Valtaistuinpeli on majesteettinen kirja. Se ei tarkoita kirjan olevan täydellinen, vaikka hyvä se onkin. Majesteettisuus syntyy puitteista, joissa tarina tapahtuu. Monet paikat on kuvattu loistavasti, ja niistä välittyy suuruuden ja kauneuden vaikutelma. Kotkanpesä ja Muuri ovat hyviä esimerkkejä majesteettisuudesta. Maailma ja sen historia ovat kiinnostavia. Daenerysin ja Branin luvuissa saadaan kiehtovia vihjeitä maailman taikuudesta. Parasta Valtaistuinpelissä on valtaistuinpeli eli politikointi. Siksi pidän Nedin osioista kirjassa ehkä kaikkein eniten. Henkilöt ovat poikkeuksellisen aidon oloisia. Juonittelevat hahmot ovat hyviä, ja siksi sivuhenkilöistä suosikkejani ovat Varys ja Pikkusormi. Kirjassa ei ole selviä heikkouksia. Se on hyvin kirjoitettu ja tapahtumia kuvataan useista näkökulmista. Tarina etenee tasaista vauhtia, eikä kerronta ole kovin tiivistä useiden näkökulmien vuoksi. Siksi kirjassa ei juuri ole valtavan dramaattisia hetkiä. Valtaistuinpeli on hyvä kirja, jota on mukava lukea mutta joka ei erityisemmin koukuta.
Oliko kirja-arviosta sinulle hyötyä? 
star1
star2
star3
star4
star5
star6
star7
star8
star9
star10

Tietoa kirjasta :: Valtaistuinpeli

George R. R. Martin Julkaistu: joulukuu 10, 2003
Tyyppi: spekulatiivinen fiktio
Tyylit: fantasiakorkea fantasia
Avainsanat: locus-palkinto, tv-sarja

Alkuteos ilmestynyt 1996. Suomentanut Satu Hlinovsky. Kannen kuva: Petri Hiltunen. Kartat: Satu & Jan Hlinovsky, myöhemmissä painoksissa Richard Geiger. Sukujen vaakunat: Virginia Norey. Nidottu. Kovakantinen Petri Hiltusen kuvittama laitos 2009.

Locus-palkinto 1997 (paras fantasiaromaani). ... (lisää)

Muita kirjoja joista saatat pitää

AnachéSavuvarkaat (Savuvarkaat, #1)Maresi (Punaisen luostarin kronikoita, #1)Narrin salamurhaaja (Narri ja Näkijä, #1)Tuulien koti (Vuorileijonan varjo, #8)
Paikalla 34 vierailijaa
Uusin jäsen: Jimbo Whateverson
Jäseniä yhteensä: 8723