Revolverimies

Steven King jaksaa vain yllättää, olen lukenut muita Kingin teoksia mutta tämä oli jotain muuta. Mukavan nopea jännäri vähän scifiä odotin enemmän kauhua mutta tunnelma oli oikea joka sivulla. Alku on hidas kunnes maailma alkaa rakentua ja luonnollisesti se on todella mielenkiintoinen, kirjan loppu jättää enemmän kysymyksiä kuin vastauksia. Odotan että saan käsiini seuraavan kirjan.

Mukavan sekava ja arvoituksellinen jännäri. Osittain jopa scifiä. Yksinäisen miehen pitkä matka on alkanut. Innolla odottaen jatko-osien lukemista

Todella hyvä kirja, mutta olisin odottanut enemmän kauhua. Nyt luen kolme korttia pakasta, ja sekin vaikuttaa ihan hyvältä

Stephen Kingin Opus Magnum, part I. Mitä tästä voi sanoa.? Jos tätä pitäisi arvioida itsenäisenä kirjana, tarinana vailla jatkumoa, olisi se huomattavasti hankalampaa. Sellaisena tämä ei yksinkertaisesti toimisi. Mutta sinä, mihin tarkoitukseen tämä on tehtykin, siis suuren matkan ja seikkailun avauksesi, tämä toimii ja hoitaa tarkoituksensa kunnialla. Verrattain lyhyt verrattuna jälkimmäisiin osiin, mutta seikkailun tarkoitus tulee kyllä selville. Tyylikäs ja mielenkiintoinen aloitus matkalle kaiken kaikkiaan, mutta kritisoitaavaakin löytyy: kuten on oletettavissa, tähän tarttuva lukija useimmiten aloittaa Musta Torni-sarjan lukemisen ensimmäistä kertaa ja tällaisessa tilanteessa kirjan teksti on paikoin turhankin korkealentoista ja sekavaa, lähinnä liittyen käsitteistöön ja erilaisiin nimityksiin. Kysehän kuitenkin on Kingin itse luomasta fantasiamaailmasta ja paikoin lukijan on vaarana mennä jokseenkin sekaisin. Mutta ei tämäkään ongelma mielestäni liikaa vaivaa, matkaan päästään ilman sen suurempia kompasteluja, joskin kyseessä on sittenkin vain jonkinasteinen lämmittely, ikään kuin "harjoitusalusta", tulevalle eeppiselle seikkailulle.

Luin Revolverimiehen viimeksi 19 vuotta sitten. Silloin se tosin oli vain nimellä Musta Torni 1. En tainnut tuolloin ymmärtää kirjaa niin hyvin, mutta nyt tuntui paremmalta. Revolverimies ei ehkä ole parasta Kingiä minun makuuni, mutta muistan kyllä pitäneeni jatko-osista enemmän. Onpahan jotain mitä odottaa, sillä kokonaisuudessaan juonikuviot ovat pyyhkiytyneet päästäni aavikon tuulten matkaan... ;)

