saarella hän saa yllättäviksi liittolaisikseen toiset yksinäiset: laumastaan eroon joutuneen delfiinin ja pakkoavioliittoa paenneen tytön. Mutta miten niin vähävoimainen kolmikko voisi säilyä hengissä karun saariluonnon armoilla? Keitä salaperäiset mustat soturit oikein ovat ja mitä he haluavat? Entä millaisen salaisuuden kätkee arvokas pronssinen tikari, jonka poika sai kuolevalta mieheltä?

Miten hirvittävää oli olla ihminen ja joutua elämään siinä kammottavassa,loimottavassa kuumuudessa! Maissa eivät aaltoilleet viileät, vihreät rakkolevämetsät. Siellä ei ollut syviä, pimeitä metsästystienoita. Delfiinin teki mieli temmata poikaa kylkievästä, sukeltaa hänen kanssaan hohtelevan sinisyyden läpi ja näyttää pojalle, millaista oli olla delfiini, yhtä meren kanssa.