Tekijän kuvittama. Sidottu. Satufantasia.
Kun Herra Huu eräänä päivänä katsoo ulos ikkunasta, hän ei ole uskoa
silmiään. Tutut omenapuut ja Amiraali Kaljamaha laivoineen ovat
kadonneet.
Pian kuuluu ovelta koputus ja merkilliset miehet alkavat kantaa Huun
tavaroita muuttoautoon. Miehet selittävät, että Herra Huun talon päälle
rakennetaan tie ja Huun on muutettava kerrostaloon...
Arvosana kirjalle
Hannu Mäkelä
Hannu Mäkelä (s. 1943) on monipuolinen kirjailija, jonka laajaan tuotantoon kuuluu romaaneja, muistelmia, runokirjoja, lastenkirjoja, näytelmiä ja kuunnelmia. Hän on myös toimittanut useita suomalaisen runouden ja novellistiikan valikoimia.
Mäkelä valmistui Helsingin opettajakorkeakoulusta kansakoulunopettajaksi 1964. Hän työskenteli kustannustoimittajana, osastopäällikkönä ja
kaunokirjallisen osaston apulaisjohtajana kustannusyhtiö Otavassa vuosina 1967–1986. Vuodesta 1987 hän on ollut vapaa kirjailija. Mäkelän puoliso on ollut Anna Kortelainen vuodesta 2004. Mäkelä asuu Helsingissä ja Sitarlassa.
Kirja-arviot & arvosanat
Kirja-arviot 18
Viestit 0
Herra Huu muuttaa on omasta mielestäni sarjan paras teos. Siinä missä toinen osa tuntui turhalta, ja lisäsi paljon henkilöitä ja taikuutta, vähentää kolmas osa näiden määrää merkittävästi, ja asettaa Herra Huun täysin uuteen ympäristöön, joka lisää mielenkiintoa huomattavasti. Kaupunki on ympäristönä vieläpä erityisen herkullinen, ottaen huomioon kuinka erakoitunut, ja kehityksestä ja kaikesta tietämätön päähenkilö on, ja sen, että aiemmin jo kävi ilmi Herra Huun kaupunkivastaisuus. Taistelut vesihanojen ja sähköhellojen kanssa ovat hauskaa luettavaa. Sarjan kirjoissa kaikissa käsitellään taikuutta hieman erilailla, ja tässä se on mielestäni parhaimmillaan. Sitä ei ole paljoa, mutta vähän, ja Herra Huu tekee sitä lähinnä enempiä miettimättä tekojaan, täysin tottuneesti. Taikakirjaa ei ole, joten kaikki on selvemmin lähtöisin Herra Huusta itsestään, tosin hänellä on mukanaan satunnaisia esineitä, joiden käyttöä hän itsekään ei yleensä ymmärrä ennen kuin on tullut käyttäneeksi. Kirjan tuomat uudet henkilöt ovat mielenkiintoisia, eikä heihin keskitytä missään vaiheessa liiaksi, annetaan enemmän tilaa Herra Huulle itselleen, kun edellisessä osassa piti jaksaa satunnaisen tuiki tavallisen lapsen kekseliäisyyttä. Kirjassa on myös vahvaa tunnelmakuvausta, ja erityisesti hienoja tässä mielessä ovat kohdat, joissa Herra Huu menee käymään meren rannassa. Myös kirjan hiiren elämää on mukava seurata. Suosittelen lukemaan.
