Kirja-arvio: Kuun pimeä puoli

Suomalaisia kauhunovelleja ilmestyneitä kokoelmia on viime aikoina ilmestynyt ilahduttavaa tahtia: vampyyrien ja zombien jälkeen vuorossa ovat luontevasti kauhukulttuurin kolmas peruskivi eli ihmissudet. Juri Nummelinin "Kuun pimeä puoli" (Jalava, 2013) kerää yhteen parikymmentä lykantropiaa käsittelevää kauhutarinaa. Vaikka suomalainen kansanperinne tunteekin tarinoita, joissa ihminen muuttuu sudeksi, on lajityyppi meidän kirjallisuudessamme ollut heikonlaisesti edustettuna. Niinpä kokoelman novellit ovat Matti Kurikan "Vironsutta" (1889) lukuun ottamatta aivan tuoreita. Novelleista suosikeikseni nousivat Saara Henrikssonin "Tehtaanpuiston hirviö", Juha-Pekka Koskisen "Kaitakasvoinen maisteri", Jan Salmisen "Juhannussaatto" ja aivan erityisesti Sari Peltoniemen "Kotiseutuni" sekä Johanna Sinisalon "Kuun pimeä puoli". Kuitenkaan joukkoon ei mahdu yhtään suoranaista mahalaskua, vaikka Tapani Baggen ja Harri Istvan Mäen tarinoista en niin kauheasti perustanutkaan. Novellien miljöö ja ihmissusiaiheen käsittelytapa vaihtelevat sen verran ilahduttavasti, ettei lukeminen ala missään vaiheessa puuduttaa. Synkkien ja veristen tarinoiden joukkoon mahtuu myös muutama kevyempi novelli (voitte itse miettiä, kumpaan joukkoon kuulu kertomus, jossa keskeinen rooli on Paavo Väyrysellä). Lisäksi kauhistelun rinnalla käsitellään myös kiinnostavia äitiyteen ja vanhemmuuteen liittyviä kysymyksiä, historiallista tematiikkaa unohtamatta.

Oliko kirja-arviosta sinulle hyötyä?