Ennen Revolverimiestä (alkuperäisesti Gunslinger, mikä on muuten satoja kertoja parempi) olin lukenut Kingiltä vain hänen Kirjoittamisesta. Halusin kuitenkin lukea jotain muutakin Kingiltä, pidinhän Kirjoittamisesta –teoksen sisällöstä eniten siitä tarinapohjaisesta osuudesta, jossa King kertoo lyhyesti elämänkertansa. Pidin Kingin kirjoitustyylistä ja se vaikutti varsin jännittävältä. Onhan King myynytkin miljoonia ja tehnyt kymmeniä teoksia, joten siinä on vain lisää syytä lukea häneltä. Päätin sitten aloittaa jollain oikein hyvällä teoksella, ja Wikipediassa mainittiin, että Kingin mielestä Revolverimies on hyvin mahdollisesti hänen paras teoksensa. Pakkohan se sitten oli lukea. Olin kuullut Musta Torni sarjasta, mutten tiennyt siitä mitään, edes sitä, että se on Kingin teos. Tutkiessani etukäteen Revolverimiestä, uskon saaneen jonkinlaisen kuvan, vaikken halunnutkaan paljastaa liikaa itselleni. Lainasin kirjasta sen ”uudelleen kirjoitetun version”, jossa on Kingin sanojen mukaan muutama ylimääräinen kohtaus, mutta silti kirja on hyvin lyhyt, itse tarina osuus vain hieman yli kaksisataa sivua. Kingillä on kirjassa esipuhe, jossa hän kertoo kirjan kirjoittamisesta, kuinka sai inspiraation Hyvät, Pahat ja Rumat elokuvasta ja Taru Sormusten Herrasta, ja kuinka hän halusi yhdistä nämä kaksi teosta mahdollisimman eeppisellä tavalla. Kuva mielessäni oli valmis. Kirjan kannessa on vielä kuva Revolverimiehestä loputtomalla aavikolla, ja tiesin, mistä on kyse. Mutta kun en tiennyt. Kirja oli kaikkea muuta, kuin osasin odottaa, ja outoa kyllä, se oli minulle kirjan huonoin puoli. Ennen kuin aloitin kirjan, minulle muodostui niin vahvat mielikuvat siitä, mitä tulen lukemaan, että se häiritsi minua, kun odotuksiini ei vastattu. Tämä on ensi kerta, kun näin on käynyt, mutta kirja kärsi hyvin paljon omien mielikuvien takia. Oma mielikuvanihan oli, että Revolverimies tarpoo loputtomalla aavikolla mustapukeisen miehen perässä, kertoen ehkä samalla mitä on ennen tätä tehnyt. Hän on vähä sanainen ja hiljainen, aivan kuten on myös mystinen mustapukuinen mies, joka kiusaa koko jossain edessäpäin lukijaa ja Revolverimiestä. Kingin oma versio on kutakuinkin näin, viimeinen Revolverimies jahtaa mustapukuista miestä aavikolla ja selvitämme samalla hiukan, mitä on aiemmin tapahtunut. Minun kuvani kuitenkin Kingin Revolverimiehen persoonasta ja käyttäytymisestä oli erilainen ja niin ikään jotkut tapahtumat, mitä hän kohtaa. Eikä kyse ollut pelkästään, että kirja ei vastannut omaa mielikuvaani, vaan en pitänyt ylipäätänsä kirjan esitystavoista joissain kohti. Osa asioista vaikutti hiukan lapsellisilta ja naurettavilta, ja varsinkin mustapukuisen miehen salaperäinen imago tuhotaan mielestäni täysin hyvin nopeasti. Kirja on myös yksinkertaisesti outo. Siinä on outoja tapahtumia ja Kingi sekoittaa niin todellisen maailman kuin omankin maailmansa tavalla, jossa lukija jää hyvin sekavaan tilanteeseen, jossa ei oikein tiedä minkälainen maailma kyseessä on, mitä historiaa sillä on ja missä kaikki tapahtuu ja miksi. Olen varma, että näihin kaikkiin kysymyksiin haetaan vastauksia myöhemmissä osissa, mutta minua niiden puute häiritsi. En saanut vahvaa kuvaa maailmasta koko kirjan aikana. Historiaan viitataan aina vähän hyvin epäselvästi, eikä Kingin luomaa todellisen maailman ja hänen oman maailmansa sekoita tunnista miksikään. Kingi rikkoo kaikki muitakin rajoja. Hänen kerrontansa ja tekstinsä on paikoin varsin outoa. Hän sekoittaa erilaisia sanastoja todella paljon. Yleisesti teksti on varsin perussanastoa westernille, mutta välillä hän iskee puhumalla fosforin värisellä aineksella tai muulla yhtä oudolla sanalla, joka ei tunnu kuuluvan millään tavalla muiden sanojen joukkoon. Samanlaista on havaittavissa kirjan aiheissa, joissa Kingi alkaa puhua maailman kaikkeudesta ja sen merkityksistä, sekä muista yhtä sekavista ja raskaista aiheista. Mielestäni ne eivät jotenkin tuntuneet kuuluvan tai sopivan kirjaan. Olin saanut siis hyvin erilaisen käsityksen Kingin eeppisen fantasian ja westernin. Siinä on mukana vähän kaikkea, oikeaa nykyaikaa, hänen omaa maailmaansa, fantasiaa, westerniä, taikuutta ja henkiä, jotain kauhua ja todella unenomaista, kerrontaa, jonka itse näen enemmänkin sekavana. Teoksessa oli hyviä kohtia, mutta mielestäni siihen oli tungettu liian paljon liian erilaisia aiheita, eikä lopputulos antanut minulle teosta, josta saan hyvän, selvän kuvan. Liian moni asia jäi epäselväksi, eikä avautunut kunnolla, että olisin jäänyt haluamaan kuulemaan lisää maailmasta. Itse perusjuonikin vaikutti kömpelöltä paikkapaikoin, ja lopullinen tunnelmani oli hiukan sekava.

