Perhosen varjo

@ Mila Teräs
Perhosen varjo - Mila Teräs 5.90   37

Kansi: Kirsti Maula. Kannen kuvat: Moodboard/SKOY ja iStockphoto. Sidottu, kansipaperi.

Topelius-palkintoehdokas 2013.

Invisible. Slim. Wings. Juuri sellainen Linnea haluaisi olla – hauras kuin keiju tai perhonen, melkein ilmaa

Linnea on kohta neljäntoista ja ymmällään naisen mittoihin muotoutuvasta vartalostaan – se tuntuu hänestä väärältä ja inhottavalta. Jos lopettaisi syömisen, muuttuisi ehkä hennoksi kuin keiju...

Kun Linnea näkee unessaan ihmeellisen perhosen, hän päättää sittenkin lähteä kesälomalla maalle Hiidenperään. Siellä isoäiti huomaa Linnean lapaluussa suvun merkin. Luomi on kuin liekki tai siipi, se on kohtalon ratkaisijan merkki.

Linnea sukeltaa syvälle sukunsa erikoisiin vaiheisiin. Ja joutuu tekemään vaikean valinnan.

Mila Teräs (s. 1975) on kirjoittanut useita kiitettyjä lasten- ja nuortenkirjoja. Perhosen varjo on realismia ja fantasiaelementtejä jännittävästi yhdistävä kasvukertomus ja rakkaustarina.




Arvosana kirjalle
Omassa kirjahyllyssäni


Kirja julkaistu syyskuu 25, 2012 (Otava)
Tietoja muokattu helmikuu 5, 2023
Muita teoksia kirjailijalta Mila Teräs
Kadonnut kaupunki (Salainen kirjasto #2) 7.34   3
Noitapeili (Salainen kirjasto #1) 6.50   10
Tyttö tulevaisuudesta 6.46   54

Kirja-arviot & arvosanat

darlah-01
Arvosanat 83
Kirja-arviot 22
Viestit 3
kesäkuu 29, 2015
6 / 10

En pystynyt millään samaistumaan hahmoihin, yhteenkään niistä. Tämä oli ihme, sillä päähenkilö oli lähes minun ikäiseni. Kirjan alku oli mielestäni tylsä, kirjan keskivaiheilla kirja alkoi kiinnostaa enemmän, mutta loppua kohti kirja huononi.

The Big Bad Wolf
Arvosanat 484
Kirja-arviot 79
Viestit 690
maaliskuu 9, 2014
6 / 10

Perhosen varjo oli kuin lasia. Kaunista, herkkää, särkyvää, mutta kuitenkin raskasta. Kirjan alku oli lähinnä vain surkeaa teiniangstia, isäpuoli syvältä, oi ihastus, entä jos menkat ja ruoka on rikos, loppupuoli enemmän fantasiaa. Perhonen oli lähes ainut, joka jatkoi ja jaksoi mukana, muuten juonen alku ja loppu olivat irrallaan toisistaan. Linnean ajatuksiin ei päästy sisälle, tai no, tulihan sieltä se anoreksia ilmi, mutta ei tuntunut missään. Vähän kuin katsoisi salkkareita. Ilmeestä ja olemuksesta näkee, mitä ohjaaja tahtoo kamerassa näkyvän, mutta näyttelijän oma ääni jää piiloon. Tai siis, eläytyminen. Olla hahmo, olla oma päähenkilönsä. Kuinka vakuuttaa lukija tunteista, joita ei itse koe? Tai enhän minä tiedä, mutta omassa kirjoituksessani vain sisäistymällä ja eläytymällä saan tunnetta paperille. Mutta ihmisiä on erilaisia, enkä tarkoita astua kenenkään varpaille. Kiinnostavia ideoita, joista on raapaistu pintaa. Anoreksia, metsäkeijuja, isoäiti, murrosikä, ihastus, "ensirakkaus"... Ainekset kohdillaan, mutta ehkä vielä olisi voitu kypsentää lisää. Plussaa sille, ettei kirjassa mainittu suoraan anoreksia kuin kerran ja sekään ei viitannut Linneaan.

Myrsky10
Arvosanat 257
Kirja-arviot 155
Viestit 0
joulukuu 1, 2013
8 / 10

Ihan hyvä kirja. Kirja ei kyllä kuulu lukemieni kirjojen parhaimmistoon.

Akvaariokala
Arvosanat 39
Kirja-arviot 32
Viestit 0
huhtikuu 3, 2013
3 / 10

KIrja oli jotenkin ärsyttävä.

Mai00
Arvosanat 141
Kirja-arviot 61
Viestit 5
toukokuu 30, 2014
4 / 10
Sisältää juonipaljastuksia
Halla
Arvosanat 439
Kirja-arviot 26
Viestit 0
marraskuu 6, 2012
8 / 10
Sisältää juonipaljastuksia
Ara
Arvosanat 544
Kirja-arviot 11
Viestit 0
lokakuu 8, 2012
4 / 10
Sisältää juonipaljastuksia
ms.amadeus
ms.amadeus
Arvosanat 80
Kirja-arviot 9
Viestit 3
syyskuu 22, 2022
Antoi 5 / 10 arvosanan kirjalle
Lilyx
Lilyx
Arvosanat 506
Kirja-arviot 2
Viestit 3
kesäkuu 27, 2017
Antoi 7 / 10 arvosanan kirjalle
MustaParonitar
MustaParonitar
Arvosanat 292
Kirja-arviot 34
Viestit 0
maaliskuu 13, 2016
Antoi 5 / 10 arvosanan kirjalle