Uinu, uinu, lemmikkini6

Kirja-arvio: Uinu, uinu, lemmikkini

Kirjoittanut Puolikuu
()

Stephen King on sijoittanut tarinansa yllättäen Maineen, mutta tällä kertaa emme saa päähenkilöksemme juoppoa kirjailijaa, vaan lääkärin, joka muuttaa perheineen uuteen kaupunkiin. Siinä missä King on usein onnistunut kuvaamaan lapsia (Ruumis, Hohto, Pedon sydän...) tämän kirjan kohdalla en antaisi kymppiä. Louis Creed itse on ihan okei, mutta muu perhe ei juuri sympatiaa kerää. Tätä asiaa hieman pelastaa perheen naapurissa asuva vanha ukko Jud, josta pidin. Se, pelottaako jokin kirja, on hyvin yksilökohtaista. Uinu, uinu lemmikkini ei mielestäni ollut erityisen pelottava. Jännitystä söi kirjan ennalta-arvattavuus. Viimeisilläkään sivuilla tapahtumat eivät olleet erityisen kauhistuttavia, vaikkakin makaabereja. Kirja kuvaa myös mielen murtumista, joka mielestäni tapahtuu vähän turhan nopeasti ollakseen uskottavaa. Ei sillä, että olisin välttämättä halunnut lukea tätä kirjaa pitempään. Yhtäkaikki, Uinu, uinu lemmikkini on silti viihdyttävä ja vetävästi kirjoitettu teos, jonka maailmaan on helppo uppoutua ja todella nähdä asiat mielessään. En siis millään tavalla kadu tätä lukukokemusta, vaikka kirja ei lempparehin lukedukaan.
Oliko kirja-arviosta sinulle hyötyä? 
star1
star2
star3
star4
star5
star6
star7
star8
star9
star10



Uinu, uinu, lemmikkini

Alkuteos ilmestynyt 1983. Suomentanut Pirkko Talvio-Jaatinen. Kannen kuva: Gerald Grace. Sidottu, kansipaperi. – 3. painos 1989, kansi: Tiina Heikkonen, nidottu. – 10. painos 2010, uusi kansikuva, nidottu. – 11. painos 2017, kansi: Juri Patrikainen, sidottu. – 12. painos 2019, elokuvakansi, nidottu.

World Fantasy -palkintoehdokas 1984. Horror Writer Association’s Top 40 Horror Book of All Time.

Nuori perhe muuttaa romanttiseen taloon kaupungin laitamille – nuori lääkäri Louis Creed, hänen sievä vaimonsa Rachel ja heidän kaksi lastaan. Tutkimusretket talon ympäristössä johtavat heidät metsään hautausmaalle, jonne kylän lapset ovat haudanneet kuolleita lemmikkejään. Tunnelma paikalla on merkillinen. Ja yöllä Louis saa uneensa vieraan: kammottavalla tavalla kuollut potilas tulee hänen luokseen, he kulkevat polun Lemmikkien hautausmaalle, hautojen taakse mustaan tuntemattomaan... Aamulla Louisin vuoteella on multaa ja havunneulasia.

Mikä enää on totta, mikä kuvittelua?

Perheen rakas kissa Church jää auton alle. Louis kantaa pienen ruumiin metsän hautausmaalle – ja eteenpäin – jonnekin... Ja Church on elossa, uusi outo Church. Louis on joutunut lähelle voimia, joita seudun vanhat intiaaniasukkaatkin ovat kammonneet. Ja kun isku osuu keskelle hänen omaa perhettään, hän epätoivonsa ja uuden aavistuksensa ajamana koettaa kääntää ajan kulun taaksepäin maksoi mitä maksoi. Se yritys vie hänet keskelle painajaista, keskelle tuonpuoleisen kammottavimpia varjoja, ihmisen käsityskyvyn rajan taa, sinne mistä ei palata samana kuin ennen...

Kauhistuin itsekin kirjoittaessani romaaniani... se avasi mustia syvyyksiä, joissa en haluaisi enää toiste käydä... – Stephen King

Pahuus on kirjassa kulissien takana, ja sitä rakennetaan niin hitaasti ja vahvasti, niin hienolla rytmillä, että sille on pakko antautua.” – The Guardian

Ylittää pelkän hyvän jännityksen antamat väristykset – Lukija, varo. Tämä kirja on niille, jotka uskaltavat ottaa pelon pelkona. – The N.Y. Times Book Review