Alkuteos ilmestynyt 2001. Suomentanut Marja Helanen-Ahtola. Kuvittanut Brett Helquist. Sidottu.
Hyvä lukija,
ennen kuin viskaat tämän kammottavan kirjan maahan ja juokset sen luota niin kauas kuin pääset, sinun olisi ehkä hyvä tietää, miksi sinun pitää tehdä niin. Ainoastaan tämä kirja kertoo viimeistä piirtoa myöten Baudelairen lasten kurjan ajanjakson Salojen sairaalassa, ja siksi tämä opus on yksi maailman kamalimmista.
Voit lukea kaikenlaisesta mukavasta, mutta tämä teos ei sisällä mitään sellaista. Kirjan sivut pursuavat rasittavaa nippelitietoa epäluuloisesta kauppiaasta, tarpeettomasta leikkauksesta, sisäpuhelimesta, nukutuksesta ja sydämen muotoisista ilmapalloista. Kirjasta löytyy myös hätkähdyttävä uutinen eräästä tulipalosta. Et todellakaan halua lukea mistään sellaisesta.
Olen vannonut tutkivani tämän tarinan pohjiaan myöten ja kirjaavani sen parhaani mukaan, joten juuri minun pitäisi tietää, että tämä kirja on parasta jättää maahan, mistä epäilemättä löysitkin sen.
Arvosana kirjalle
Lemony Snicket
Daniel Handler (s. 1970 San Franciscossa) on yhdysvaltalainen kirjailija, joka tunnetaan parhaiten Surkeiden sattumusten sarja -kirjoistaan, jotka hän on kirjoittanut käyttäen salanimeä Lemony Snicket. Surkeiden sattumusten sarja on mustaa huumoria sisältävä 13-osainen sarja, joka keskittyy orpojen Baudelairen sisarusten elämään. Siitä on tehty elokuva vuonna 2004.
Kuva: Wikimedia Commons.
Kirja-arviot & arvosanat
Kirja-arviot 6
Viestit 15
Tiukkoja tilanteita, toimintaa, juonittelua ja piilottelua sairaalaympäristössä. Olafin joukkio saa lisää sävyjä. Klausin ja Sunnyn on pelastettava Violet Salojen sairaalassa. Olafin porukan häijy suunnitelma Violetia kohtaan on raju mutta kirja sisältää paljon tutuksi tullutta kieroa huumoria. Vapaaehtoinen piristyskomppania on myös hauska idea. Eri ikäryhmät näkevät erilaisia sävyjä sarjaa lukiessaan. "Nyt te kolme mukulaa olette liemessä. Te olette murhaajia, tuhopolttajia ja valelääkäreitä."
Kirja-arviot 179
Viestit 0
'Painajaisten parantola' on Surkeiden Sattumusten Sarjan kenties heikoimpia osia. Kirja on oikeamminkin vain välinäytös 'Kelvottoman kylän' ja 'Tihutöiden tivolin' välillä. Kirjassa ei juuri selvinnyt mitään uutta, paitsi Snicket-kansion paljastus Baudelairen tulipalosta. Kirja on ihan luettava ja tuttua Snicketin tasoa, mutta se tuntui varsin lyhyeltä ja pikaisesti luetulta. Tosin 'Painajaisten parantolassa' Baudelairet alkavat ensi kertaa olla Olafin kanssa tasavahvoja kaikkien kierouksien ja konnankoukkujen keskellä. Suosittelen kirjaa aiemmat osat lukeneille. Arvosana: 6.
