Eksyneiden jumala - Stephen King4

Kirja-arvio :: Eksyneiden jumala

Kirjoittanut LongWalk
Iso iso pettymys. Aikasempaa arvioitsijaa lainatakseni takakansi oli itse tarinaa parempi. Ei pelottanut, jännittänyt, luin periaatteesta loppuun. Erittäin sekainen tarina, loppuu ennen kuin edes kunnolla alkaa.

Oliko kirja-arviosta sinulle hyötyä?
Kirjan tilaus
Kampanja: 30 päivän ilmainen Nextoryn kokeilujakso koodilla 🠊 risingshadow (lisätietoa)

Eksyneiden jumala

Alkuteos ilmestynyt 1999. Suomentanut Ilkka Rekiaro. Baseball-osuuksien suomennokset Karri Kokko. Päällys: Heikki Kalliomaa. 2. painos 1999. Sidottu, kansipaperi.

”Se on erikoinen olento, Trisha. Se odottaa eksyneitä. Se antaa heidän harhailla, kunnes he ovat kunnolla peloissaan – pelko saa heidät maistumaan mehevämmiltä, se mureuttaa lihaa – ja sitten se nappaa heidät. Sinä näet sen vielä. Se voi jo tulla metsästä esiin minä hetkenä hyvänsä. Oikeastaan jo muutaman silmänräpäyksen päästä. Ja kun sinä näet sen kasvot, sinä tulet hulluksi. Jos joku olisi paikalla kuulemassa, hän luulisi sinun kirkuva, mutta oikeasti sinä naurat, niinhän? Hulluthan nauravat kun heidän elämänsä päättyy, he nauravat… ja nauravat… ja nauravat.”

Eräänä alkukesän lauantaina yhdeksänvuotias Trisha lähtee äitinsä ja veljensä Peten kanssa patikkaretkelle Appalakkien polulle Mainen ja New Hampshiren metsiin. Jotta ei tarvitsisi kuulla äidin ja Peten alituista riitelyä, hän jättäytyy jälkeen ja poikkeaa polulta. Mutta hetken kuluttua hän onkin metsässä yksin. äitiä ja Peteä ei ole missään, polkua ei ole missään...

Siitä alkaa Trishan painajainen. Häntä ahdistavat kylmä ja nälkä, lukemattomat mäkärät, hyttyset ja ampiaiset, salakavala maasto – ja kalvava pelko, joka maalaa kauhukuvia hänen silmiensä eteen. Mutta hän hyödyntää sinnikkäästi kaiken tiedon, jota on metsistä saanut, suunnistaa sen mukaan, kokeilee aivan uudenlaista ravintoa, lääkitsee hyönteistenpuremia.

Parhaana lohtuna hänelle ovat korvalappustereot, joista hän voi kuunnella Bostonin Red Soxin baseball-otteluita ja seurata suuren idolinsa Tom Gordonin edesottamuksia. Ennen pitkää hänestä alkaa näyttää, että Tom Gordon on myös hänen mukanaan metsässä, näyttäytyy hänelle silloin tällöin, antaa hyviä neuvoja.

Muta onko Tom Gordon oikea eksyneiden jumala? Vai onko se tuo toinen, joka liikkuu lähistöllä, jättää itsestään merkkejä – katkottuja puita, raadeltuja eläimiä – piirittää Trishaa odottaen, milloin pelko on kypsyttänyt hänet kyllin mureaksi...