Sarasvatin hiekkaa - Risto Isomäki5

Kirja-arvio :: Sarasvatin hiekkaa

Kirjoittanut Kuurosokea Pianisti

Sarasvatin hiekkaa jätti minut aika kylmäksi. Oivallus Atlantiksesta on nerokas, mutta esimerkiksi Kanadan drumliinit eivät jaksaneet kiehtoa minua. Onneksi keväällä oli maantiedossa aiheena jääkausi ja sen jäljet luonnossa, etten joutunut oppimaan kaikkea tästä kirjasta. Isomäki tietää varmasti, mistä puhuu, mutta mielestäni hän esittelee tietojaan liikaa, välillä aivan tarpeettomasti. Esim. toisessa luvussa hän selittää Anna-Leenan ajatusten kautta optisesta harhasta, jonka tuulimyllyn liike saa aikaan. Se tuntuu kömpelöltä, eikä tuo mitään tarinaan. Tietokirjamaiset selitykset vievät paljon tilaa, ja koska kirja ei ole kovin paksu, varsinainen juonen eteneminen painottuu liikaa viimeiselle kolmannekselle. Näin suuresta aiheesta olisi voinut kirjoittaa sarjan. Nyt loppu on hätäinen, eikä herätä tunteita, vaikka sen pitäisi. Jännitys on huipussaan kirjan puolivälissä, kun tutkijat alkavat päästä jyvälle uhkaavasta vaarasta. Kaiken kaikkiaan jännitys on teoksen suurin vahvuus. Silmiinpistävin heikkous taas on dialogi, joka on mielestäni usein joko tyhjää tai luennoivaa. Tulen luultavasti unohtamaan kirjan nopeasti. En vihaa sitä tai pidä siitä, kutsuisin Sarasvatin hiekkaa kelvolliseksi, ei sen enempää tai vähempää.

Oliko kirja-arviosta sinulle hyötyä?


Sarasvatin hiekkaa

Kansi: Timo Mänttäri. 1. painos 2005. Sidottu, kansipaperi. 10. painos 2006. Nidottu.

Finlandia-palkintoehdokas 2005. Kiitos kirjasta -mitali 2006, Tähtivaeltaja-palkinto 2006.

Ekologinen jännitysromaani, joka päättyy suureen vedenpaisumukseen ja ihmisen itsensä aiheuttamaan ympäristökatastrofiin.

Tämä visionäärinen teos jättitsunamien merkityksestä ihmiskunnan historiassa oli jo kustantajalla, kun hyökyaalto iski Aasian rannoille. Kertomus sijoittuu lähitulevaisuuteen, Suomeen ja maailmalle, Grönlannin mannerjäätikölle ja Intian valtameren alueelle. Venäläinen tutkija Sergej yrittää yhdessä intialaisen tutkijayhteisön ja kollegansa Amritan kanssa selvittää Cambaynlahdesta meren alta löytyvän vajonneen kaupungin arvoitusta. Samaan aikaan suomalainen Kari Ahola yrittää toisaalla kehittää ratkaisua jäätiköiden sulamisongelmaan. Jäätiköitä tukii myös Grönlannissa tukikohtaansa pitävä tutkimusyksikkö ja filippiiniläissyntyinen erakko Susan Chang.

Yllättävällä tavalla nämä kaksi tutkimuslinjaa tangeeraavat toisiaan, ja tutkijat ymmärtävät, että jäätiköt ovat vaarassa sulaa, minkä seurauksena maapalloa uhkaa kaiken tuhoava tsunamikatastrofi ja vedenpaisumus. Alkaa löytyä vastauksia myös vuosituhansia sitten asetettuihin kysymyksiin. Lopulta käy niin, että vaikka tutkijat ovat osanneet ennustaa jättiaaltojen synnyn, aikaa estää niiden vyöryä ei enää ole.

Tämän romaanin poikkeuksellinen imu ei perustu juoneen vaan asiantuntemukseen. Kirjan sankareita ovat tutkijat, joiden tutkimuspolkujen seuraaminen luo teokseen sen jännitysmomentit. Lukijalle avautuu laajoja näkymiä maapallon historiaan, luonnonilmiöiden taustoihin, sivilisaation syntyyn ja kehitykseen, avaruuden rakenteeseen, Atlantiksen arvoitukseen. Vaikuttavimmillaan Isomäki on kertoessaan napajäätiköstä: lumen, jään, ilman ja veden arvaamattomuudesta, niiden liikkeistä ja muodoista. Hän pitää lukijan pihdeissään, sillä hänellä on jos jollain on paitsi lumen myös veden taju.

Yhteiskuntatieteiden maisteri, tiedetoimittaja Risto Isomäki (s. 1961) on aktiivinen osallistuja ympäristö-, ilmasto- ja kehitysyhteistyökysymyksissä. Hän on osallistunut moniin kansainvälisiin kehitysprojekteihin mm. Afrikassa ja Kaakkois-Aasiassa, viimeksi Intiassa. Hänen edellinen, ilmaston lämpenemistä käsitellyt ja paljon huomiota herättänyt romaaninsa Herääminen ilmestyi vuonna 2000.

”Mielikuvitusta kutkuttava trilleri täynnä painavaa asiaa planeettamme kohtalonkysymyksistä.” – Tähtivaeltaja-palkintolautakunta