Sudenlapset (Pohjankontu #2) - Helena Waris8

Kirja-arvio :: Sudenlapset

Kirjoittanut StaCa

Sudenlapset jatkaa itsenäisenä teoksena ensimmäisen kirjan tarinaa, parikymmentä vuotta myöhemmin. Voidaan siis oikeutetusti olettaa, että päähenkilöiden joukossa on eritoten Uniin piirretyn polun henkilöiden jälkeläisiä. Tapahtumapaikat pysyvät pitkälti entisellään, ja siksi seassa navigoiminen on miellyttävämpää, jos on lukenut ensimmäisen osan. Sinänsähän tämä kyllä pysyy omilla jaloillaan. Kirjana Sudenlapset on tietyllä tapaa kypsempi, siitä puuttuu ensiromaanin tuntu. Toisaalta se vie jotain pois spontaaniudesta, toisaalta hävittää myös niitä piirteitä, jotka saattoivat Uniin piirretyssä polussa ärsyttää. En tiedä kummasta pidin enemmän, mutta se on sanottava, että tätä luin välillä aamukahteen saakka, koko kirjan läpi reilussa vuorokaudessa.

Oliko kirja-arviosta sinulle hyötyä?

Kirjan tilaus
Kampanja: Kokeile 30 päivää ilmaiseksi BookBeat

Sudenlapset

Sidottu, kansipaperi.

Kuvastaja-palkinto 2012.

Jatkaa osittain Uniin piirretyn polun tarinaa, vaikkakin kertoo uusista ihmisistä ja toisesta ajasta.

Noitanaisia ja uljaita ukkosmiehiä, julmia taisteluja, taikuutta ja romantiikkaa – muinaissuomalainen fantasiamaailma lumoaa kaikenikäiset

Hurja Mustarinnan soturi Roke ja kuolleiden mailla Luusuvannossa kasvanut hiljainen Karran ovat kaksoset. Kymmenen vuoden eron jälkeen he kohtaavat lähteäkseen noitasaarelle Vornanmutkaan hautaamaan äitiään, noita Terihania.

Periltä löytyy Sudenmarja, synkkä ja ahdistunut lapsi, jota kaksoset erehtyvät luulemaan pikkusisarekseen ja Vornanmutkan seuraavaksi noidaksi. Esiäideiltä Karran saa kuitenkin kuulla, että hänestä itsestään on määrä tulla Vornanmutkan ensimmäinen miesnoita.

Matkasta kohti velhoutta alkaa Sudenlasten suuri seikkailu.

Helena Waris (s. 1970) on neljän lapsen kotiäiti ja puutarhuri Ristiinasta. Hänen esikoisensa Uniin piirretty polku sai Suomen Tolkien-seuran Kuvastaja-palkinnon vuoden 2009 parhaana kotimaisena fantasiakirjana.