Tarzan viidakon valtias (Tarzan #11) - Edgar Rice Burroughs7

Kirja-arvio :: Tarzan viidakon valtias

Kirjoittanut Matti Karjalainen

Edgar Rice Burroughsin "Tarzan, viidakon herra" (Karisto, 1945) on niitä kirjoja, jotka olen lukenut viimeksi joskus neljännesvuosisata sitten, mutta lukiessani tajusin muistavani tapahtumat edelleen varsin hyvin. Ja miksipä en olisi muistanut, tässähän olivat mukana kaikki ne ainekset, jotka tekevät seikkailuromaanista seikkailuromaanin, ja jotka kutittivat mukavasti kymmenvuotiaan mielikuvitusta. Seikkailun keskiössä on nyt seitsemänsataa vuotta kadoksissa ollut kaupunki, jossa eletään edelleen keskiaikaa. Se tarkoittaa tietenkin turnajaisia, jaloja ritareita ja kauniita neitoja. Lisäksi pakettiin on sotkettu vielä kierojen arabialaisten orjakauppiaiden juonitteluja, sekä hyviä että pahoja valkoisia metsästäjiä ja roppakaupalla erilaisia villieläimiä. Burroughs on varsin taloudellinen kirjailija, sillä tämä kaikki mahdutetaan noin 250 sivuun. Ei kai tämä poliittisesti korrekteinta nuortenkirjallisuutta ole, eikä ollut silloin kuin kirjaan ensimmäisen kerran tartuin, mutta eipä tuosta tainnut kamalasti huonoja vaikutteita tarttua. Kai sitä pikemminkin toivoi, että voisi olla jonakin päivänä samanlainen kuin kirjan päähenkilöt: nähdä maailmaa, kokea hurjia seikkailuja, tehdä sankarillisia tekoja ja voittaa kauniin tytön sydän omakseen. No, sitten minusta tuli kirjastovirkailija. Close enough? Ja kaipa se sekin on osittain tämän kirjan ansiota!

Oliko kirja-arviosta sinulle hyötyä?

Kirjan tilaus
Black Friday: Adlibris tarjoaa 10% alennuksen kirjoista koodilla BLACK21 (voimassa 28.11.2021 saakka)

Tarzan viidakon valtias

Alkuteos ilmestynyt jatkosarjana lehdessä 1927–28, kirjana 1928.

1. laitos: Karisto, 1929. Tarzan viidakon herra. Suomentanut Valfrid Hedman. Kariston nuorisonkirjoja 89.
2. laitos: Kauppakirjapaino, 1971. Tarzan viidakon valtias. Suomentanut Jaakko V. Tapio. Sidottu.
3. laitos: Kirjayhtymä, 1991. Sidottu.

Tarzan puolustaa viidakkoaan tunkeilijoilta – suurriistan metsästäjiltä ja orjien pyydystäjiltä. Hän on usein vaarassa, mutta viidakon asukkaat pelastavat Valtiaansa.

Vuorten keskellä viidakossa on kaksi ristiretkeläisten perustamaa kaupunkia, joissa heidän jälkeläisensä elävät noudattaen samoja keskiaikaisia tapoja kuin esi-isänsä 750 vuotta aiemmin. Näihin kaupunkeihin kulkeutuu monen viidakkoseikkailijan tie.

Ritarikaupungin prinsessa ja nuori amerikkalainen rakastuvat toisiinsa. Saaliinhimo ja mustasukkaisuus aiheuttavat hengenvaaran, mutta Tarzanin uljas hahmo ilmestyy paikalle juuri, kun tilanne muuttuu epätoivoiseksi. Viidakko pääsee tungettelijoistaan ja onni hymyilee Tarzanin ystäville.