Uinu, uinu, lemmikkini - Stephen King8

Kirja-arvio :: Uinu, uinu, lemmikkini

Kirjoittanut Khosmar

Jos yleisimmin kysytään Stephen Kingiä lukeneelta henkilöltä, mikä on ehdottomasti se "oikeasti" pelottava teos, vastaus on yleisesti se kirja, jonka arvostelua nyt tälläkin hetkellä luet. Jopa King itse on väittänyt Uinu, uinu, lemmikkini -kirjan olevan kauhistuttavin luomuksistaan ja sitä tehostaakseen on herra kertonut aikoinaan harkinneensa sitä, että julkaisisiko tarinaa koskaan kaikkien luettavaksi. No ollakseni rehellinen: vaikka en yleisesti ottaen pelkää Kingin kirjoihin sisältämiä kauhujuttuja – luen yleisesti ottaen Kingiä vain viihdetarkoituksessa – on Uinu, uinu, lemmikkini edes jossain määrin maineensa veroinen: tietyt hetket olivat todellakin kylmääviä ja joskus hyytävyys oli paikoin läsnä. Yleisesti tiedetään, että Stephen Kingin tarinoissa jokin onneton hahmoraukka saattaa menettää henkensä kertomuksen aikana ja kuolema tuntuu muutenkin olevan osa sitä juttua. Tällä kertaa King kirjoittaa yleisesti ottaen teeman olevan kuolema. Kuolema tuntuu ujuttautuvan rivien välistä vähän väliä, enkä nyt vain tarkoita, että kuoleman kohtaisi aina joku henkilö vaan myös vertauskuvallisesti/symbolisesti tuntuu kuolema saavan oman hahmottumansa, esim. kirjassa silloin tällöin mainittu "Oz Suuli ja Hilmuinen" näkyy ainakin minun silmissä ehdottomalta kuoleman hahmottumalta. Ja eikö ole ironista ajatella, että päähahmomme Louis Greed on lääkäri, joka voi olla altis ammattinsa vuoksi kokemaan jonkun ihmisen elämän sammumista? Kirja etenee omasta mielestä paikoin tiiviinä, mutta vielä alkupäässä tunnutaan ehkä hieman junnaavan paikoillaan, vaikka tietääkin sen olevan rauhallisesti etenevää tunnelman luontia ja henkilöiden perinpohjaista esittelyä. Vaikka jo romaanin alkupuoliskossa tapahtuu ja paljon, voin tunnustaa sen olleen kirjan ehdottomasti hitain ja tahmaisevin anti. Jo puolivälin jälkeen tapahtuu melkoisesti ja meno on jo hieman sutjakkaampaa. Muutenkin tunnelma on erityisen vahva ja paikoin melankolinen, joten jos olet herkkä lukemaan paikoin masennukseenkin taipuvia asetelmia niin sitten ehdotan harkitsemaan kirjaan tarttumisen kannalta, sillä hyvän mielen kertomuksesta ollaan enemmänkin kuin kaukana. Yleensä olen olettanut Kingin paksuimmissa tarinoissa lopun pilaavan kaiken, mutta tässä on juuri oikea loppu, minkä tämä teos tarvitsee: lyhyen puoleinen ja reippaasti etenevä, mutta tunnelman luonnin kannalta vahva ja äärimmäisen lohduttoman puoleinen. Entäs sitten epilogi? Värisyttävää, kerta kaikkiaan. Suosittelen kyllä tutustumaan, jos haet oikeaa kauhua ja haluat Kingiä ennestään lukemattomana päästä ymmärtämään perinpohjin, mistä se kirjailijan "Kauhun kuningas" -titteli on lähtöisin. Vielä loppuun kirjan suomennoksen nimi. Vaikka alkuperäisnimi Pet Sematary on mainio, tuntuu suomennoksen nimi antavan pienet alkuväristykset kirjaa aloittaessa.

Oliko kirja-arviosta sinulle hyötyä?

Kirjan tilaus
Kampanja: Kokeile 30 päivää ilmaiseksi BookBeat

Uinu, uinu, lemmikkini

Alkuteos ilmestynyt 1983. Suomentanut Pirkko Talvio-Jaatinen. Kannen kuva: Gerald Grace. Sidottu, kansipaperi. – 3. painos 1989, kansi: Tiina Heikkonen, nidottu. – 10. painos 2010, uusi kansikuva, nidottu. – 11. painos 2017, kansi: Juri Patrikainen, sidottu. – 12. painos 2019, elokuvakansi, nidottu.

World Fantasy -palkintoehdokas 1984. Horror Writer Association’s Top 40 Horror Book of All Time.

Nuori perhe muuttaa romanttiseen taloon kaupungin laitamille – nuori lääkäri Louis Creed, hänen sievä vaimonsa Rachel ja heidän kaksi lastaan. Tutkimusretket talon ympäristössä johtavat heidät metsään hautausmaalle, jonne kylän lapset ovat haudanneet kuolleita lemmikkejään. Tunnelma paikalla on merkillinen. Ja yöllä Louis saa uneensa vieraan: kammottavalla tavalla kuollut potilas tulee hänen luokseen, he kulkevat polun Lemmikkien hautausmaalle, hautojen taakse mustaan tuntemattomaan... Aamulla Louisin vuoteella on multaa ja havunneulasia.

Mikä enää on totta, mikä kuvittelua?

Perheen rakas kissa Church jää auton alle. Louis kantaa pienen ruumiin metsän hautausmaalle – ja eteenpäin – jonnekin... Ja Church on elossa, uusi outo Church. Louis on joutunut lähelle voimia, joita seudun vanhat intiaaniasukkaatkin ovat kammonneet. Ja kun isku osuu keskelle hänen omaa perhettään, hän epätoivonsa ja uuden aavistuksensa ajamana koettaa kääntää ajan kulun taaksepäin maksoi mitä maksoi. Se yritys vie hänet keskelle painajaista, keskelle tuonpuoleisen kammottavimpia varjoja, ihmisen käsityskyvyn rajan taa, sinne mistä ei palata samana kuin ennen...

Kauhistuin itsekin kirjoittaessani romaaniani... se avasi mustia syvyyksiä, joissa en haluaisi enää toiste käydä... – Stephen King

Pahuus on kirjassa kulissien takana, ja sitä rakennetaan niin hitaasti ja vahvasti, niin hienolla rytmillä, että sille on pakko antautua.” – The Guardian

Ylittää pelkän hyvän jännityksen antamat väristykset – Lukija, varo. Tämä kirja on niille, jotka uskaltavat ottaa pelon pelkona. – The N.Y. Times Book Review