Ruohometsän kansa - Richard Adams10

Kirja-arvio :: Ruohometsän kansa

Kirjoittanut Kastehelmi

Mielestäni kirja oli erinomainen. Se oli mukavan pitkä, olisi sitä tosin voinut vielä jatkaa, ja juoni kulki sujuvasti läpi koko kirjan. Kaikki sivut ja kohdat olivat kiinnostavia ja mukaansapempaavia. Juoni oli minusta todella hyvä, koska se oli yllättävä ja ennalta arvaamaton. Koskaan ei voinut olla varma, mitä seuraavaksi tapahtuisi. Oletin monta kertaa, että nyt kirja loppuu ja on täynnä jotain turhanpäiväistä sepustusta. Onneksi näin ei ollut. Kirjasta tuli aina uusi, yllättävä juonenkäänne. Joskus ne olivat niin surullisia, että en tiennyt, mitä kaniineille seuraavaksi käy, toisinaan ne myös pistivät vihaksi ja olisin halunnut heittää koko kirjan päin seiniä. Aluksi, kun sain kirjan kirjastosta, oletin nimestä, että siinä on jotain vihreitä örkkejä, jotka asuvat asuvat jossain metsässä. Petyin hieman, kun huomasin, että kirja kertookin kaniineista ja koska takakansi ei vaikuttanut kovin kiinnostavalta, jätin sen melkein lukematta. Päätin kuitenkin yrittää lukea sitä, edes luvun verran. Se oli hyvä valinta, koska juoni sieppasi mukaansa heti alussa ja suorastaan ahmin kirjan heti alussa. Erittäin hyvä kirja. Lukekaa ihmeessä!!!

Oliko kirja-arviosta sinulle hyötyä?


Ruohometsän kansa

Alkuteos ilmestynyt 1972. Suomentanut Kersti Juva. Lukujen motot suomentanut Panu Pekkanen. Päällys: John Lawrence. 1. laitos: WSOY, 1975. Sidottu. 10. painos: WSOY-pokkari, 2010. Nidottu.

Carnegie-mitali 1972, Guardian-lastenkirjallisuuspalkinto 1973. Mythopoeic-palkintoehdokas 1975. Valittu American Library Association's 100 Best Books for Teens -listalle vuonna 2000.

Viikka ja Vatukka, Voikukka ja Mansikka, Pähkinä, Hopea ja muut kaniinit, Ruohometsän koko unohtumaton kansa kirjassa joka on valloittanut maailman. Ruohometsän kansa, Watership Down, on tarina kaikenikäisille, jännittävä, liikuttava, riemastuttava koko perheen lukuteos, jonka suosiosta kertovat myös monet suuret kansainväliset palkinnot.

Tarina alkaa suojaiselta niityltä Englannin maaseudulla. Siellä elää pieni kaniiniyhdyskunta kaikessa rauhassa. Mutta pikkuinen Viikka, jolla on näkijän lahja, aavistaa, että jotakin hirveää on tulossa. Hän varottaa toisia vaarasta, mutta vain muutamat uskovat häntä ja lähtevät pesäkoloistaan löytääkseen uuden, turvallisen kotikonnun.

Viikka on oikeassa: ihminen tulee ja räjäyttää kaniinien asuinkolot rakentaakseen paikalle uudenaikaisia asuintaloja.

Pelastuneiden pieni joukko — reipas Hopea, nokkela Paatsama, pieni ja pelokas Liutti, tyhmänpulskea Maitiainen, tarinoiden taitaja Voikukka, rohkea Vatukka, Viikka ja hänen veljensä, tarmoa uhkuva Pähkinä — suunnistaa nyt kohti Watershipin vuorta. Mutta elil (tarkoittaa vihollista kaniinien kielellä) väijyy joka puolella, milloin ketun tai näädän, milloin kärpän, kissan tai pöllön hahmossa.

Kaniinit joutuvat taistelemaan henkensä edestä Efraran julmaa kaniinikenraalia, Ratamoa ja hänen hurjia joukkojansa vastaan. Mutta heillä on myös suojelijansa, salaperäinen El-ahraihah eli Tuhannen vihollisen ruhtinas, suuri sankari ja värisyttävien tarujen aihe.

Kun Ruohometsän kansa ilmestyi Englannissa 1972, sitä luonnehdittiin aluksi nuortenkirjaksi, mutta sittemmin ovat myös sadattuhannet aikuiset eri puolilla maailmaa löytäneet sen ja ihastuneet siihen. Arvostelut ovat olleet ylistäviä kautta linjan: Adamsia on verrattu Tolkieniin ja Milneen, hänen esikoisteostaan Ruohometsän kansaa Grahamen klassiseen tarinaan Kaislikossa suhisee ja Carrollin Liisaan ihmemaassa.