Pojat urhokkaat (Kiekkomaailma #21) - Terry Pratchett8

Kirja-arvio :: Pojat urhokkaat

Kirjoittanut Jackalbury

'Pojat urhokkaat' on tuttua Pratchettin tyyliä. Leshpin kaupungista käytävä sota näyttää todennäköiseltä ja Ankh-Morpork on sotakuumeen kourissa. Patriisi katoaa ja valta siirtyy Lordi Rustille. Rustin erottama Vimes kokoaa oman kaartinsa ja lähtee ajamaan takaa 71-tunnin Ahmedia, joka on kaapannut Anguan. Patriisi ja Leonardo da Quirm puolestaan nappaavat Nobbyn ja Colonnan mukaansa retkelle Klatchiin. Lopulta Klatchin hiekkadyyneillä käydään mielenkiintoinen tapahtumaketju. Vaikkei hauskuudella ja naurulla ole yhtä suurta osuutta kuin joissakin muissa, onnistuu tämäkin teos aikaansaamaan naurukohtauksia. Pratchett irvailee 'Pojissa urhokkaissa' sodille, johtajille ja stereotypioille ja rasismille. Lordi Rust varsinkin vaikutti lähes karikatyyriseltä vanhan siirtomaa-ajan kenraalilta, joka terveen järjen vastaisesti tekee päätöksiään. Kirjan kenties hauskimmat osuudet ovat ne, joissa Nobby esiintyy klacthilaisena naisena. Nobby saa miehet kauhun valtaan uhkaamalla esittää "eksottiista tanssia". Kirjassa myös paljastui mielenkiintoisia asioita Patriisi Vetinarista ja Leonardo da Quirmista. Leonardo da Quirm oli minusta kirjan mielenkiintoisin hahmo, tiedemies joka keksii koko ajan ja on ilmiselvä vertaus Leonardo da Vinciin. Kirja oli minusta hauska ja koukuttava, mutta samalla ajattelemaan laittava. 'Pojat urhokkaat' sisältää Pratchettin kirjojen tapaan myös filosofisia teemoja, tässä kirjassa sotaan ja rasismiin liittyviä. Kirja ei ehkä ole Pratchettin paras, mutta silti minun mielestäni hyvin korkeatasoista fantasiaa. Suosittelen jokaisella Pratchettin ystävälle, tosin aiempien Vartiosto-kirjojen lukemisesta saattaa olla hyötyä kaikkien ihmissuhde-kiemuroiden tajuamiseen. Arvosana: 9.

Oliko kirja-arviosta sinulle hyötyä?

Kirjan tilaus
Kampanja: Kokeile 30 päivää ilmaiseksi BookBeat

Pojat urhokkaat

Alkuteos ilmestynyt 1997. Suomentanut Mika Kivimäki. Kannen kuva: Josh Kirby. Sidottu, kansipaperi.

Ulapalle tähyilijöillä riittää ihmeteltävää, kun merestä kohoaa ensin tuuliviiri, sen perässä torni... ja lopulta kokonainen kaupunki. Uuden uutukainen kaupunki on keskellä merta kutakuinkin Klatchin ja Ankh-Morporkin puolivälissä, mistä tietysti seuraa mielenkiintoisia aluepoliittisia pohdintoja. Kummalle kaupunki kuuluu? Siitä ollaan kahta mieltä.

Molemmin puolin merta valmistaudutaan selvittämään asia oikein konkreettisin keinoin. Kansalaiset uhoavat voimiensa tunnossa, ja kiihkoilijoissa on mukana niin miehiä, naisia, peikkoja kuin kääpiöitäkin... Moinen hengen nostatus panee vauhtia kaupunginvartioston komentaja Vimesiin: hänellä on vain pari tuntia aikaa ehkäistä rikos, joka on niin hirvittävä, ettei sen varalle ole edes lakia. Sitä sanotaan sodaksi.

Pojat urhokkaat on jo neljäs romaani kaupunginvartioston verrattomasta väestä.