Kukaan ei kaipaa sinua - Michelle Gagnon4

Kirja-arvio :: Kukaan ei kaipaa sinua

Kirjoittanut The Big Bad Wolf

Varoitus: kirja-arvio sisältää juonipaljastuksia

Kirja on kirjoitettu… No tuota. Ei oikeasti, jos kirja on kirjoitettava kirjakielellä, sen voi kirjoittaa kirjakielellä. Mutta jos tarkoitus on kosiskella lukijakuntaa ”nuorisokielellä”, voisi siihen hiukan nähdä vaivaa. Pari kirosanaa sinne tänne väkisin tungettuna ei nuorenna tekstiä. Muutoinkaan kieli ei kovin innostanut. ”Noa meni kylppäriin.” Aha. Meni. Ei kävellyt, juossut, ravannut, talsinut, löntystellyt, madellut, liukunut, kontannut, nilkuttanut, ontunut, rynnännyt, lentänyt tai pyrähtänyt. Joo, alkuperäiskieli ei ole niin synonyymirikas kuin suomi, mutta ehkä sen wentin olisi voinut jollain muulla sanalla korvata. Haktivisti on kiva sana, sen myönnän. Onneksi se esiintyi kirjassa jotain about viisi kertaa. Kaikki selitetään. Lukija ei koe mitään. Peter oli charmikas nuorimies ja kaikki tytöt rakastivat häntä. Ai aha. Ja kuka hitto hänet oli kirjan ajaksi kaapannut kun tähän charmiin ei päästä käsiin? Peter oli lahna. Kauniisti sanottuna. Flegu rich bitch, joka oli hämmentävän avuton ollakseen kait kirjan paras hakkeri. Aaaaargh. Vähän luonnetta peliin, jätkä. Jos olisin ollut Amanda, olisin heivannut kaverin… No, ennen kuin olisimme edes aloittaneet. Noa oli jees, paremmin toteutettuna olisin rakastanut oikeasti. Sivuhenkilöt riemastuttivat. Todella. Yhden sivun Pam-tuttavuus jättää Ethan-vauvansa juuri tapaamiensa Noan ja Peterin hoiviin. Tuosta noin vain. Se, että kirjassakin vähän ihmeteltiin asiaa, ei pelasta mitään. Pam oli kai oikeasti jossain pilvessä. ”Hmm joo siis Cody paiskii pitkää päivää kun se opiskelee ja mä oon yksin muksun kanssa mut ei se mua haittaa oikeesti kyllähän se sit korvaantuu ku se alkaa saamaan hyvää palkkaa siis kiva tavata oota mä meen kauppaan pitäkääs mun beibistä huoli jookos kiitos.” Ja nämä alkukirjan lääkärit. Ymmärsin, että Noa oli aika arvokas kaveri tämän leikkauksensa jälkeen ja porukat toivoivat tämän heräävän… Eikä kukaan ollut keksinyt selitystä leikkuupöydältä heräämiselle ennen heräämistä? Ja se, miten kuusitoistavuotias pääsee pakoon niin helposti… Tavalliset pahikset olisivat hiukan virkeämpiä. Ärsyttää. Kukaan ei kaipaa sinua sisältää paljon nimiä, jotka jostain syystä eivät mene sekaisin, vaikka hahmot saattavat esiintyä vain puheessa. Hakkerikirja, jossa oli häiritsevän vähän nörttäystä. Tai no siis, oli aika paljon, mutta… Muistan vain alusta jotain, sitten ne printatut jutut ja FBI:n kutsumisen. Enemmän tässä oli… Tyhjäkäyntiä. Ei mitään. Varastetaan auto ja ollaan ihan kikseissä, kun ei pumpulissa kasvetun elämän aikana olla koskaan tehty mitään laitonta. (Eikun mitä, kaveri oli perustanut hakkerisivuston, joka kosti pahoille ihmisille imemällä pankkitilit tyhjiin tai levittämällä salaisia tiedostoja. Joo moi.) En tiedä mitä ylimääräinen kateenkorva vaikuttaa kroppaan, mutta kyseenalaistan silti kaiken, mitä Noalle tapahtui. ”Enmä.” Totta puhuttuna mulla ei taaskaan ollut mitään käsitystä kirjan sisällöstä. Tietokonejuttuja… ja niin. Kansi oli kiva. Viimeisin compjuutterijutska, jonka kävin katsomassa, oli Trancendence. Johnny Depp oli kivempi tietokone kuin mikään tässä esiintynyt. Suurin kompastus tässä on teksti. Ei nyt suoria virheitä, mutta yksitoikkoista, masentavaa, yrittävää. Teollista. Joskus yhdentoista ikäisenä olisin oikeasti voinut pitää tästä… Paitsi, että vitut ja collegesuhteet olisivat tehneet pikkuhukan olon epämukavammaksi. Kun jutut olivat niin ”aikuisia”. Tällä hetkelle tunnun pitelevän kirjaa, joka on väkisin ylennetty osastolta ”lapset & nuoret” osastolle ”nuoret aikuiset”. Ihan hyvän mielen kuitenkin sai lukemalla tämän. Kevyttä viihdettä, ei pahemmin tarvinnut ajatella.

Oliko kirja-arviosta sinulle hyötyä?

Kirjan tilaus
Kampanja: Kokeile 30 päivää ilmaiseksi BookBeat

Kukaan ei kaipaa sinua

Alkuteos ilmestynyt 2012. Suomentanut Inka Parpola. Sidottu.

Kutkuttavan karmiva teknotrilleri teineille!

Ihmiskokeeseen tempaistun Noan on lyöttäydyttävä yksiin hakkeriaktivisti Peterin kanssa voittaakseen kilpajuoksun takaa-ajajiaan vastaan.

Noa Torsonilla ei ole aavistustakaan, miksi hän herää kummallisen karussa sairaalavuoteessa tippaletku käsivarressaan. Sijaiskotien kovettama tyttö joutuu ensi kertaa turvautumaan ulkopuoliseen apuun päästyään vaivoin pakoon vangitsijoiltaan.

Peter Gregory saa eräänä iltana päähänsä tarkistaa, mitä hänen tekopyhä isänsä puuhailee. Poika ehtii tuskin klikata salaperäisen Persefone-projektin tiedostoja, kun kotiin murtautuvat mustapukuiset miehet jo vievät kannettavan mennessään. Kun Noa ja Peter kohtaavat hakkeriyhteisön kautta, megaluokan datan analysointi ei jätä tilaa muille kuin äärimmäisen kammottaville tulkinnoille.