Varoitus: kirja-arvio sisältää juonipaljastuksia

Takakansi lupasi "vavisuttavia mystisiä voimia, synkkiä petoksia ja kiellettyä intohimoa". Niin, no, onhan tuokin tapa tätä kirjaa kuvata. Alkuasetelma vaikuttaa hyvältä. Kahtia jaettu kaupunki, kapinallisia, fantasiaa, scifiä, salaisuuksia. Mutta he hei, eihän tämä kirja onnistunut yllättämään alkuunkaan. Luulisi, että kun kerta toisensa jälkeen ns. kunnolliset ihmiset vetävät aseen takataskustaan ja ampuvat viattomia täysin yllättäen, lukija yllättyisi. Niin ei käynyt. Saatoin kolmea sivua ennen tapahtumaa osoittaa kirjaa ja sanoa itsekseni "Jep, tämä tyyppi ampuu tuon toisen." Ja olin oikeassa, joka kerta. Miten näin suuret paljastukset voi kirjoittaa niin ennalta-arvattavasti? Hahmoihin petyin. Hunter oli aivan kamala, toisaalta salaperäinen ja kunnollinen, toisaalta naiivi ja ällöttävän suloinen. Ei häntä voinut ottaa tosissaan. Ja Aria... Luulisi 17-vuotiaalla olevan enemmän järkeä päässään. Kuvio oli selvä ensimmäisiltä sivuilta, mutta päähenkilömme oli liian pikkuprinsessa nähdäkseen nenänsä eteen. Perhe ei tarkoittanut mitään tässä kirjassa. Arian vanhemmat olivat häikäilemättömiä, eikä Arialtakaan kamalan kauaa kestänyt ennen kuin hän päätti heidät tuhota. Ja kielletty rakkaus taas... En ymmärrä, miten Aria ja Hunter rakastuivat toisiinsa. Tuntui siltä, kuin pari lasta olisi ollut keinumassa yhdessä, ja yhtäkkiä he olivat valmiita riskeeraamaan kaiken rakkautensa vuoksi. Jäin ihmettelemään, että mitä välissä tapahtui. Kirjassa oli kolme hahmoa, joista pidin. Davida, Elissa Genevieve ja Violet Brooks. Ja minun tuurillani tietenkin kaikille kävi huonosti. Eikä kukaan välittänyt. Davida uhrautui heidän vuokseen, mutta Aria tuskin hätkähti. Elissan todelliset tarkoitusperät olivat kristallinkirkkaat siinä vaiheessa, kun Aria kutsui hänet mukaansa viimeiseen taistoon. Violet Brooksista pidin ensihetkistä asti. Hänestä ei kuitenkaan kerrottu juuri mitään, vaikka hän oli juonen kannalta tärkeä hahmo. Outoa? Ja sitten kun hän kuoli, Hunteria ei kiinnostanut ollenkaan. Mitä siitä, että äitini kuoli, kun voin olla Aria sinun kanssasi, tässä sairaalassa, jonne me Turkin kanssa sinut saimme salakuljetettua täysin ongelmitta? Epäuskottavaa. Sääli todellakin, koska alussa kirja vaikutti hyvältä. Idea oli hyvä, mutta mitä syvemmälle juonessa edettiin, sitä vastenmielisemmältä lukeminen alkoi tuntua.
Oliko kirja-arviosta sinulle hyötyä? 
star1
star2
star3
star4
star5
star6
star7
star8
star9
star10

Tietoa kirjasta :: Salatun voiman kaupunki

Theo Lawrence Julkaistu: elokuu 21, 2013
Tyyppi: spekulatiivinen fiktio
Tyylit: scifidystopia, fantasiaurbaani fantasia, romantiikka, nuoret
Avainsanat: tieteisfantasia

Alkuteos ilmestynyt 2012. Suomentanut Kirsi Ohrankämmen. Kansi: Tex Hänninen. Sidottu, kansipaperi.

Maaginen kahtia jaettu kaupunki. Poliittista kapinaa. Ikuista rakkautta?

Manhattan vuonna X. Pilvenpiirtäjien huipulla hallitsevat rikkaat ja etuoikeutetut, joiden yltäkylläisen elämän mahdollistaa vain katutasossa, ilmastonmuutoksen synnyttämien kanaalien varsilla kurjaliston joukossa majailevilta mystikoilta salaperäisesti hankittu energia. Yläluokan ... (lisää)

Muita kirjoja joista saatat pitää

LumotarViillot (Viillot, #1)NokkosvallankumousAmi - Tähtien lapsiPimeä sydän (Mystic City, #2)
Paikalla 1 jäsen ja 27 vierailijaa
Tiia
Uusin jäsen: Tiia
Jäseniä yhteensä: 9324