Kirja-arvio: Verenvahti

Kirjoittanut Heidi Kristina - 3.0

Varoitus: kirja-arvio sisältää juonipaljastuksia

Verimaalla asuva Mab Prowd on elänyt koko elämänsä vahvojen taikojen keskellä salaperäisen Diakonin – Arthurin – oppilaana ja seuraajana. Kun Arthur päättää jättää elämän taakseen ja siirtyä Lynin seuraan tuonpuoleisen rajan taakse, hän jättää Mabille suuren vastuun niin Diakonina olemisesta kuin myös kirotun ruusupensaan poistamisesta. Kakkulapäinen, villitukkainen Mab ei vain seuraa sokeasti toisten ohjeita. Hän on tietyllä tapaa hyvin utelias ja kokeileva, vaikkei suoranaisesti uhmakas olekaan. Arthur neuvoi häntä ennen kuolemaansa tuhoamaan ruusut tuhkaksi, mutta vastoin ohjeita Mab luo ruusujen kiroukselle ruumiin. Homunculuksen. Homunculus lähtee juoksemaan vapailla jaloillaan saapuen rantaan, jossa juuri sillä hetkellä nuori Will on koirineen karkottamassa omia henkilökohtaisia haaveitaan ulos elämästään. Tie kohti helvettiä alkaa, kun homunculuksen onnistuu päästä liian lähelle Williä. Vahinko ehtii tapahtua ennen kuin Mab saapuu paikalle. Willin ja Mabin ensikohtaaminen ei ole vain outo ja eriskummallinen, vaan syöksee alulle väistämättömän tapahtumaketjun, joka asettaa kenen tahansa magiaan negatiivisesti suhtautuvan koetukselle. Se asettaa alttiiksi myös nuoren rakkauden, kohottaa ennakkoluulot ja nostattaa asiat aseteltavaksi tärkeysjärjestykseen. Verenvahti, joka on jatkoa fantastiselle Veritaialle, on edeltäjäänsä hitaampi, sievistelevämpi ja kontrolloidumpi. Tarina etenee hitaasti ja kertoen. Päähenkilöinä toimivat Mab ja Will, joiden polut lankeavat toisiinsa. Toisin kuin Veritaiassa, Verenvahdissa rakkaus ei ole yhtä roihuavaa. Ensisuudelmaa saa odottaa pitkälle, kaikki on ikään kuin harkittua. Rakkaus on kuitenkin kerrottu hitaudestaan huolimatta elävästi, varoen kuin kokeiltaisiin tikulla jäätä – uskaltaako tuonne kävellä? Tässäkin kirjassa kolmas kertoja avaa menneisyyden hämärää ovea. Evelyn on verisukuun kuuluva nuori nainen, joka on silmittömän rakastunut Arthuriin. Hänen ja Arthurin rakkaus ei vain ole koitua hyväksi, kun on joku joka langettaa Evelynin ylle raskaan omantunnon taakan. Tässä kirjassa menneisyys oli yhtä lailla merkityksellinen ja osallinen kuin Veritaiassa, mutta edeltäjäänsä nähden menneisyys jäi hieman ontumaan, kuten koko kirjan kokonaisuus. Kaikkein ihastuttavinta tässä kirjassa oli se, että arvoituksellinen, salaperäinen ja mysteereitä täynnä oleva Arthur muuttui selkeämmäksi, aidoksi ihmishahmoksi. Vaikka Verenvahti ei ollut järisyttävä tai edes innostava lukukokemus, Tessa Grattonin tapa kirjoittaa on ihanan eloisa ja virtaava.
Oliko kirja-arviosta sinulle hyötyä? 
star1
star2
star3
star4
star5
star6
star7
star8
star9
star10

Tietoa kirjasta :: Verenvahti

Tessa Gratton Julkaistu: lokakuu 21, 2012
Tyyppi: spekulatiivinen fiktio
Tyylit: fantasia, nuoret
Avainsanat: noidat

Alkuteos ilmestynyt 2012. Suomentanut Inka Parpola. Sidottu.

”Koko elämäni ajan huoneeni ikkunan alla oli muhinut salaisuus.
Tiesin, että minun olisi pitänyt käyttää aikani siihen, että olisin luonut kirouksen karkottavan loitsun, muuttanut ruusut tuhkaksi ja sirotellut ne tuuleen ja jokeen.
Niin Arthur käski minun tehdä.
Mutta minä valitsin toisin.”

Veritaiat ovat Mab Prowdille toinen luonto: väkevät taiat, joilla voisi hallita koko ... (lisää)

Muita kirjoja joista saatat pitää

Paimenen kruunu (Kiekkomaailma (nuortenkirjat), #6)Kemuja ja kuplivaa (Rachel, #4)Selviytyjät (Intertwined, #2)VeritaikaKodittomat sielut (Intertwined, #1)
Paikalla 50 vierailijaa
Uusin jäsen: Aada
Jäseniä yhteensä: 8770