Maailmansilmässä seikkailun luonne muuttuu jännittävästä ahdistavaksi. Päähenkilöt ovat joutuneet eroon toisistaan, eikä kestä kauaakaan, kun kaikki alkaa mennä pieleen. Koko kirjan (lasken tähän mukaan Vaarojen taipaleen) parasta antia on matka Caemlyniin pimeänkulkijoiden jahdattavana. Vainoharhaisuus ja pelko välittyvät täydellisesti. Loppua kohti tahti kiihtyy, ja rauhallisesti rakennetut tunnelmat vaihtuvat mahtavaan ja maagiseen kuvailuun Maailmansilmän luona. Sen ansiosta nopea kliimaksi ei tunnu niinkään äkilliseltä kuin vaikuttavalta. Maailmansilmän luonne jättää myös jonkin verran tilaa spekuloimiselle. Ajan pyörän ensimmäisen osan päämysteeri on hyvin pohjustettu ennen sen paljastamista lopussa. Lukiessani tarinaa toista kertaa pystyin tuntemaan Moirainen ja Lanin paineet onnistumisesta, kun tiesin, mitä he etsivät ja kuinka tärkeää se oli. Voisinkin lukea seuraavaksi Uuden kevään, jossa he ovat pääosassa.
Oliko kirja-arviosta sinulle hyötyä? 
star1
star2
star3
star4
star5
star6
star7
star8
star9
star10

Tietoa kirjasta :: Maailmansilmä

Robert Jordan Julkaistu: 1997
Tyyppi: spekulatiivinen fiktio
Tyylit: fantasiakorkea fantasia

Alkuteos ilmestynyt 1990. Suomennos sisältää alkuteoksen luvut 24–53. Kartat: John M. Ford ja Thomas Canty. Suomentanut Marja Sinkkonen. Kannen kuva: Darrell K. Sweet.

1. painos: Karisto, 1997. Sidottu. (Kannessa teoksen nimi kultakirjaimin.)
2. painos: Karisto, 2002. Nidottu.

Hugo-palkintoehdokas 2014 (koko sarja).

MAAILMANSILMÄ jatkaa fantasiasarjaa, jonka ensimmäinen osa oli VAAROJEN TAIVAL. Kirjat aloittavat moniosaisen tarun Ajan Pyörästä, ... (lisää)

Muita kirjoja joista saatat pitää

Mahti (Korpinkehät, #3)Zarazethin avaimetGondolinin tuhoAnachéYlenemisen kaivo (Usvasyntyinen, #2)
Paikalla 5 jäsentä ja 68 vierailijaa
LordStenhammar, Riku, haplotus, KiLLPaTRiCK, tarunen
Uusin jäsen: Jimbo Whateverson
Jäseniä yhteensä: 8723