Varoitus: kirja-arvio sisältää juonipaljastuksia

Tätä lukiessani ihmettelin suurimman osan ajasta, että miten ihmeessä tämä on onnistunut valloittamaan Yhdysvaltojen bestsellerlistat ja hakenut suosiota myös muualta maailmasta. Hankala näin äkkiseltään sanoa, onko suomennettu versio todella niin paljon köykäisempi kuin englanninkielinen versio. Kielellinen ilmaisu tässä kirjassa oli mielestäni pohjamuta luokkaa, useimpien dialogien toteamukset olivat saaneet peräänsä empivän kysymysmerkin ja henkilöhahmojen uskottavuus oli aika lailla miinus-nollatasoa. Ever (käsittääkseni kuudentoista ja seitsemäntoista ikävuoden välissä) on menettänyt vanhempansa, pikkusiskonsa ja perheen koiran kolarissa. Hänen itsensäkin olisi pitänyt kuolla, mutta jostain syystä Ever jäi henkiin. Tapahtuneen jälkeen hän ei kuitenkaan ole ollut entisensä. Vanha elämä eli cheerleader-life, ihanan poikaystävän kainalossa ja kikattavien esiaikuisten joukossa sai jäädä, kun Ever tajusi näkevänsä ihmisten ympärillä heijastuvat aurat ja kuulevansa heidän ajatuksensa. Kosketuksesta nyt puhumattakaan, se on Everille kuin askel kohti helvettiä. Toisessa koulussa, eri kaupungissa asuva Ever on aivan erilainen kuin se, joka kuvainnollisesti kuoli kolarissa. Nykyinen Ever piiloutuu jumalaisesta ulkonäöstään huolimatta vaatteiden alle, kuuntelee rajua musiikkia niin täysillä, että se peittää kaiken muun alleen ja hengailee yksinäisen goottityttö Havenin ja homoseksuaalisen Milesin kanssa. Sitten yhtäkkiä kouluun tupsahtaa Damen ja hänen kanssaan tuhat kummallista asiaa. Damenia voisi kuvailla täydellisesti seuraavanlailla: Mahdotonta ollakseen edes totta, täydellinen päästä varpaisiin, jokaisen tytön päiväunihaave. Everissä hän aiheuttaa omituisia tunteita aina sydämen läpätyksestä ristiriitaisiin ajatuksiin. Mutta Damen ei ole yhtä täydellinen, mitä hän antaa ulosantina. Hän katoilee, häviää, flirttailee muille ja käyttäytyy omituisesti… Everillä on edessään valtava tehtävä saadakseen auki tunteensa Damenia kohtaan, mutta myös päästääkseen irti kuolleesta pikkusiskostaan, joka vierailee hänen luonaan vielä fyysisen kehonsa menetettyään. Kaiken takana on silti jotain muutakin. Olin todella pettynyt kirjan kerrontaan. Se on enemmän selittävää kuin tapahtumarikasta ja toiminnallista. Monet asiat selostetaan ulos ilman, että lukija kykenee tuntemaan ja elämään niiden mukana. Täten sitä helposti silmäilee sivut ylitse sen sijaan, että aidosti lukisi kirjaa. Henkilöhahmot jäävät ohuiksi ja pinnallisiksi, erityisesti päähenkilö aiheutti harmaita hiuksia aina vaihtuvan kantansa takia. Kuolemattomat -sarja jatkaa lukulistallani, mutta suosittelisin tätä enemmän nuoremmalle ikäryhmälle. Sarjan esikoinen ansaitsee kaksi pistettä hyvästä ideasta, aihealueesta ja kiinnostavan näköisestä ulkoasusta.
Oliko kirja-arviosta sinulle hyötyä? 
star1
star2
star3
star4
star5
star6
star7
star8
star9
star10

Tietoa kirjasta :: Punaiset tulppaanit

Alyson Noël Julkaistu: kesäkuu 10, 2011
Tyyppi: spekulatiivinen fiktio
Tyylit: fantasia, nuoret

Alkuteos ilmestynyt 2009. Suomentanut Sirpa Meripaasi. Sidottu.

Ever on menettänyt kaiken, perheensäkin, mutta saanut tilalle mystisen kyvyn kuulla ihmisten ajatuksia. Kyky kuitenkin sulkee hänet yksinäisyyteen – tai niin hän luulee, kunnes kouluun ilmestyy salaperäinen poika. Mutta kuka – tai mikä – Damen oikeastaan on?

Muita kirjoja joista saatat pitää

Merenjumalan poika (Olympoksen sankarit, #2)Merkitty (Yön talo, #1)Tuomitun ruusu (Roistoakatemia, #4)WeedLiekki (Liekki-trilogia, #1)
Paikalla 3 jäsentä ja 46 vierailijaa
Jukuke, Wanda, LordStenhammar
Uusin jäsen: Nea Kukkanen
Jäseniä yhteensä: 9098