Kirja-arvio: Valtaistuinpeli

Kirjoittanut Kirjaneito - 5.0

Tulen ja jään laulun ensimmäinen osa, Valtaistuinpeli osoittautui toisella lukukerralla aivan yhtä lumoavaksi ja nappaavaksi lukukokemukseksi kuin ensimmäisellä, ellei jopa paremmaksi. Vaikka tiesikin jo mitä tulisi tapahtumaan, jännittävyys ja minuun vetoava eeppisyys säilyttivät vetovoimansa. Erityisesti minuun sarjassa vetoavatkin Martinin luoma upea maailma ja ei niin mustavalkoinen hyvä-paha -asetelma. Tulen ja jään laulussa ei ole yhtä sankaria, jonka harteille on laskettu maailman pelastaminen ja joka kulkee sädekehä päänsä yllä loistaen haasteesta toisen ollen kaikin tavoin kunniakas. Sen sijaan Tulen ja jään laulussa on kyse enemmänkin vallasta, sen tavoittelusta, yrityksestä pitää se ja ihmisistä jotka joutuvat tahtomattaan mukaan juonittelun sotkuisiin verkkoihin. Kumarran kunnioittavasti Martinille myös upeasta maailmasta, kirjailija on tehnyt sarjaan liittyvän taustatyönsä kunnolla. On karttoja, sukujen vaakunoita ja valtavia nimilistoja. Lukijalle kymmenet nimeltä mainittavat ei niin tärkeät sivuhenkilöt, kuten sepät sumenevat yhdeksi sumuiseksi massaksi, mutta Martin tuntuu tietävän mistä puhuu. Ei ole hatusta vedettyjä ja seuraavalla sivulle nimeä vaihtavia epämääräisiä hörhöjä. Lukija voi luottaa kaiken loogisuuteen vaikka ei jokaista yksityiskohtaa muistaisikaan. Ja näin toisella lukukerralla jaksoin paneutua paremmin kaikkiin sukujen historioihin ja pieniin yksityiskohtiin joiden yli luisteli ensimmäisellä kerralla huolimattomammin jännittäen ketkä selviävät hengissä. Varoitankin hahmoihin herkästi kiintyviä lukijoita (joihin kuulun myös itse), pidä varasi. Suosikkisi kuolevat suurella todennäköisyydellä, Martin on säälimätön. Valtaistuinpeli ja Tulen ja jään lalu eivät ole mitään kevyttä tai valoista fantasiaa. Väkivaltaa ja raakuuksia on paljon, eikä kovinkaan monen kohtalo ole onnellinen. Pidän siitä, ettei kaikki etene sovitulla kaavalla ja ole liian ruusuista, mutta tästäkin varoituksen sana. En tarkoita sanoa, että Tulen ja jään laulu olisi jotenkin kammottavaa luettavaa, mutta kannattaa tietää mihin tarttuu. Raskaamman ja eeppisen fantasian lukijoille tätä voi sen sijaan vilpittömästi suositella. Valtaistuinpeli on loistava teos joka toimii kaikissa suhteissa ja upea avaus upealle sarjalle.
Oliko kirja-arviosta sinulle hyötyä? 
star1
star2
star3
star4
star5
star6
star7
star8
star9
star10

Tietoa kirjasta :: Valtaistuinpeli

George R. R. Martin Julkaistu: joulukuu 10, 2003
Tyyppi: spekulatiivinen fiktio
Tyylit: fantasiakorkea fantasia
Avainsanat: locus-palkinto, tv-sarja

Alkuteos ilmestynyt 1996. Suomentanut Satu Hlinovsky. Kannen kuva: Petri Hiltunen. Kartat: Satu & Jan Hlinovsky, myöhemmissä painoksissa Richard Geiger. Sukujen vaakunat: Virginia Norey. Nidottu. Kovakantinen Petri Hiltusen kuvittama laitos 2009.

Locus-palkinto 1997 (paras fantasiaromaani). ... (lisää)

Muita kirjoja joista saatat pitää

Matkalaiset (Syysmaa, #6)Lohikäärmeen kynsi (Pohjoisen legendat, #1)Tuulien koti (Vuorileijonan varjo, #8)Seitsemän kuningaskunnan ritariMyrskykausi (The Witcher – Noituri, #8)
Paikalla 2 jäsentä ja 61 vierailijaa
LordStenhammar, Iivari
Uusin jäsen: Alona El Bermawey
Jäseniä yhteensä: 8875