Kirja-arvio: Kalin laulu

Kirjoittanut Aarni
()

Aiempi kokemukseni Dan Simmonsista ulottuu Hyperion-sarjaan ja Ilium/Olympos-duologiaan, joten oli kiinnostavaa nähdä, olisiko hänellä annettavaa tieteiskirjallisuuden ulkopuolella. Kyllä olisi. Simmonsin esikoisromaani Kalin laulu on niin sujuvasti ja tyylitajuisesti kirjoitettu ja rakenteeltaan harkittu, ettei lainkaan ihmetytä että vain muutamaa vuotta myöhemmin Hyperionissa mentiin jo todella kunnianhimoisissa sfääreissä. Alussa väläytetyn amerikkalaisen kirjallisuuslehden toimituksen arjen jälkeen päälle puskee välittömästi hyvin elävältä tuntuvaa Intia-kuvausta. Kirjan Intia on länsimaiselle rationaaliselle mielenlaadulle vieras, ahdistava ja hallitsematon paikka. Päähenkilö, runoilija ja parin kirjallisuuslehden avustaja Robert Luczak tempautuu heti öiseen Kalkuttaan saavuttuaan siellä vallitsevaan mielipuolisuuden ja väkivallan uhan ilmapiiriin. Kirjan jännite syntyykin pitkälti tästä länsimaisen ja intialaisen kulttuurin välille esitetystä perustavasta erosta – Luczak on vieraassa maassa kielitaidottomana ja vailla sellaista kulttuurista kompetenssia, joka auttaisi häntä suunnistamaan iljettävältä näyttävien tapojen ja epäluotettavalta tuntuvien ihmisten keskellä. Hänen kokemuksiaan Kalkutassa hallitsee painostava tunne siitä, että jokin on vialla, ja sivistyksen häivähdyksiä nähdään vain harvakseltaan päiväsaikaan sekä komisario Singhin hahmossa. Tällaisessa paikalliskuvauksessa on helppo nähdä yhteyksiä vaikkapa kauhun suurnimeen H. P. Lovecraftiin, jonka teoksissa länsimainen sivistys näyttäytyi samaan tapaan uutena, ohuena ja helposti murtuvana, ja sen takana päilyi maailmankaikkeuden välinpitämätön tai länsimaalaisen kannalta jopa vihamielinen perusluonne. Vaikka Lovecraft-tyyppistä juonikuviota ei Kalin laulussa nähdä, Luczak ei kuitenkaan palaa Kalkutasta turvallisesti entiseen elämäänsä vaan näkee maailman uudessa valossa, mutta tästäkin huolimatta elämä jatkuu. Kauhukirjallisuuteen sopivasta metafyysisestä perustasta huolimatta Kalin laulu ei aiheuttanut minussa niitä väristyksiä, joita kauhulta haen, vaan oli pelkästään hyvää kirjallisuutta. Teos olisi saattanut olla pelottavampaa luettavaa, jos kuolemankultit olisivat itselleni vieraampi asia tai mikäli minulla olisi omia lapsia. Tässä voidaankin erottaa samankaltainen keino tuoda tarinaan jännitettä vanhemmuuteen liittyviä pelkoja käsittelemällä kuin Simmonsin myöhemmässä Hyperion-romaaniin sisältyvässä Oppineen tarinassa. Jälkimmäisessä se oli kuitenkin toteutettu sikäli onnistuneemmin, että minun oli helpompi samastua isän suhteeseen aikuiseksi kasvavaan tyttäreensä kuin koko Kalin laulun ajan seitsenkuukautisena pysyvään, käytännössä kommunikointikyvyttömään ja persoonattomaan lihamyttyyn, kaikella kunnioituksella jokaista tätä lukevaa vauvaa kohtaan. Vaikka kyseessä on Simmonsin esikoisteos, kirjan tunnistaa Simmonsiksi muustakin kuin edellisestä. Hyperionin ja Iliumin tapaan myös Kalin laulussa runoudella on keskeinen osa ja todellisiakin runoilijoita on hyödynnetty miellyttävästi. Tässä tapauksessa ei kuitenkaan ole kyse mainittujen tieteisromaanien kaltaisesta intertekstuaalisuuden ilotulituksesta, mikä on hyvä paitsi vaihtelun vuoksi, myös siksi ettei kyseinen keino ala tuntua sirkustemppuilulta. Simmons jättää myös hienostuneesti puhkiselittämisen sikseen ja lukijalle spekuloitavaa – esimerkiksi yliluonnollisia elementtejä voi olla mukana tai sitten ei, eivätkä eri juonilankojen yhteydet toisiinsa ole yksiselitteisiä. Hieno kirja.

Oliko kirja-arviosta sinulle hyötyä?


Kalin laulu

Alkuteos ilmestynyt 1985. Suomentanut Hannu Tervaharju. Saul Bellow -sitaatin suomentanut Kai Kaila. William Butler Yeats -sitaatin suomentanut Aale Tynni. Kansi: Tommi Hänninen. Nidottu. 2. laitos: Like-pokkari, 2009. Uusi kansikuva.

World Fantasy -palkinto 1986.

”Jotkut paikat ovat liian pahoja, jotta niiden olemassaolo voitaisiin sallia. Jotkut kaupungit ovat sietämättömän pahoja. Kalkutta on sellainen paikka. Ennen Kalkuttaa olisin nauranut tuollaiselle ajatukselle. Ennen Kalkuttaa en uskonut pahuuteen – ainakaan voimana, joka olisi riippumaton ihmisten teoista. Ennen Kalkuttaa olin typerys.

Toimittaja Robert Luczak matkustaa vaimonsa ja pienen tyttärensä kanssa kuumaan, kaoottiseen Kalkuttaan. Amerikkalainen Luczak etsii kuolleeksi luultua intialaista kirjailijaa, M. Dasia, ja tämän uutta käsikirjoitusta. Oudot kirjoitukset antavat aihetta epäillä kirjailijan olevan elossa – mutta missä? Hän on kadonnut saastaisen suurkaupungin syövereihin.

Kali, tuhon kuoleman ja viettelyksen palvottu jumalatar, vartioi kotikaupunkiaan. Kukaan ei ole turvassa kammottavalta Kalin laululta.

Dan Simmons on amerikkalainen bestsellerkirjailija. Hänen teoksensa ovat saavuttaneet mainetta ja kunniaa ympäri maailmaa. Kalin laulu on voittanut World Fantasy Award -palkinnon. Simmonsilta Like on julkaissut myös hypersuositut Hyperion, Hyperionin tuho, Endymion ja Endymionin nousu -kirjat.

\"Tämän lajin paras romaani mikä minulle tulee mieleen. Dan Simmons on nero!\" – kirjailija Dean R. Koontz

”Simmonsin romaani on taitavaa, vetoavaa ja älykkäästi kirjoitettua kauhuproosaa, joka jää soimaan mieleen kuin Kalin laulu. – – Lue ensimmäiset rivit, ahmi pari ensimmäistä sivua ja hotki koko kirja.” – Tähtivaeltaja