Takakansi ei mainosta liikaa adjektiiviensa kanssa. Käsiinsä saa, mitä luvataankin. en ole lukenut korjaamatonta laitosta, vaan kätsiini eksyi suoraa korjattu. Kuulemani mukaan se on maalailunsa puolesta lyhentynyt alkuperäisestä, ja se toimii. Maalailu, ja tunnelma ei ammu yli, vaan se pysyy juuri sellaisessa, missä western-kauhufantasiassa se on yhä uskottavaa. Maailma on kaunis, rosoinen ja päähenkilön salaperäisyys tuo hyvää jännitettä. Kiintoisa seikka on myös raamattulainaukset useissa kohdin. niitä on myös käytetty oikein, ne uppoutuvat tarinaan, eivätkä ole päälleliimattuja. tässä on lopunaikojen tuoksu. Kirja oli selkeä aloitusosa. Luotiin paljon arvoituksia, jotka jätettiin auki, eikä loppuja nyöritetty kiinni. Mahdolliset (ja todennäköiset) myöhemmät kohtaamiset tämän osan henkilöiden kanssa jätettiin myllertämään lukijan mieleen.

Se oli ensimmäinen kirja ,jonka luin laskematta sitä käsistäni. Se piti otteessaan eikä päästänyt irti. Muistan kun Roland taisteli hitaita mutantteja vastaan. Se kalvaa mieltäni vieläkin iltaisin. Kirja on sen tyylinen minkä laisia pitäisi olla lisää. Mies autiomaassa. Kuinka tyylikästä.

Tummaa, tummaa. Ensimmäinen lukemani kirja Stephen Kingiltä. Eikä tämä ollut ainakaan pelkkää PA:ta, sen voin sanoa. Tunnelma ei ole mitään pillipiipari-tyyliä, vaan ehkä enemmänkin sitä tyyliä, jossa kapakkajätkät murahtelevat nurkissa. Varsinkin kaupungissa se on sellaista aika lailla. Westernityylinen hahmo päähenkilönä on aika hyvä veto ja ympäristökin on ainakin kirjan autiomaa-episodissa western-tyylistä. Kerronnassa ei turhia selitellä, vaan menneisyys kerrotaan samalla tavalla, kuin koko muukin kirja. Se toimii ihan hyvin. Muistelusta olisi voinut jäädä enemmänkin päähän, mutta muistan kokin hirttäjäiset ja Rolandin revolverimieskokeen. Antaisin ehkä kolme ja puoli tähteä, mutta kun niin ei voi tehdä, annan neljä tähteä. Juuri nyt minulla on työn alla Revolverimiehen seuraava osa, Kolme korttia pakasta. Ehkä se jää kesken, mutta luen kyllä varmaan joskus kaikki kirjat Musta torni-sarjasta. Edit: Anteeksi, muutin mieleni ja annan tälle täydet pisteet.

Revolverimies ei ollut oikein minun kirjani. Puolet asioista, varsinkin suurin osa revolverimiehen muisteluista, meni ihan ohi, samoin loppu. En edes ymmärtänyt, miksi hän halusi löytää Mustan Tornin. Ne osat kirjasta, mitkä tajusin, olivat hyviä. Henkilöissäkin menin ihan sekasin, varsinkin niissä, jotka vain pikaisesti mainittiin. Kingiltä olisin odottanut myös enemmän kauhua.