Tämä ei juurikaan hävinnyt aiemmin lukemalleni Oppipoika Alvinille, ainakaan tyyliltään, mutta sisällöltä olisin kaivannut samanlaista kipinää kuin kolmososalla oli. Huomasi selvästi, että kirjailijakin oli tarkoittanut tämän pelkäksi pohjustukseksi - kirja oli oikeastaan kuvausta Al Juniorista, loppu vain hieman viittasi tulevaan. Kirjailijan tyyliä ei kumminkin voi kuin ihmetellä. Hän saa tekstin kuin tekstin elämään, huolimatta paikoittaisista, tylsistä jaksoista. Kirjan alku oli erittäin hyvä ja houkutteleva, ja eirtyisemmän juonen puutteesta huolimatta kirja oli hyvin lukijanläheinen. Kirja ei ollut mikään paras taidonnäyte Orsonilta, mutta suosittelen tätä välttämätöntä aloitusosaa kaikille, jotka eivät jo ole lukeneet sitä.
Oliko kirja-arviosta sinulle hyötyä? 
star1
star2
star3
star4
star5
star6
star7
star8
star9
star10

Tietoa kirjasta :: Seitsemännen pojan seitsemäs poika

Orson Scott Card Julkaistu: 1997
Tyyppi: spekulatiivinen fiktio
Tyylit: fantasia, vaihtoehtohistoria
Avainsanat: locus-palkinto, mythopoeic-palkinto

Alkuteos ilmestynyt 1987. Suomentanut Jaakko Kankaanpää. Sivun 152 runon suomentanut Aale Tynni. Kannen piirros: Dennis Nolan. Sidottu.

Locus-palkinto (paras fantasiaromaani) 1988, Mythopoeic-palkinto 1988. Hugo-palkintoehdokas 1988, World Fantasy -palkintoehdokas 1988.

Jo lapsen syntymän hetki on täynnä ennusmerkkejä: pieni Peggy, yksi ”soihduista”, näkee kuinka jokin musta yrittää nielaista ... (lisää)

Muita kirjoja joista saatat pitää

Jadevaltaistuin (Temeraire, #2)Varjojen alkemisti (Kardinaalin miekat, #2)Kardinaalin miekat (Kardinaalin miekat, #1)Kerjäläisprinsessa (Gigi ja Henry, #1)Susikuningatar (Gigi ja Henry, #3)
Paikalla 3 jäsentä ja 51 vierailijaa
HVM, Pisania, Iivari
Uusin jäsen: Raija Karonen
Jäseniä yhteensä: 8805