Sudenveri - Jenny Kangasvuo10

Kirja-arvio :: Sudenveri

Kirjoittanut Heidi Kristina

Varoitus: kirja-arvio sisältää juonipaljastuksia

J.R Wardin Minun rakastajani lukemisen jälkeen päätin lukea tämänkin uudestaan. Tämä ei juuri ole minun tyyliseni kirja, mutta otin haasteen uudelleen vastaan. Sudenveren luin aiemmin hyppelehtien, ponnettomasti ja kovinkaan innostumatta. En osannut päästä silloin kirjan sisään, mikä on sinänsä hieman harmillista. Nyt se tuli luettua vajaan kahdenkymmenenneljän tunnin sisään varsin vaivattomasti, vaikka kerronnassa menneisyyden raskas kelaaminen vaatiikin hengähdyksiä ja keskittymistä. Loppujen lopuksi olinkin yllättynyt, miten kirjasta annetut kehut pitivät paikkaansa. Kangasvuo on tehnyt erinomaisen esikoisen. Sudenveri matkaa kirjan tarinaan kolmen erilaisen naishenkilön kautta. Sukunsa jättänyt Varga on taitelija, asuu kaupungissa uskaltamatta kuitenkaan katsella taakseen omaan historiaansa. Häntä kalvavat vanhat haamut ja ikävä susielämää, omaan urosta ja vastasyntynyttä pentua kohtaan repivät hänen rintaansa rikki. Vargalle menneisyys on kuin verhoilla peitelty historia: ken uskaltaakin raottaa niitä verhoja, saa ylleen hänen vihaisen käytöksensä. Usein tämän käytöksen vastaanottaja on pakanakommuunissa elävä Marraskuu, joka on epätoivoinen rakkaudessaan salaperäiseen Vargaan. Hän ei tunnu saavan rakastetustaan otetta silloinkaan, kun he ovat kahden kesken ja hyvin lähellä toisiaan. Varga on kauaskantoinen ja tavoittamaton; etäinen ja kova, äärimmilleen pingottunut ja jännittynyt kuin joku voisi yhtäkkiä tulla ja viedä kaiken pois. Kovia kokenut Martta on Lauman johtaja ja hänen tehtävänsä on pitää Lauma turvassa ja salassa, sillä ihmiset eivät koskaan saa tietää heidän susipuolestaan. Sisuskalujaan kouriinnuttavan pelon vallassa Martta on käytökseltään ankara, vaikka todellisuudessa hän on hajonneempi kuin kukaan tietääkään. Martan pelot ja skenaariot käyvät toteen, kun Pirtillä elänyt Lauman jäsen karkaa suostumatta palaamaan takaisin. Mikään ei ainakaan mene parempaan suuntaan, eikä Martta menneitä muistellessaan löydä yhtäkään yhtymäkohtaa, joka muuttaisi hänen katsontakantaansa tai mielipiteitään siitä, mitä hänen tulee tehdä. Sudenveri on voimakas, kaunis ja ahdistava kirja menneiden kohtaamisesta, oman itsensä ja toisten hyväksymisestä, luottamuksesta ja irti päästämisestä. Se on täynnä rujoa tekstiä, joka punoutuu yhteen kauniiden kielellisten ilmaisujen kautta. Samaan aikaan Sudenveri on hyvin suomalainen teos ja se henkii isänmaallisuutta sodallisilla tapahtumillaan. Kangasvuo on taitava kirjoittaja ja hän on osannut kuvata asioita hyvinkin yksityiskohtaisesti, elävästi ja uskottavasti. Erikoiset nimet toimivat kontrastina perinteisille, vanhanaikaisille nimille. Omassa kokonaiskuvassaan Sudenveri on koskettava ja herkkä suoranaisuudessaankin, mutta vaatinee lukijaltaan tietynlaista kypsyyttä ja jaksamista raskaiden tapahtumien kulkuun. Ihastuttavinta Sudenveressä on yksityiskohtaisuus ja elävyys susissa, niiden uskomaton todentuntuisuus ja uskollisuus oikeille susille.

Oliko kirja-arviosta sinulle hyötyä?


Sudenveri

Kansi: Ville Tiihonen. Sidottu, kansipaperi.

Kuvastaja-palkinto 2012.

Hanna on jättänyt sukunsa ja muuttanut nimensä, jotta elämä Varga-nimisenä taiteilijana ja Laumassa juoksevana sutena olisivat kaksi erillistä asiaa. Ne kuitenkin limittyvät, kun hänen ovelleen ilmaantuu Laumasta karannut nuori poika. Poika on epämuotoinen: ei aivan ihminen eikä aivan susi. Hänen kasvoistaan paljastuu Lauman koko olemus.

Martta, Lauman johtaja, aikoo hakea pojan takaisin. Martta on kokenut talvi- ja jatkosodan, joka hajotti Lauman jäsenet erilleen; hän on nähnyt kunkin sukupolven vuorollaan tempoilevan ihmisen ja suden välillä. Yhdestä asiasta Martta on varma. Lauman paljastuminen tarkoittaa tuhoa. Marraskuu, Vargan rakastettu, haluaisi heidän suhteensa vakiintuvan. Mutta kuinka luottaa ihmiseen, joka ei suostu puhumaan menneisyydestään?

Jenny Kangasvuon esikoisromaani Sudenveri on kolmen äänen kautta kuljetettu väkevä kuvaus kahtalaisesta identiteetistä sekä yksilön ja suvun ristivedosta. Ja suden maailmasta, joka on vaistojen ja aistien varassa, vieras mutta yllättävän tuttu.

”Kirjallinen helmi syntyy myyteistä ja naiseudesta – – Kotimaasta Sudenverelle löytyy vain kaksi esikuvaa, Aino Kallaksen klassinen Sudenmorsian (1928) sekä Johanna Sinisalon Finlandia-palkittu peikkotarina Ennen päivänlaskua ei voi (2000). Kangasvuon luomus ei kalpene niiden rinnalla. – Toni Jerrman, Helsingin sanomat

”Kolmen erilaisen naisen toimiessa vuorotellen kertojina tarinasta muodostuu ehyt kokonaisuus, jonka kieli vangitsee. Romaanissa on pakotonta syvällisyyttä, vaikka se käsittelee isoja teemoja – erilaisuutta, muutosta ja luottamusta. – Hanna Etholén, Metro 8.10.2012

”Susia ja ihmisiä loistavassa esikoisessa – – Sudenveressä on jotain maagista, selittämätöntä ja vähäeleistä vetoa. Tämä romaani on yksi tähänastisen kirjavuoden ehdottomista helmistä. – Linda Oilinki, Kaleva 12.9.2012

Sudenveri yllättää. se on yhdistelmä älykästä identiteettipohdintaa, Suomen sotahistoriaa, sukulaisten valtakamppailua ja modernia fantasiaa. Ennen kaikkea se on loistava tarina. Noora Vaarala, Aamulehti 1.10.2012

Tuntuu kuin Kangasvuon esikoisromaani olisi lisä suomalaisten ihmisusien tunnettuun historiaan. Hieno suoritus. – – Kirja näyttää lajityypin voiman: fantasiataso terävöittää teemat. Marika Riikonen, Hämeen Sanomat 27.9.2012

Tämä kirja kannattaa lukea, vaikka olisi kyllästynyt ihmissusitarinoihin. – – Kauniisti kirjoitetussa kirjassa pohditaan syvällisesti tasapainon löytämistä siinä, miten olla itsenäinen mutta samalla päästää ihmiset lähelleen. PL, Demi 12/2012

Sudenveri avaa uutta polkua aikuisille suunnatuun suomikummaan. Suomikumma on fiktiota, jossa tutkitaan muun muassa kauhun, fantasian, magian ja tieteiskirjallisuuden maisemia rajaseutuja myöten. Lajityypit helposti nivoutuvat toisiinsa ja synnyttävät uutta. sudenveri istuu luontevasti tuohon maisemaan. Maria Loikkanen, Savon Sanomat 27.11.2012

Voittoisa romaani on vaikuttava voimannäyte, perisuomalaiseen mielenmaisemaan sijoittuva ihmissusitarina. Se on yhtä aikaa vakuuttava spefi-teos, vuosikymmeniä halkova sukukroniikka sekä rakkaustarina. Elli Leppä, Tähtivaeltaja 4/2012